Kyseessä on fonologian abstraktiudesta riippuva erottelu. Esimerkiksi suomen partitiivia ei voi ennustaa nominatiivista tietämättä, mistä sanasta on kyse viini:viintä vai viini:viiniä, Jos nominatiivi on perusmuoto, partitiivin vaihtelu näyttää morfofonologiselta. Mutta partitiivin voi (tässä) ennustaa essiivistä: viinenä:viintä / viininä:viiniä. Jos lähtökohdaksi (perusmuodoksi) otetaan essiivin vartalo, tämä partitiivin vaihtelu on kuvattavissa fonologisella säännöllä. (Tämä ei ole suositus, selitän vain termiä.)
Etenkin ajatellaan kieliä, joissa on polysynteettisiä lauseita (finiittiverbin ja sen määreiden muodostamia produktiivisia yhdyssanoja). Suomessa marginaalista, esimerkiksi kaksoisklikata, tönkkösuolata.
Oppikirjamääritelmän mukaan affiksi on sidoksinen (ei vapaa) morfeemi joka liittyy vapaaseen (fonologisena sanana esiintyvään) morfeemiin, esimerkiksi sanan epä-miellyttä-vä alussa on prefiksi ja lopussa suffiksi. Tämä määritelmä vuotaa mm. suomessa, sillä verbivartalo miellyttä- ei oikeastaan esiinny vapaana (muodossa miellytä on lopussa kahdennuksen merkki). Keksitkö paremman määritelmän?
Mitäs muut termit taas tarkoittavatkaan? katso yllä.
Kielitieteen pääsykokeissa käytetään usein tehtäviä Oregonin yliopiston koululaisille tarkoitetuista kielitieteen olympialaisista eli Linguistic Olympics. Tehtäväsi oli valita olympialaistehtävä jostakin elävästä (puhutusta) kielestä ja ratkaista se.
Jotta tehtävästä tulisi teoreettisesti haastavampi, nyt oli alkuperäisen tehtävänannon lisäksi tehtävä enemmän:
1. Ez h'irç'ê dibînim = E. I see Bear. 2. Tu dir'evî = D. You run. 3. Tu min dibînî = B. You see me. 4. H'irç' dir'eve = C. Bear runs. 5. Ez dir'evim = F. I run. 6. Tu h'irç'ê dibînî = A. You see Bear. G. Bear sees me = 7. H'irç' min dibîne.
| ez | I+nom | |
| min | I+acc | |
| tu | you | |
| h'irç' | bear | |
| ê | acc | |
| dibîn | see | |
| dir'ev | run | |
| im | 1 | |
| î | 2 | |
| e | 3 |
synteesin indeksi: 1 morfi/sana 4 kpl, 2 morfia/sana 7 kpl, yht. 4+14 morfia/11 sanaa = 18/11 ~ 1.63 fuusion indeksi: 1 morfeemi jolla 2 allomorfia (ez/min), 8 jolla 1 allomorfi = 10/9 ~ 1.11
Word = Pron | N | V N = NStem.Case? Pron = PronNom | PronAcc V = VStem.Pers Pron = ez:I | min:I.acc NStem = h'irç':bear VStem = dibîn:see | dir'ev:run Pers = im:1 | î:2 | e:3 Case = ê:acc
Suomessa tapahtumatyyppi eli aspekti (Aktionsart) ilmaistaan usein melko produktiivisilla frekventatiivi- ja momentaanijohtimilla. Tarkastele seuraavia ja muita samankaltaisia verbijohdoksia. Koeta muotoilla sääntöjä sille, miten toistuva ja äkillinen tekeminen ilmaistaan eri verbien yhteydessä. Luokita verbejä ja koeta selvittää, miksi joitakin johdoksia ei ole. (Luokat voivat olla morfologisia tai semanttisia.)
Käypä lähestymistapa on se, että kannoilla on tietty tapahtumatyyppi, ja johtimet ovat funktioita, jotka johtavat tietyntyyppisistä tapahtumista uusia tietyntyyppisiä tapahtumia. Johtimen tyyppi on pari (kannan tyyppi,johdoksen tyyppi). Johtimia on kahta perustyyppiä, sulkeisia (johdoksen tapahtumatyyppi on pysyvä (palautumaton) tai palautuva muutos) ja avoimia (johdoksen tapahtumatyyppi on tila tai toiminta). Johtimia yhdistelemällä saadaan lisää tapahtumatyyppejä.
Kantoja on monta tyyppiä. Tärkeitä tapahtumien tyyppejä ovat samat avoin (tila, toiminta) - sulkeinen (muutos, sykli). Muita piirteitä ovat yksinkertainen - rakenteinen, aiheutus (kausatiivi) ja itsekohtainen (refleksiivi).
Tapahtuma on aiheuttamaton (satunnainen), kun tekijä ei aiheuta sitä. Se on tarkoituksellinen, kun tekijä aikoo tehdä sen, muuten tahaton. Teko on tavoitteellinen, kun tekijä aikoo aiheuttaa sillä muutoksen, muuten päämäärätön.
Näillä termeillä kuvattuna ehdottaisin, että ele on yleinen toistin (iteraatio-operaattori), ahta on palautuviin muutoksiin (myös niillä aiheutettuihin tapahtumiin) erikoistunut johdin, ja ais on johtaa itsekohtaisista aiheutetuista muutoksista tapahtumia, missä syy on väliaikainen sellainen muutos. Esimerkiksi puraista tarkoittaa 'purra sulkemalla ja avaamalla leuat'. Lisää aiheesta: Jouko Vesikansa: Johdokset, Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys.
| ajaa | ||
|---|---|---|
| ajella | aja+ele | toisto. toistuvaa, päämäärätöntä. |
| ?ajahtaa | aja+ahta | outo, koska ajaminen on tarkoituksellista (ei satunnaista) ks alla. |
| ?ajaista | aja+ais | outo, koska ajaminen ei ole itsekohtainen muutoksen aiheutus ks alla. |
| ajelehtia | aja+ele+hta+i | toisto + kerta + toisto, satunnaista, päämäärätöntä |
| käydä | ||
| käväistä | käy+ais | kerta (momentaani), kanta itsekohtainen (refleksiivinen) muutoksen aiheutus |
| ?kävähtää | käy+ahta | outo, koska käyminen on tahallista, kävähtäminen olisi tahatonta. |
| kävellä | käy+ele | ok. 'käydä' tarkoittaa vanhastaan myös astumista. |
| käyskennellä | käy+ks+ent+ele | kerta + toisto (momentaani-iteratiivi) johdin yksitavuisista verbeistä |
| tavata | ||
| tapailla | tapa+ele | ok. joskus konatiivinen 'koettaa tavata (tavoittaa), hapuilla'. |
| asua | ||
| ?asuilla | asu+ele | mahdollinen mutta ei tavallinen - yleensä asuminen on pysyväisluontoista. |
| asuksia | asu+ks+i | toisto. -i- on ehkä monikon johdin. (muna-munia, pyörä-pyöriä) |
| asustella | asu+s+ta+ele | aiheutus+toisto (asustaa = asua) |
| leikkiä | ||
| leikitellä | leikki+tta+ele | aiheutus + toisto, antipassiivi. |
| leikata | ||
| leikellä | leikka+ele | tarkoituksellista, ehkä tavoitteellistakin. hienompi resoluutio kuin seuraavalla. |
| leikkailla | leikka+t+ele | tarkoituksellista, päämäärätöntä. vertaa seuraava pari. |
| arvata | ||
| arvella | arpa+ele | merkitys leksikaalistunut. |
| arvailla | arpa+t+ele | ok |
| ?arvaista | arpa+ais | outo, koska arvaamisesta ei hevin saa väliaikaisen muutoksen itsekohtaista aiheutusta, vrt. naukaista. |
| katsoa | kats+a+i | jatkuvaa tarkoituksellista |
| katsella | kats+a+ele | toistuvaa, tarkoituksellista, ehkä päämäärätöntä (katsoa/katsella tv-ohjelma?) |
| katsahtaa | kats+a+k-ta | kerta, ehkä tahaton, ainakin päämäärätön. |
| katsahdella | kats+ahta+ele | edellisen toistoa |
| nähdä | ||
| ?näeskellä | näke+sk+ele | outo, koska näkeminen on aiheuttamaton tila. |
| ?näeskennellä | näke+sk+ent+ele | sama |
| voida | ||
| voiskennella | voi+sk+ent+ele | outo, koska voiminen on aiheuttamaton tila. |
| juosta | ||
| ?juoksella | juoks+ele | vanhentunut. Tavurajoitus (yksitavuisilla mieluummin kaksitavuinen johdin). |
| juoksennella | juoks+ent+ele | ks. yllä. |
| ?juoksahtaa | juoks+ahta | outo, koska juokseminen on itsekohtainen aiheutus. |
| tuoksua | ||
| tuoksahtaa | tuoks+ahta | ok. Tuoksuminen on aiheuttamatonta. |
| ?tuoksaista | tuoks+ais | outo samasta syystä. |
| nuolla | ||
| ?nuolella | nuol+ele | vanhentunut. Tavurajoitus (yksitavuisilla mieluummin kaksitavuinen johdin). |
| nuoleskella | nuol+ks+ele | ok. ks. edellinen. |
| nuoleksia | nuol+ks+i | ok. aika lailla samaa kuin edellinen. |
| nuolaista | nuol+ais | ok. itsekohtainen aiheutus. |
| ?nuolahtaa | nuol+ahta | outo samasta syystä. |
| vilkua | vanhentunut. | |
| vilkuilla | vilk+u+ele | toistoa. |
| vilkaista | vilk+ais | ok. itsekohtainen aiheutus. Vertaa ?katsaista, katsoa = olla silmät suunnattuina. |
| vilkkua | eri kanta kuin edellinen, vaikka varmaan sukulainen. | |
| vilkahtaa | vilk+ahta | ok. aiheuttamaton. |
| astua | ||
| astahtaa | astu+ahta | ei (välttämättä) itsekohtainen muutos. vertaa käväistä. |
| astella | astu+ele | . Vrt. kävellä, joka on pitemmälle eriytynyt kannasta. resoluutio eri. |
| loikata | ||
| loikkia | loikka+i | kerta+toisto = frekventatiivi. |
| loikahdella | loikka+ahta+ele | yllättäviä loikkia harvakseen. |
| loikiskella | loikka+i+ks+ele | tahallisia mutta päämäärättömiä loikkia. |
| toimia | ||
| ?toimahtaa | toim+ahta | outo, koska toimiminen on aiheutettu toiminta |
| ?toimahdella | toim+ahta+ele | sama |
| ?toimaista | toim+ais | ei aiheuta muutosta. |
| syyttää | ||
| syytellä | syyttä+ele | päämäärätöntä. |
| ?syytähtää | syyttä+ahta | outo, koska syyttäminen on tahallista |
| nukkua | ||
| ?nukkuilla | nukku+ele | outo jos nukkuminen on aiheuttamaton tila. (ehkä ei kuitenkaan mahdoton.) |
| nukahtaa | nukku+ahta | aiheuttamaton väliaikainen muutos |
| nukahdella | nukku+ahta | edellisen toisto |
| ?nukkaista | nukku+ais | outo, koska nukkuminen ei ole itsekohtaista. |
| temmata | ||
| tempoa | tempa+i | toisto |
| tempaista | tempa+ais | väliaikaisen muutoksen itsekohtainen aiheutus par excellence. |
| tempoilla | tempa+i+ele | huomaa antipassiivinen itsekohtainen merkitys 'tempoa itseään'. |
| heilua | ||
| ?heiluilla | heilu+ele | outo sikäli kuin heiluminen on aiheuttamatonta. |
| heilahtaa | heilu+ahta | aiheuttamaton väliaikainen muutos |
| heilahdella | heilu+ahta+ele | edellisen toisto. Edestakaista koska heilahdus on puolelta toiselle. |
| kasvaa | ||
| ?kasvella | kasva+ele | outo, koska kasvu on monotonista (keskeytymätöntä¸ ei vähenevää). |
| ?kasvaista | kasva+ais | outo, koska kasvu on aiheuttamatonta |
| ?kasvahtaa | kasva+ahta | outo, koska kasvu monotonista (keskeytymätöntä¸ ei vähenevää). Mutta voi venähtää pituutta! |
| olla | ||
| oleilla | ole+ele | tarkoituksellista, päämäärätöntä. Onko tämä tavurajoituksen vastainen? |
| oleskella | ole+ks+ele | Tämä ainakin on tavallisempi. Leksikaalistunut myös virkakieleen. |
| ?olahtaa | ole+ahta | olla on yksinkertainen tila. Niistä ei näemmä hevin tehdä momentaanijohdoksia. Tilat joista niitä tehdään kätkevät jonkinlaista muutosta tai toimintaa: nukahtaa, istahtaa, seisahtaa, pysähtyä, uuvahtaa, valahtaa, torkahtaa, liikahtaa. |
| ?olaista | ole+ais | outo, koska oleminen ei ole aiheutus. |
Kirsi Pepponen Tampereelta teki vastauksessaan kiintoisan havainnon:
-ista-päätteiset verbit taas ovat täysin "kertaluontoisia" eli niistä ei voida muodostaa toistuvaa tekemistä ilmaisevaa verbiä ainakaan yhtä helposti.
Esimerkiksi karjahtaa - karjahdella mutta ei karjaista - karjaistella. Käänteissanakirjasta ei löydy yhtään esimerkkiä. Miksei?