Kari K. Pitkänen 18.4.1994

How to Avoid Death?

Euphemisms and Circumlocutions for the Final Journey

Tiivistelmä

Opinnäyte: Pro Gradu / Helsingin yliopisto
Humanistinen/Hist.-kielit.

Oppiaineet: Yleinen kielitiede ja englantilainen filologia

(Tutkielma on englanninkielinen)

Kuoleman eufemismejä on totuttu pitämään idiomeina, jollaisina ne yleensä idiomisanakirjoissakin listataan, yhdessä etymologian ja merkityksen kanssa. Tässä tutkielmassa tarkastellaan englannin kielessä esiintyvien idiomaattisten kuoleman eufemismien rakennetta, tutustutaan mielikuviin kuoleman ilmausten takana, sekä tutkaillaan muita, lähinnä tekstuaalisia keinoja, joiden avulla viittaus kuolemaan voidaan kiertää niin, ettei varsinaista idiomaattista eufemismiä tarvita. Aineistona tutkielmassa on käytetty mm. n. 700 kuolemaan ja siihen liittyviin merkityskenttiin viittaavaa eufemismiä, jotka on poimittu neljästä idiomisanakirjasta.

Rakenteellisista keinoista tyypillisimpiä ovat negaation, menneen aikamuodon (past tense) ja erilaisten tulevaisuuden kieltävien adverbiaalien käyttö. Lauseketta voidaan myös pidentää yhdistämällä yleiseen, tavalliseen verbiin partikkeli, nominilauseke tai prepositiolauseke, jotka usein kuvaillen täsmentävät viittauksen, liittyvän kuolemaan. Edellisten kanssa täysin eri tyyppinen strategia on kuoleman personifiointi, jolloin lauseen painopistettä myös muutetaan. Kuolemasta tulee lauseen tekijä, subjekti, joka usein tekee jotain - yhdessä aktiivisen, kuvailevan verbin kanssa. Rakenteellisia keinoja ei voi pitää täysin erillään mielikuvista, joita kuoleman ilmauksiin liittyy vaan usein rakenne yhdessä sopivan ilmauksen kanssa välittää viestin kuolemasta.

Kuoleman ilmauksissa mielikuvien käyttö on erittäin runsasta, ja valittu mielikuva heijastaa sitä, miten kuolema halutaan hahmottaa. Usein mielikuvat liittyvät uskontoon, biologiaan, lääketieteeseen tai joihinkin muihin ammattisanastoihin, mutta myös erilaiset aisteihin, varsinkin visuaalisuuteen, pohjautuvat kuvailevat mielikuvat ovat tavallisia.

Kuoleman voi myös kätkeä tekstiin niin ettei varsinaista viittausta kuolemaan tarvita. Tekstuaaliset keinot pohjautuvat tietouteemme maailmasta, teksteistä, tekstityypeistä ja symboliikasta. Tällaisen tietouden lisäksi teksti voi muuten olla kuvailevaa niin, että lukijalle näytetään mitä tapahtuu sen sijaan että johtopäätökset tehdään valmiiksi.

Kuoleman eufemisoinnissa ei siis ole kyse pelkästä idiomin valinnasta, vaan yleisemmistä strategioista luoda etäisyyttä arkaan aiheeseen. Kaikki yllä mainitut keinot kuoleman ilmaisemiseksi myös liittyvät toisiinsa, eikä kyse ole vain yhden tason ilmiöstä.

(Key Words: Death - Euphemisms - Imagery - Textual means)

Säilytys: Yleisen kielitieteen laitos ja hist.-kielit. kirjasto.