Tiedekunta/Osasto - Fakultet/Sektion
Humanistinen
Laitos - Institution
Yleisen kielitieteen laitos
Tekijä - Författare
Tapani Kelomäki
Työn nimi - Arbetets titel
Ekvatiivilause.Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 691. Helsinki 1997.
Oppiaine - Läroämne
Yleinen kielitiede
Työn laji - Arbetets art
Väitöskirja
Sivumäärä - Sidoantal
159 s.
Väitöstilaisuus
9.1.1998.
Vastaväittäjä professori Pentti Leino, kustos professori Jan-Ola Östman.
Tiivistelmä - Referat

Ekvatiivilauseita ovat kaksi nominatiivimuotoista lauseketta ja olla-verbin sisältävät (NPnom + kop. + NPnom) lauseet, joita käytetään identifiointiin, esim. Mielikirjailijani on Hilja Haahti tai Se se on. Näiden lauseiden rakenne on sitkeä ongelma lauseanalyysissa erityisesti suomen kaltaisissa vapaasanajärjestyksisissä kielissä. Yleisen tapa muotoilla ongelma on kysyä, mikä on ekvatiivilauseen subjekti.

Tutkimuksessa todetaan ekvatiivilauseen syntaktinen ja semanttinen outous sekä tähänastisen tutkimuksen laihahkot tulokset. Tulosten puutteeseen on ollut keskeisenä syynä se, että ekvatiivilause on haluttu kuvata muiden lauseiden kaltaiseksi. Lause kuitenkin on aidosti erilainen eikä sitä voi jäännöksettömästi palauttaa muihin lauseisiin hävittämättä sen luonnetta.

Ekvatiivilause on poikkeus lauseille yleisestä epäsymmetrisestä subjekti-predikaatti -rakenteesta, se on symmetrinen. Ekvatiivilauseen symmetrinen muoto on ymmärrettävissä sen merkityksen symmetrisyydestä käsin: symmetristä lausemerkitystä, samuutta (koekstensionaalisuutta) edustaa symmetrinen lausemuoto, joten lauseessa on kaksi syntaktisesti samanarvoista lauseketta. Siis lauseen muodolla ja merkityksellä on yhteys, lauserakenne on ikoninen. Tämä näkemys kielifilosofiassa on esim.Wittgensteinin kuvateorian mukainen, ja sillä on juuria puhujattomaan käsitekieleen, logiikkaan Fregen kautta, ja viime aikoina on asiaa taas sivuttu keskusteluissa olla-verbin ja logiikan suhteista. Lingvistiikassa on aina pohdittu muodon ja merkityksen suhdetta, sen arbitraarisuutta vs.motivoituneisuutta. Viimeaikaisia kontribuutioita tähän keskusteluun ovat olleet esim. luonnollinen syntaksi ja kognitiivinen kielioppi. Tutkimuksessa ekvatiivilausetta katsotaan mm. niiden näkökulmasta.

Lauserakenteen ikonisuus korostaa lauserakenteen merkityksellisyyttä. Tutkimuksessa tämä lähtökohta yleistetään ja sitä kriittisesti soveltaen katsotaan muidenkin lauseiden rakenteita sekä lauseanalyysin olemusta ja rajoja.

Toisaalta käyttötilanteessa ekvatiivilauseen lausekkeet ovat erilaisia puhujalle ja kuulijalle mm.tunnettuudeltaan. Ja yleensäkin tekstuaalisesti ja pragmaattisesti katsottuna ekvatiivilause ei enää ole symmetrinen, vaan sen lausekkeet voivat olla hyvin moniulotteisesti ja mutkikkaasti erilaisia. Tämä näkyy varsinkin tutkimuksen empiirisessä osassa, missä myös itse identifionti käsitteellisenä välineenä problematisoituu kuten mm. sekin, miten identifiointi ja luonnehdinta ovat erotettavissa.

Ekvatiivilauseen tärkeimpiä tehtäviä ovat nimeäminen, määrittely ja identifiointi. Niiden toteuttamissa teksteissä tiivistyy sanan muodon ja merkityksen dynamiikkaa. Tätä voidaan katsoa myös erilaisten käsiteavaruuksien, esim. ns. mahdollisten maailmojen, diskurssiuniversumien tai episteemisten tilojen välillä: Kallen painajaisunessa Othello oli John Wayne. Ekvatiivilauseesta toisaalta näkee millaisia tuollaiset käsiteavaruudet ovat ja miten pitäviä niiden seinät ovat.

Edelleen ekvatiivilauseen muodon, merkityksen ja käytön suhteista avautuu näköaloja moneen suuntaan. Pohdittuja asioita ovat mm. vanhat kysymykset ontologian, logiikan ja kielen suhteista olla-verbin valossa sekä ongelmallisten lauserakenteiden analyyseissa esiin tunkeutuvat tutkijoiden taustaoletukset: osoittautuu, että tutkijat ovat mielenkiintoisella tavalla intuitionvaraisia. He tekevät vilpittömän objektiivisesti kieliopillisia testejä, jotka kuitenkin pohjaavat toisaalta sisäistettyyn kielioppitraditioon ja toisaalta kulttuuritaustaan. Ekvatiivilauseen rakenteeksi nähdään mielellään subjekti-predikaatti -rakenne ja sen kieliopilliseksi subjektiksi tunnettu henkilö, esim. Nummisuutarien Esko.

Avainsanat - Nyckelord
Säilytyspaikka - Förvaringställe
Muita tietoja

Tiedekunta/Osasto - Fakultet/Sektion
Humanistinen
Laitos - Institution
Yleisen kielitieteen laitos
Tekijä - Författare
Irmeli Helin
Työn nimi - Arbetets titel
Vom Brodverein zur co op. Terminigeschichte der deutschen Genossenschaftssprache. Ein Beitrag zur Terminologieforschung. Peter Lang GmbH, Frankfurt am Main 1998.
Oppiaine - Läroämne
Yleinen kielitiede (65%)
Työn laji - Arbetets art
Väitöskirja
Sivumäärä - Sidoantal
399s.
Väitöstilaisuus
3.10.1998.
Vastaväittäjä professori Hartmut Schröder, Europa-Universität Viadrina, Frankfurt, Oder, kustos professori Jan-Ola Östman.
Tiivistelmä - Referat

Tässä terminologian ja ammattikielten tutkimuksen alaan kuuluvassa väitöskirjassa on pyritty löytämään uusia näkökulmia ja malleja lingvistiseen terminologiatyöhön.

Analyysimateriaalina ollut saksalaisen osuustoiminnan ammattikieli 1800-luvun puolivälistä nykypäivään on antanut samalla mahdollisuuden verrata ammattikielen ja yhteiskunnan muutosten keskinäisiä riippuvuussuhteita. Saksalainen yhteiskuntahan on kokenut nykyaikaisen osuustoiminnan historian aikana useita jyrkkiä murrosvaiheita, ja tutkimus tuo esiin säännönmukaisuudet, joiden avulla nämä murrokset ja niiden laatu pystytään tekstiä analysoitaessa päättelemään. Osoitettujen kielellisten ja terminologisten piirteiden esiintymät paljastavat instituution sisäisen tai ulkoisen ideologisen taustamuuttujan. Samoja kriteerejä voidaan soveltaa muihinkin ammattikieliin.

Osuustoimintasanaston esimerkkien avulla todetaan, että ammattikielen yhdyssana- ja kollokaatio eli sanaliittomuotoisten tai kompleksisten termien semanttiset suhteet ja muodostamismahdollisuudet riippuvat osien suhteesta kyseisen ammattikielen ydintermeihin, ts. kuulumisesta samaan terminologiseen sanakenttään. Nämä suhteet poikkeavat tutkimuksen mukaan yleiskielen yhteensopivuussäännöistä. Vastaavasti yhdyssanojen rakenne ja niiden syntagmaattiset ja kollokatiiviset parafraasit paljastavat ammattitermien yhteenkuuluvuuden ja sen asteen. Edelleen tutkimuksessa analysoidaan terminologisten sanaliittojen fraseologisia piirteitä.

Koska kyseessä on ensimmäinen saksalaisen osuustoimintasanaston analyysi, näkökulmana on ollut myös termien syntymisen ja säilymisen tai muuttumisen diakroninen tarkastelu ja lainsäädännön vaikutus niihin. Termien historia on samalla instituution historiaa, jossa alkuaikojen teoreetikot näyttelevät tärkeää osaa sanaston luomisessa ja vakiinnuttamisessa, ja heidän kielellistä perintöään voidaan jäljittää nykypäivään asti.

Viimeisen luvun empiirinen tutkimus kartoittaa ydintermien merkityssisällön kehityssuuntia ja nykyvaiheita.

Avainsanat - Nyckelord
Säilytyspaikka - Förvaringställe
Muita tietoja

Tiedekunta/Osasto - Fakultet/Sektion
Humanistinen
Laitos - Institution
Yleisen kielitieteen laitos
Tekijä - Författare
Anneli Sarhimaa
Työn nimi - Arbetets titel
Syntactic Transfer, contact-induced change, and the evolution of bilingual mixed codes: focus on Karelian-Russian language alternation. Studia Fennica, Linguistica 9. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 1991 (?).
Oppiaine - Läroämne
Yleinen kielitiede
Työn laji - Arbetets art
Väitöskirja
Sivumäärä - Sidoantal
340 s.
Väitöstilaisuus
20.11.1999.
Vastaväittäjä professori Sarah Grey Thomason, University of Michigan
kustos professori Fred Karlsson
Tiivistelmä - Referat

Tutkimus selvittelee karjalais-venäläistä kielenvaihtelua. Kielen tasoista tutkimuksen kohteena on ensisijaisesti syntaksi. Väitöskirjaan sisältyvä tapaustutkimus tarkastelee yksityiskohtaisesti yhtä venäjänmallista nesessiivirakennetta, joka ikkunan tavoin avaa kiintoisan mikroperspektiivin nykykarjalan rakenteeseen syntaksia laajemminkin.

Tutkimus perustuu noin 40 nauhatunnin aineistoon, jota varten tekijä haastatteli vuosina 1989-1992 yhteensä 53:a eri-ikäistä karjalan kielen puhujaa eteläkarjalaisella murrealueella ja Tverin Karjalassa. Haastatteluaineistoa on täydennetty 31 etelä- ja tverinkarjalaiselle informantille tehdyn venäläis-karjalaisen käännöstekstin avulla.

Itämerensuomalais-venäläisten kielikontaktien tutkimuksen kannalta yksi työn keskeisistä tavoitteista on nykykarjalaan "purevan" tutkimusmetodologian kehittely ja venäläis-karjalaisen kaksikielisen aineiston analysointiin soveltuvien lingvististen ja sosiolingvististen variaabeleiden sekä kielisosiologisten taustatekijöiden tarkentaminen. Yleiskontaktologisesti työ pyrkii testaamaan ja kehittelemään edelleen mm. kielikontakti-ilmiöiden rajaamisen kriteereitä ja valaisemaan kielenvaihtelun mukanaan tuoman variaation suhdetta kaksikielisessä yhteisössä kohtaavien kielten rakenteellisiin ominaisuuksiin.

Työn teoreettinen viitekehys on yleislingvistinen. Tutkimus liittyy kontaktilingvistiikan piirissä yhtäältä diakronoivaan kontaktitutkimukseen, jossa mm. vanhojen kontaktitilanteiden sosiolingvistinen mallintaminen on noussut yhdeksi keskeisistä teoreettisista kysymyksistä, toisaalta se ammentaa modernista kaksikielisyystutkimuksesta, erityisesti koodinvaihdon syntaksia ja kielioppia selvittelevästä suuntauksesta sekä pragmaattisen kontaktitutkimuksen kentällä paraikaa kehittyvästä paradigmasta, jonka tavoitteena on valottaa sekavarieteettien syntymistä koodinvaihdosta kieltensekoituksen kautta sekakieliin etenevän jatkumon avulla. Metodologisista tuloksista kiintoisimpia on se, että nykykarjalaisessa puheyhteisössä variaatio ei näytä juurikaan kiinnittyvän perinteisiin sosiolingvistisiin muuttujiin (ikä, koulutustausta, urbaanius-ruraalisuus) vaan näyttää varsin usein pikemminkin kumpuavan sellaisista hyvin yksityiskohtaisista ominaisuuksista kuin syvä "kielitietoisuus" tai sen puuttuminen. Nykypuhekarjalan rakenteen ja siinä heijastuvan venäjän kielen vaikutuksen laajuuden selvittelyn kannalta kiintoisimpia tuloksia on se, että haastatteluaineiston valossa nykykarjalaisessa puheyhteisössä on perinteisen karjalan rinnalla - ei siis välttämättä sen tilalla - käytössä useita koodeja, jotka erottuvat toisistaan venäläis-karjalaisen kielenvuorottelun strukturaalisten ominaisuuksien osalta. Jokainen haastateltava käytti haastattelun kuluessa useita näistä koodeista, useimmat kuitenkin siten, että jokin niistä oli selvästi dominoiva. Testiaineiston ja testi-informanttien haastattelujen analyysi paljasti, että tarkasteltavassa venäjänmallisessa nesessiivikonstruktiossa esiintyvän morfosyntaktisen variaation ja informantin dominoivan koodin välillä on selkeä korrelaatiosuhde siten, että perinteistä karjalaa ensisijaisesti suosivat informantit käyttivät kyseistä venäläismallista konstruktiota säilyttäen sekä venäläisperäisen predikaatin muodon että rakenteen persoonaisuuden, kun taas ne, joilla dominoiva haastattelunaikainen koodi oli jokin venäläisvaikuitteisista koodeista, pääsääntöisesti käyttivät rakennetta karjalan omaperäisten nesessiivirakenteiden tapaan yksipersoonaisena.

Avainsanat - Nyckelord
Säilytyspaikka - Förvaringställe
Muita tietoja

Tiedekunta/Osasto - Fakultet/Sektion
Humanistinen
Laitos - Institution
Yleisen kielitieteen laitos
Tekijä - Författare
Aino Kärnä
Työn nimi - Arbetets titel
Die Kategorie 'Partikel' gestern und heute. Ein Überblick über griechische, lateinische und deutsche Grammatiken. Prepublications and Internal Communications, 4. Department of General Linguistics, University of Helsinki, 2000.
Oppiaine - Läroämne
Yleinen kielitiede (65%)
Työn laji - Arbetets art
Väitöskirja
Sivumäärä - Sidoantal
224 s.
Väitöstilaisuus
10.3.2000.
vastaväittäjä professori Harald Weydt, Europa-Universität Viadrina, Frankfurt, Oder
kustos professori Jan-Ola Östman
Tiivistelmä - Referat

Tämä tutkimus käsittelee kieliopin historiaa. Se tarkastelee partikkeli-sanaluokan syntyä antiikin kreikkalaisessa kielentutkimuksessa ja esittelee niitä määritelmiä, joita partikkeleista on kieliopin historian kuluessa annettu. Jo varhaisissa kreikan kielen kuvauksissa esiintyi alun perin yleiskieleen kuuluva sana syndesmos, jolla tarkoitettiin 'sidesanaa, sidosta'. Myöhemmin siitä tuli kieliopin termi ja sanaluokan nimi, joka latinan kieliopeissa sai vastineen 'conjuctio'.

Samoin sana morion 'pieni osanen, pikkusana', jota myös käytettiin partikkeleista, oli aluksi vain kuvaileva ilmaus. Kun se käännettiin latinaan sanalla 'particula' oli alkuperäinen merkitys pikkusana vielä tunnistettavissa. Kieliopilliseen käyttöön se erikoistui vasta myöhemmin Euroopan eri kielien kieliopeissa. Konjunktiot olivat jo antiikissa tutkimuskohteina niin kielentutkimuksessa kuin logiikassa ja retoriikassakin. Olihan esim. jo Aristoteles maininnut, että niiden oikeanlainen käyttö tekee tyylistä selkeän. Stoalaisia taas kiinnosti väittämien yhdistäminen konjunktioiden avulla.

Partikkeli-käsite oli sittemmin pitkän aikaa epäselvä ja siitä on esitetty monenlaisia määritelmiä. Tässä työssä pyritään selkiinnyttämään perinteisiä käsityksiä partikkeleista ja osoitetaan, että moni partikkeleihin liittyvä kysymys on ollut kielioppien historiassa esillä moneen eri kertaan. Toistuva kysymys on ollut se, onko partikkeleilla merkitystä vai ei.

Erityisen oman ryhmänsä muodostavat sellaiset partikkelit, joilla puhuja voi sävyttää puhettaan, kreikassa parapleromatikoi, latinassa expletivae, saksassa Abtönungspartikel, suomeksi sävytyspartikkeli tai pragmaattinen partikkeli. Niitä ovat esim. saksan doch, eben, etwa, nun, ja suomen muka, vasta, -kin, -han. Ne ovat olleet tutkimuksen kohteina etenkin silloin, kun tutkimusote on tekstilähtöinen ja empiirinen, kuten antiikin Aleksandriassa ja 1970-luvulta lähtien keskusteluntutkimuksen piirissä. Niiden sanaluokka-asema ja kuvaus kieliopissa on kauan ollut ongelmallinen.

Lopussa on termiluettelo taipumattomien sanojen yhteydessä käytetyistä kieliopin termeistä.

Avainsanat - Nyckelord
Säilytyspaikka - Förvaringställe
Muita tietoja

Tiedekunta/Osasto - Fakultet/Sektion
Humanistinen
Laitos - Institution
Yleisen kielitieteen laitos
Tekijä - Författare
Morteza Alamolhoda
Työn nimi - Arbetets titel
Phonotactics of the Syllable in Modern Persian. Studia Orientalia 89, Helsinki.
Oppiaine - Läroämne
Keski-Aasian tutkimus ja (30%) Yleinen kielitiede
Työn laji - Arbetets art
Väitöskirja
Sivumäärä - Sidoantal
Väitöstilaisuus
12.5.2000.
vastaväittäjä dosentti Martti Nyman
kustos professori Tapani Harviainen
Tiivistelmä - Referat

Tutkimuksessa kuvataan nykypersian (Teheranin murteen) tavun ominaisuuksia. Aineistona on sanakirjamateriaaliin perustuva 10175 sanan korpus, jossa tavujen kokonaismäärä on 24135, ja erilaisia, ns. perustavuja on 2701. Koska suuri osa persian sanoista (lähes 60%) on vierasta alkuperää, pääasiassa arabian kielestä lainattuja, työssä selvitetään myös, miten lainasanat ovat vaikuttaneet persian tavurakenteeseen.

Kielen tavujärjestelmä on hyvin yksinkertainen. On vain kolme tavutyyppiä: CV (konsonantti + vokaali), CVC ja CVCC. Perustavuista CV-tavuja on vähiten (137),mutta ne kuuluvat aineiston yleisimpiin. Eniten perustavuissa on CVC-tyyppiä (1792 tavua); näissä on sekä usein esiintyviä että harvinaisempia tavuja.Kompleksisinta tavutyyppiä, CVCC, on perustavujen joukossa 772 kappaletta. Näistä valtaosa on suhteellisen harvinaisia.

Kaikki vokaalit voivat esiintyä jokaisessa tavutyypissä ytimenä, mutta vokaalin sonorisuuden ja tavutyypin kompleksisuuden välillä näyttää olevan yhteys: yksinkertaisin tavutyyppi CV ei osoita mitään preferenssiä eri vokaalien suhteen, CVC-tyypissä sonorisemmat (avoimemmat) vokaalit ovat jonkin verran tavallisempia, ja kompleksisimmassa tyypissä (CVCC) sonorisemmat (ja lyhyet) vokaalit ovat selvästi tavallisimpia.

Kaikki konsonantit voivat esiintyä kaikkien tavutyyppien alussa sekä tavun viimeisenä konsonanttina, mutta kaikki eivät voi esiintyä CC-yhdistelmän ensimmäisenä konsonanttina; tavallisimpia tässä paikassa ovat frikatiivit ja likvidat. CC-yhdistelmiä tarkastellaan myös sonorisuuden kannalta. Yleinen otaksuma on, että sonorisuus vähenee tavun reunaa kohti. Vaikka suuri osa CC-yhdistelmistä noudattaa tätä sonorisuusperiaatetta, on myös runsaasti CC-yhdistelmiä, joissa sonorisuus kasvaa (tai pysyy samana). Erona on kuitenkin se, etta sonorisuusperiaatetta noudattavat CC-yhdistelmät ovat selvästi yleisempiä ja periaatetta rikkovat yleensä harvinaisempia.

Valtaosa CVCC-tavuista, kuten myös valtaosa sonorisuusperiaatetta rikkovista CC-yhdistelmistä, on peräisin lainasanoista. Persialaista alkuperää olevien sanojen tavusto noudattaa melko hyvin sonorisuusperiaatetta, joskin tietyntyyppisiä rikkomuksia esiintyy niissäkin. Lainasanasto on näin ollen huomattavasti heikentänyt sonorisuusperiaatteen noudattamista.

Avainsanat - Nyckelord
Säilytyspaikka - Förvaringställe
Muita tietoja


Last modified: Mon Oct 21 17:11:51 EEST 2002