Tiedekunta/Osasto - Fakultet/Sektion
Humanistinen tiedekunta
Laitos - Institution
Yleisen kielitieteen laitos
Tekijä - Författare
Pälsi, Marja
Työn nimi - Arbetets titel
An application of Construction Grammar to the description of Finnish resultative sentences
Oppiaine - Läroämne
Yleinen kielitiede
Työn laji - Arbetets art
Pro gradu -tutkielma
Aika - Datum
Huhtikuu 2001
Sivumäärä - Sidoantal
46
Tiivistelmä - Referat

Tutkielma on konstruktiokielioppikuvaus suomen resultatiivilauseista.

Konstruktiokieliopin peruskäsite on konstruktio, muodon ja merkityksen yhteenliittymä, jota ilmaistaan attribuutti-arvomatriisilla. Konstruktiot yhdistyvät hyvinmuodostuneiksi lauseiksi unifioitumalla.

Resultatiivilauseessa on subjekti, verbi, objekti ja latiiviadverbiaali. Sen merkitys on: 'subjektin tarkoite aiheuttaa, että objektin tarkoite joutuu adverbiaalin ilmaisemaan tilaan'.

Resultatiivilauseissa, joissa objekti on verbin valenssielementti mutta adverbiaali ei, ei tarvita erillistä resultatiivi- tms. konstruktiota. Sen sijaan resultatiivilauseissa, joissa on intransitiiviverbi, tarvitaan oma konstruktionsa (Extrinsic Object Construction, EOC) "irrallisen" objektin ja myös niiden intensiivisyysmerkityksen selvittämiseksi. Tällaisiin lauseisiin tuntuu näet liittyvän myös tekemisen tavan tai määrän intensiivisyyden merkitys. Lauseiden objektin sija ilmaisee rajattuutta.

Lauseita voidaan erottaa useita alatyyppejä mm. verbin valenssin mukaan. Transitiiviverbitkin ovat mahdollisia, jos niiden objektin tarkoite on epäspesifi tai kontekstista ilmenevä. Valenssiobjektin läsnäolokin on mahdollista, mutta "irrallinen objekti" on aina lauseen rajattuutta ilmaiseva ja syntaktisesti objektimaisin objekti. EOC saattaa vain muuttaa rektiopartitiiviobjektin rajattuusaspektin mukaan vaihtelevaksi. Verbin valenssiin voi mahdollisesti kuulua adverbiaali, jos yhdistelmä on idiomaattinen. Nollavalenttiset verbit eivät ole mahdollisia. Muitakin EOC:hen käymättömiä intransitiiviverbejä on, mm. leksikaalisesti yksipersoonaiset sekä refleksiiviverbit. Verbin subjektin täytyy ilmaista todellista osallistujaa verbin ilmaisemassa toiminnassa. Objekti on usein elollis- tai ruumiinosatarkoitteinen. Adverbiaali on prototyyppisesti tulosijainen mutta joskus myös erosijainen tulostilaa ilmaiseva nominaali-, adjektiivi- adverbi tai adpositionaalilauseke. Nimenomaan EOC:ta suosivia adverbiaaleja on paljon. Konstruktioon liittyy runsaasti idiomaattisuutta.

Intensiivisyysmerkityksen asema ei ole selvä. Joistakin lauseista se puuttuu kokonaan, joissakin se syntyy ilmeisesti pelkästään EOC:n ansiosta, mutta useimmissa intensiivisyystulkinta syntyisi myös jo pelkästään leksikaalisista merkityksistä tai kontekstista. Saattaa olla myös mahdollista, että intensiivisyysmerkitys liittyy lauseitten hyväksyttäväksi kokemiseen, joka vaihtelee puhujilla suuresti. Intensiivisyyden laatu myös vaihtelee. EOC saattaa olla funktioltaan tiiviin ilmaisutavan topikaalistuskeino sekä keinotopikaalistaa tekemisen intensiivisyys.

Yksi konstruktio ei riitä, vaan perheyhtäläisten irrallisobjektillisten resultatiivilauseitten kuvaamiseen tarvitaan kokonainen konstruktioiden verkosto, jossa keskeistä on rajattuutta ilmaisevan objektin asema ja intensiivisyysmerkitys, ei resultatiivisuuden ilmaiseminen. Perintäsuhteiden verkostolla voidaankin hyvin kuvata perheyhtäläisyyksiä ja prototyyppisyyttä.

Avainsanat - Nyckelord
Construction Grammar, Finnish, resultative sentence, object
Säilytyspaikka - Förvaringställe
Historiallis-kielitieteellinen kirjasto
Muita tietoja