Tiedekunta/Osasto - Fakultet/Sektion
Faculty of Arts
Laitos - Institution
Department of General Linguistics
Tekijä - Författare
Lili Aunimo
Työn nimi - Arbetets titel
Recognizing Similarity between Text Fragments
Oppiaine - Läroämne
Language Technology
Työn laji - Arbetets art
Master's thesis
Aika - Datum
January 2002
Sivumäärä - Sidoantal
68 + 16
Tiivistelmä - Referat

Recognizing similarity between text fragments is a common task in natural language processing applications such as information retrieval systems, systems for text classification and clustering, summarization systems and question answering systems. Due to the prevalence of the task and because a lot of research has been aimed at solving the problem, many different methodologies for accomplishing it have been developed.

This thesis deals with methods for calculating similarity between text fragments that are based on lexical cohesion, lexical chains and the vector space model. In the practical part of the thesis several different vector space model based methods are tested. The component for recognizing similarity is implemented as part of a question answering system.

The research showed that it is possible to recognize similarity between text fragments with quite simple methods if only satisfactory results are needed. However, reaching good or excellent recognition levels seems to be difficult.

Computing Reviews Classification:

  • H.3.1 (Information Storage and Retrieval) Content Analysis and Indexing
  • H.3.3 (Information Storage and Retrieval) Information Search and Retrieval
  • I.2.1 (Artificial Intelligence) Applications and Expert Systems
  • I.2.7 (Artificial Intelligence) Natural Language Processing

Avainsanat - Nyckelord
natural language processing, semantics, information retrieval, question answering systems
Säilytyspaikka - Förvaringställe
Library of the Department of General Linguistics
Muita tietoja

Tiedekunta/Osasto - Fakultet/Sektion
Humanistinen tiedekunta
Laitos - Institution
Yleisen kielitieteen laitos
Tekijä - Författare
Magnusson, Camilla
Työn nimi - Arbetets titel
Analysing the Language of Quarterly Reports Using Collocational Networks
Oppiaine - Läroämne
Yleinen kielitiede
Työn laji - Arbetets art
Pro gradu
Aika - Datum
Huhtikuu 2002
Sivumäärä - Sidoantal
57
Tiivistelmä - Referat

Tällä tutkimuksella on kaksi tavoitetta: toisaalta se pyrkii selvittämään, miten tekstissä olevien sanojen yhteisesiintymiin perustuva menetelmä pystyy heijastamaan tekstin sisältöä. Toisaalta se pyrkii tutkimaan minkälaista kielellistä viestintää käytetään telekommunikaatioalan yritysten raportoinnissa.

Tutkimusaineistona on käytetty 22 Nokian, Ericssonin ja Motorolan viimeisten kahden vuoden aikana tuottamaa osavuosikatsausta. Katsauksissa esiintyvistä sanapareista eli kollokaatioista, joiden esiintymät ovat tilastollisesti merkittäviä, on luotu kollokaatioverkostot. Näistä verkostoista kuusi on valittu tarkempaa tarkastelua varten. Niissä on tutkittu erityisesti verkostojen rakennetta ja niiden sisältämiä sanoja sekä sitä, miten verkostot kuvastavat alkuperäistä tekstiä.

Tutkimus osoittaa, että verkostot ovat yksinkertainen menetelmä, jonka avulla saadaan käsitys teksteissä esiintyvistä keskeisistä sanoista ja niiden yhteyksistä muihin sanoihin. Kollokaatioverkostot sopivat erityisesti vertailukelpoisissa teksteissä, kuten saman yrityksen osavuosikatsauksissa, esiintyvien muutosten osoittamiseen. Ne eivät kuitenkaan anna kovin yksityiskohtaista tietoa teksteistä.

Tutkimuksessa on lähdetty siitä, että osavuosikatsausten tekstit ovat yritykselle tapa vaikuttaa lukijoihin, joita ovat ennen kaikkea osakkeenomistajat. Tutkimus osoittaa, että tutkittujen yritysten välillä esiintyy eroja muun muassa siinä, miten ne esittävät itsensä teksteissä (esimerkiksi Nokia tuo nimensä voimakkaasti esille brändinä, toisin kuin Motorola ja Ericsson).

Pelkästään osavuosikatsausten tekstien avulla on kuitenkin vaikea esittää arvioita esimerkiksi yrityksen taloudellisesta tilanteesta, sillä tämä vaatisi laajempaa tietoa siitä kommunikaatiotilanteesta, jossa ne on tuotettu, ja josta itse katsaus on vain pieni osa.

Avainsanat - Nyckelord
kollokaatiot, kollokaatioverkostot, osavuosikatsaukset
Säilytyspaikka - Förvaringställe
Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan kirjasto
Muita tietoja

Tiedekunta/Osasto - Fakultet/Sektion
Humanistinen
Laitos - Institution
Yleisen kielitieteen laitos
Tekijä - Författare
Helena Pirttisaari (os.Virtamo)
Työn nimi - Arbetets titel
Suomen romanin partisiippien morfologiaa
Oppiaine - Läroämne
Yleinen kielitiede
Työn laji - Arbetets art
Pro gradu
Aika - Datum
Elokuu 2002
Sivumäärä - Sidoantal
190
Tiivistelmä - Referat

Romanikieli kuuluu indoiranilaisen kielikunnan indoarjalaiseen haaraan. Synnyinseuduiltaan se on lähtenyt jo n.250 eKr., Intian mantereelta kohti Eurooppaa mahdollisesti vuoden 1000 jKr. tienoilla. Matkalla siihen on vaikuttanut lukuisia kontaktikieliä, kuten dardilaiskielet, persia, armenia ja kreikka, Suomen romaniin suomi ja ruotsi. Osittain standardoidun Suomen romanin käyttö on vähentynyt rajusti, mutta funktiot laajentuneet.

Tässä työssä pyritään selvittämään Suomen romanin kahdeksan partisiippisuffiksin distribuutio, morfofonologiset prosessit partisiipin muodostamisessa ja partisiipin käyttö. Keskiössä ovat synkronisen variaation motivointi ja sen avulla osoitettavat tendenssit diakronisessa muutoksessa. Tutkimus on aineistolähtöinen ja perustuu pääosin kirjoitettuun romanikieleen, mutta myös kenttätöihin sekä diakroniseen ja dialektiseen vertailuun.

Allomorfien distribuutiota tutkitaan IA- ja WP-morfologian keinoin. Romani jakaa sen leksikon temaattiseen (aasialaiset ja Bysantin kreikkalaiset sanat) ja atemaattiseen (myöhemmät eurooppalaislainat) komponenttiin. Leksikon komponentteja merkitään eri allomorfein, ja siten temaattiset verbit saavat temaattisen partisiippisuffiksin, atemaattiset atemaattisen. Kuitenkin tutkimuksen mukaan atemaattinen komponentti on abduktiivisen yleistyksen tuloksena alkanut käyttäytyä kuten temaattinen: atemaattinen suffiksi on produktiivinen ja polyfunktionaalinen, ja sen saavat partisiipit saavat obliikvisijan. Samaan aikaan temaattinen suffiksi laajenee finitisoituna. Tendenssinä näyttäisi olevan redundantin suppleetion purkaminen, mitä motivoi isomorfisuusperiaate. Atemaattista suffiksia käyttävän kausatiiviluokan dominanssi vahvistaa tendenssiä. Tällä hetkellä esiintyy kuitenkin runsaasti muutosta indeksoivaa vapaata vaihtelua.

Atemaattisen suffiksin ekspansio heijastelee myös Suomen romanin kielitypologista tendenssiä kehittyä agglutinoivaan suuntaan, sillä atemaattiset partisiipit ovat morfotaktisesti transparentimpia eli niiden IP-morfologian metodein luodut prosessikuvaukset ovat vähemmän kompleksisia kuin temaattisten partisiippien kohdalla.Temaattisessa suffiksaatiossa tapahtuvat morfofonologiset muutokset ovat kuitenkin pääosin automaattisia prosesseja.

Morfosyntaksin osuudessa tarkastellaan partisiippien distribuutiota. Partisiippi on verbin ei-finiittinen muoto, ja sen prototyyppiset funktiot ovat adnominaalisena ja adverbaalisena. Tulokset osoittavat, että sitä käytetään myös finitisoituna imperfektin yksikön kolmannessa persoonassa jäänteenä indoarjalaisesta ergatiivisysteemistä. Siitä asemasta se on laajennut suomen adstraattivaikutuksesta muodostettaviin perifrastisiin liittotempuksiin. Partisiippia käytetään myös perifrastisessa preesensissä ja passiivissa. Atemaattinen suffiksi on saanut konverbin ja postverbaalisen modifioijan funktion, ja on produktiivinen adverbinjohdin. Partisiippeja substantivoidaan, ja atemaattinen suffiksi on myös nominaalijohdin. Suomen adstraattivaikutuksesta tendenssinä on diateesin koodaaminen partisiippiin.

Tutkimustulokset ovat tärkeitä normitettaessa ja kehitettäessä kieltä muun muassa kouluopetuksen tarpeisiin, sekä kansainvälisessä dialektologisessa ja typologisessa romanitutkimuksessa, sillä Suomen romanin partisiippeja ei ole tutkittu ennen. Tutkimustuloksilla on myös yleislingvististä arvoa kielen muutosprosessien kuvauksessa.

Avainsanat - Nyckelord
romanikieli - partisiippi - distribuutio - variaatio - produktiivisuus - kontaktikieli
Säilytyspaikka - Förvaringställe
Muita tietoja

Tiedekunta/Osasto - Fakultet/Sektion
Humanistinen
Laitos - Institution
Yleisen kielitieteen laitos
Tekijä - Författare
Hanne Margit Lyytinen
Työn nimi - Arbetets titel
Toimiva kaksikielisyys - Opettajien asenteita maahanmuuttajaoppilaiden omankielenopetukseen
Oppiaine - Läroämne
Yleinen kielitiede
Työn laji - Arbetets art
Pro gradu
Aika - Datum
Elokuu 2002
Sivumäärä - Sidoantal
70 + 2 liitesivua
Tiivistelmä - Referat

Maahanmuuttajien määrä on kasvanut merkittävästi viimeisten vuosikymmenten aikana Suomessa ja monikielisyydestä on tullut monen suomalaisen koulun arkipäivää. Maahanmuuttajaopetuksen tavoitteina ovat monikulttuurisuus, tasa-arvoisuus ja toimiva kaksikielisyys. Tavoitteisiin pyritään mm. maahanmuuttajaoppilaille suunnatun omankielenopetuksen avulla. Opettajien asenteita maahanmuuttajien kieliin tai omankielenopetukseen ei ole tutkittu Suomessa aikaisemmin.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mikä on opettajien näkemys äidinkielen merkityksestä maahanmuuttajaoppilaille, miten opettajat ymmärtävät käsitteen toimiva kaksikielisyys ja onko maahanmuuttajaoppilailla opettajien näkemysten mukaan mahdollisuus saavuttaa toimiva kaksikielisyys.

Opettajien näkemyksiä selvitettiin nauhoitettujen haastattelujen avulla. Tutkimuskohteena olivat kahden ala-asteen koulun opettajat. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytettiin vähemmistökieltenpuhujien kaksikielisyyttä ja maahanmuuttajaoppilaille suunnattua kaksikielistä opetusta kartoittavaa tutkimuskirjallisuutta.

Opettajat suhtautuivat omankielenopetukseen myönteisesti ja maahanmuttajaoppilaiden äidinkielentaitojen kehittäminen nähtiin välttämättömäksi. Toimivalle kaksikielisyydelle annetut määritelmät korostivat joko kielen akateemis-kognitiivisia, kommunikatiivisia tai kulttuurisia ulottuvuuksia.

Toimivalle kaksikielisyydelle annettu määritelmä vaikutti opettajien näkemyksiin tavoitteiden saavuttamisesta. Akateemis-kognitiiviset taidot nähtiin vaikeimmiksi saavuttaa. Opettajat suhtautuivat hyvin skeptisesti suomalaisen peruskoulun maahanmuuttajaoppilaille tarjoaman omankielenopetuksen tavoitteiden ja toimivan kaksikielisyyden saavuttamiseen nykyisillä resursseilla.

Avainsanat - Nyckelord
toimiva kaksikielisyys - maahanmuuttajaoppilaat - omankielenopetus - opettajien asenteet
Säilytyspaikka - Förvaringställe
Muita tietoja

Tiedekunta/Osasto - Fakultet/Sektion
Humanistinen
Laitos - Institution
Yleisen kielitieteen laitos
Tekijä - Författare
Milja Väänänen
Työn nimi - Arbetets titel
Nauraminen kielioppina? Keskusteluanalyysin tutkimuskohteista
Oppiaine - Läroämne
Yleinen kielitiede
Työn laji - Arbetets art
pro gradu
Aika - Datum
28.3.2003
Sivumäärä - Sidoantal
66
Tiivistelmä - Referat

Työ käsittelee suomalaista keskusteluanalyysia ja sen tutkimuskohteita. Erityisesti pohdintojen kohteena ovat niin kutsutut ei-kielelliset piirteet, jotka poikkeavat perinteisen kielitieteen kohteista. Tarkastelu keskittyy yhteen monista keskusteluanalyyseista, nimittäin Markku Haakanan työhön "Laughing matters: a conversation analytical study of laughter in doctor-patient interaction". Keskusteluanalyysin tutkimista ilmiöistä käytetään usein ilmausta vuorovaikutuksen kielioppi tai keskustelun kielioppi. Keskusteluanalyytikot katsovat kirjoittavansa kielioppia kokonaan uudella ja perinteistä poikkeavalla tavalla: analyysit perustuvat empiiriseen työhön ja aitoihin aineistoihin, joiden avulla uskotaan kielenkäytöstä paljastuvan jotakin uutta, jota eivät perinteisen lingvistiikan metodit (kuten introspektio) tavoita. Tavoitteena on paneutua aineistoihin ilman ennakkokäsityksiä tai -kategorioita.

Teorioissa ei kuitenkaan juuri oteta kantaa siihen, millainen keskustelun kielioppi lopulta on, millä tavalla se mahdollisesti eroaa grammatikaalisista kieliopeista ja miten löydökset ovat suhteessa kielenkäytön todellisuuteen. Kielioppeihin liittyy aina konventionaalisuuden käsitteitä, joita on käytetty myös keskusteluanalyysin yhteydessä, esimerkiksi nauramista on kuvattu normatiiviseksi. Analyyseissa ei myöskään aina pohdita, onko säännöillä, säännönmukaisuuksilla ja normeilla jotakin eroa. Toinen keskeinen kysymys on se, millä tavoin mahdollisia normeja tutkimuksissa saadaan esiin: keskusteluanalyysin piirissä tuntuu esiintyvän ajatus, että normit ovat sellaisinaan olemassa kielenkäytön maailmassa, ja empiirisellä analyysilla ne ovat sieltä poimittavissa. Tällainen induktion ajatus on kuitenkin melko ongelmallinen. Myöskään tutkijan asemaa tulkinnassa ei yleensä mitenkään huomioida.

"Perinteinen" kielitiede ja keskusteluanalyysi ovat menetelmiltään ja näkemyksiltäänkin erilaisia. Nauramista on kovin vaikea selittää grammatikaalisten kielioppien käsitteillä. Keskusteluanalyysia lähempänä onkin esimerkiksi emergenttinen selittäminen, jonka näkemykset mm. säännöistä suovat keskustelujen ilmiöille enemmän tulkintamahdollisuuksia. Tutkija on osa tutkimaansa kieliyhteisöä ja perustaa tulkintansa samoihin keinoihin kuin muutkin kulttuurin jäsenet. Myös keskusteluanalyysit perustuvat siis viime kädessä tutkijan intuitioon ja introspektioon.

Avainsanat - Nyckelord
Keskusteluanalyysi - kielioppi - normatiivisuus - nauraminen
Säilytyspaikka - Förvaringställe
Muita tietoja

Tiedekunta/Osasto - Fakultet/Sektion
Humanistinen tiedekunta
Laitos - Institution
Yleisen kielitieteen laitos
Tekijä - Författare
Kristiina Hako
Työn nimi - Arbetets titel
Negaatio ja kiistämisen mekanismit
Oppiaine - Läroämne
Yleinen kielitiede
Työn laji - Arbetets art
pro gradu -tutkielma
Aika - Datum
huhtikuu 2003
Sivumäärä - Sidoantal
60 sivua
Tiivistelmä - Referat

Tutkielmani käsittelee negaatiota semantiikan ja pragmatiikan näkökulmasta. Luon aluksi yleiskatsauksen negaatioon, sen psykologiseen kompleksisuuteen ja ontologiseen perustaan sekä siihen, miten negaatio ilmenee kielessä. Käsittelen tarkemmin metalingvististä negaatiota sekä kiistämistä ja sen mekanismeja. Tutkielman loppuosa käsittää analyysin, jossa käyn läpi 30 esimerkkilausetta. Analyysissa luokittelen esimerkit kiistämisen mekanismien mukaisesti sekä tulkitsen ne.

Luonnollisessa kielessä negatiivisen ilmauksen muoto ja funktio muodostavat monimutkaisen ilmiön, jota ei aina voi kuvata logiikan keinoin. Oleellista negaatiossa on vastakkaisuuden, vastakohtaisuuden ja erilaisuuden tunnistaminen ja ilmaiseminen.

Negaatiolla on eri kielissä monta ilmenemismuotoa. Lauseessa negaatio voi ilmetä negatiivisina partikkeleina, verbeinä tai morfologisina muutoksina. Se voi esiintyä symmetrisenä tai epäsymmetrisenä. Symmetrinen negaatio syntyy lisäämällä lauseeseen pelkkä negatiivinen merkitsin. Epäsymmetrisessä negaatiossa ilmenee lisäksi muita morfosyntaktisia eroja vastaavaan väitelauseeseen verrattuna. Epäsymmetrian voi nähdä myös semanttisena ja pragmaattisena ilmiönä, sillä ei ole lainkaan selvää, että jokainen väitelausetta vastaava kieltolause olisi väitelauseen negatiivinen vastapari. Suhteessa väitelauseeseen kieltolause on tunnusmerkkinen. Negaatio on myös näkyvä ja hankalammin upotettavissa lauserakenteeseen kuin väite. Käsitteellisestikin kieltolause on tunnusmerkkisempi kuin väitelause. Kieltolause sisältää negaation, jota väitelause ei sisällä.

Negaation voi jakaa kahteen eri muotoon: deskriptiiviseen ja metalingvistiseen negaatioon. Deskriptiivinen negaatio kiistää lauseen sisältämän väitteen totuusarvon, metalingvistinen negaatio kohdistuu lauseen sisällölliseen aspektiin eikä vaadi totuusehtoa. Näillä kahdella on sama pintarakenne, mutta ne esiintyvät eri yhteyksissä: deskriptiivinen negaatio propositionaalisessa yhteydessä, metalingvistinen negaatio kontekstuaalisessa yhteydessä. Metalingvistinen negaatio on subjektiivista ja sillä on tekstuaalinen ja ekspressiivinen funktio. Metalingvistinen negaatio on tehokeino, jolla väitetään edeltävää lausumaa vastaan millä tahansa perusteella. Negaation voi suunnata lauseen sisältämiä konventionaalisia implikatuureja ja keskusteluimplikatuureja, lauseen morfologiaa, tyyliä tai foneettista muotoa kohtaan. Useimmiten puhuja voi oikaista edeltävän puhujan esittämiä väitteitä tai ilmaisutapaa, mutta puhuja voi käyttää negaatiota myös oman puheensa korjaamiseksi tai tarkentamiseksi.

Tutkimukseni teoreettinen osuus tukeutuu erityisesti Bart Geurtsin esittämiin teorioihin ja hänen ajatuksiinsa kiistämisen mekanismeista. Geurts esittää, että on olemassa erilaisia kiistämisen (denial) mekanismeja, joilla negaatio voidaan kohdentaa edeltävän lauseen presuppositioon, implikatuuriin tai muodollisiin tekijöihin. Kiistäminen on monitahoinen pragmaattinen ilmiö, jonka tulkitseminen ei ole yksinkertaista. Kiistäminen on erikoinen negaation muoto, jolla voi olla puheessa erityinen laskeva-nouseva intonaationsa ja se vaatii yleensä selventävän jatkolauseen lisävalaistuksekseen. Geurts jakaa kiistämismekanismit neljään luokkaan: 1.proposition kiistäminen; 2.presupposition kiistäminen; 3.implikatuurin kiistäminen; 4.muodon kiistäminen. Negaation vaikutusala ja polysemia ovat avaintekijöitä näiden lauseiden tulkinnassa.

Analyysia varten valitsin esimerkkejä pakinoitsija Ollin tuotannosta sekä mm. Spede Pasasen radiosketseistä ja TV-sarjasta Tankki täyteen. Valitsin lauseet niin, että ne ainakin pintarakenteeltaan muistuttivat kiistäviä lauseita. Tarkoituksenani oli tehdä huomioita siitä, voiko Bart Geurtsin teoriaa soveltaa näihin esimerkkeihin. Etsin lauseista kiistettävät kohteet ja negaation vaikutusalan ja tulkitsin sitten lauseet vaiheittain. Jokaiselle lauseelle löytyi luokka, mutta Geurtsin luokitus tuntui liian yksinkertaiselta ja ylimalkaiselta Ollin omintakeisen kielileikin tulkintaan.

Ollilla on taito rakentaa syntaktisesti moitteettomia lauseita käyttäen erilaisia semanttisia kenttiä. Hän hyödyntää myös ihmisen taipumusta tiivistää ja konventionaalistaa monimutkaisia tilanteita ja tapahtumia sanoiksi ja symboleiksi, kehyksiksi. Kahdella eri kehyksellä voi olla sama muoto, mutta niiden sisältämä informaatio on eri. Olli käyttää hyväkseen saman pintarakenteen omaavia kehyksiä vaihtaen niitä lause lauseelta. Kieltolauseissa negaation kohde tuntuu pakenevan juuri, kun siitä on saamaisillaan otteen ja tämän seurauksena lauseen tulkinta muuttui. Teksteissään Olli on osannut käyttää myös kiistämisen mekanismeja, mutta kuitenkin niin, että niihin liittyy tietoisia, lähinnä semanttisia, normipoikkeamia. Normipoikkeamat ovat pakinatekstin normi, sillä pakinatekstiin kuuluvat oleellisesti komiikka, satiiri ja ironia sekä totuuden vääristely.

Avainsanat - Nyckelord
negaatio - pragmatiikka - kiistäminen (denial) - konteksti - tulkinta - pakinoitsija Olli
Säilytyspaikka - Förvaringställe
Helsingin yliopisto, Yleisen kielitieteen laitos / Humanistisen tiedekunnan kirjasto
Muita tietoja

Tiedekunta/Osasto - Fakultet/Sektion
Humanistinen tiedekunta
Laitos - Institution
Yleisen kielitieteen laitos
Tekijä - Författare
Tuija Viestilä
Työn nimi - Arbetets titel
Englannin kielen käyttö suomenkielisissä painetuissa mainoksissa
Oppiaine - Läroämne
Yleinen kielitiede
Työn laji - Arbetets art
pro gradu -tutkielma
Aika - Datum
huhtikuu 2003
Sivumäärä - Sidoantal
68 + 13 liitesivua
Tiivistelmä - Referat

Tässä pro gradussa tutkitaan englannin kielen käyttöä suomenkielisissä painetuissa mainoksissa. Aineistona on käytetty noin 200 lähinnä sanoma- tai aikakauslehdissä julkaistua mainosta, joissa on käytetty sekä suomea että englantia.

Englannin kieli on suosituin vieras kieli suomenkielisessä mainonnassa sekä tuote- ja liikenimissä. Painetuissa mainoksissa englannin käytön määrä ja käyttötavat vaihtelevat yksittäisten sanojen käytöstä usean virkkeen mittaisiin teksteihin. Englannin kielestä omaksutaan suomen kieleen myös rakenteita ja lainasanoja.

Englannin ja suomen rinnakkaista käyttöä samassa mainoksessa voidaan tutkia kielitieteelliseltä kannalta harkittuna koodinvaihtona ja lainaamisena. Koodinvaihtoon kuuluvat tilanteet, joissa englannin kielestä on otettu sana tai sanaa pidempi ilmaisu sellaisenaan ilman, että sitä on sopeutettu suomen kieleen. Lainaamisesta taas on kyse silloin, kun englanninkielistä ilmaisua on esimerkiksi taivutettu kuten suomen kielen sanaa tai sanaan on lisätty loppuvokaali -i ääntämistä helpottamaan. Jako on vain suuntaa antava, sillä koodinvaihto ja lainaaminen ovat jatkumoa, jota ei voi jakaa jyrkästi kahtia. Käsitteiden käytössä on runsaasti häilyvyyttä tukijoiden keskuudessa. Tutkielmassa käytetystä aineistosta käy ilmi, että koodinvaihtoa tapahtuu lauseiden sisällä ja lauseiden välillä ja myös sanan sisällä, jolloin yhdessä sanassa näkyy aineksia kahdesta kielestä. Sanansisäistä koodinvaihtoa voidaan nimittää myös sekalainaksi. Kun englantia käytetään yksittäisinä sanoina, jakautuvat sanat kolmeen ryhmään: (teknisiin) termeihin, muotisanoihin ja satunnaisiin sanoihin.

Mainoskieltä tutkitaan työssä myös siltä kannalta, kuinka Gricen maksiimit toteutuvat mainosteksteissä. Maksiimien mukaan tehokas viestintä rakentuu neljän peruspilarin varaan. Ne liittyvät tiedon laatuun, määrään, relevanssiin ja esitystapaan. Työssä käsitellään myös lyhyesti mainostenteosta annettuja ohjeita ja analysoidaan esimerkkimainoksia sen mukaan, kuinka niissä noudatetaan Gricen maksiimeja ja mainonnan ohjeita.

Englannin käytölle on useita syitä. Englannin käyttö mainoksissa ei ole irrallinen ilmiö vaan osa jatkumoa, johon kuuluu englannin käyttö ympäri maailmaa usealla alalla. Brittiläisen kolonialismin ja USA:n talousmahdiksi kohoamisen myötä englannin kielestä on tullut globaali valtakieli, jolla on symbolista arvoa. Englannin kieli viestii vapaudesta, nykyajasta ja kansainvälisyydestä. Englannin käytölle on kuitenkin löytynyt Suomestakin vastustajia, jotka ovat huolissaan suomen kielen kohtalosta. Työn viimeisessä osassa käsitellään englannin käytön hyviä ja huonoja puolia ja esitellään mainostentekijän ajatuksia englannin käytöstä.

Avainsanat - Nyckelord
mainoskieli, englannin vaikutus, koodinvaihto, lainaaminen
Säilytyspaikka - Förvaringställe
Helsingin yliopisto, Yleisen kielitieteen laitos / Humanistisen tiedekunnan kirjasto
Muita tietoja

Tiedekunta/Osasto - Fakultet/Sektion
Humanistinen tiedekunta
Laitos - Institution
Yleisen kielitieteen laitos
Tekijä - Författare
Reetta-Leena Kenttä
Työn nimi - Arbetets titel
Oppiaine - Läroämne
Yleinen kielitiede
Työn laji - Arbetets art
Pro gradu
Aika - Datum
9.5.2003
Sivumäärä - Sidoantal
113
Tiivistelmä - Referat

Langackerin kognitiivisen kieliopin metateoreettinen analyysi: Kognitio-käsite ja tieteellinen argumentaatio kognitiivisessa kielitieteessä-tutkielman tavoitteena on analysoida käsitettä kognitio Langackerin kognitiivisessa kieliopissa, ja siten laajentaa sekä kognitiivisen kieliopin että kognitiivisen kielitieteen metateorian tuntemusta. Tavoite on hahmottaa kognitio-käsitteen perusteita ja sen teoreettista koherenssia.

Tutkimusmenetelminä käytetään käsiteanalyysia ja argumentaatioanalyysia. Ontologisissa ja metodologisissa kysymyksissä sovelletaan filosofisia malleja. Käsitteen historiallinen konteksti suhteutetaan kognitiivisen kieliopin teoreettiseen perustaan ja evidenssipohjaan. Tutkimuksen perspektiivi on siten metateoreettinen ja metodi teoreettis-käsitteellinen.

Tutkielmassa havaitaan, ettei Langacker suhteuta kognitio-käsitteen määritelmää sen aikaisempaan käyttökehykseen. Käsite on teoreettisessa viitekehyksessään monimerkityksellinen eikä siten täytä tieteelliselle käsitteelle asetettuja vaatimuksia, joita ovat esimerkiksi yksimerkityksisyys, informatiivisuus ja totuudenmukaisuus. Kognitio-käsite myös sisällyttää itseensä ratkaisemattomia ristiriitoja: 'kognition' arkkitehtuuri on kolmitasoinen, eivätkä kokemuksellinen, kognitivistinen ja konnektionistinen taso ole palautettavissa toisiinsa terminologisesti tai ontologisesti.

Tärkeimmät tutkimustulokset osoittavat, ettei kognitiivinen kielioppi kykene täyttämään omaa ohjelmallista pyrkimystään 'psykologiseen realistisuuteen'. Kognitiivisen kieliopin empiirinen metodologia ja evidenssi eivät kata kognitiivisen kieliopin 'empirististä ohjelmaa'. Siten kognitiivisesta kieliopista ei näkemykseni mukaan tulisi käyttää metodi-nimitystä. Niin ikään on hankalaa perustella kognitiivisen kieliopin käyttöä 'emergenssin' tutkimuksessa, koska kognitiivinen kielioppi on reduktionistinen teoria. Kognitiivinen kielioppi on fysikalistinen, monologistinen ja kooditeoreettinen teoria, joka ei kykene premissiensä puitteissa vastaamaan kielen sosiaalisuuteen ja varioivuuteen liittyviin kysymyksiin.

Tieteellisestä näkökulmasta ratkaisevaa on, että Langackerin kognitiivisessa kieliopissa on useammanlaisia päättelyvirheitä ja teoreettiseen koherenssiin vaikuttavia puutteita. Nämä puutteet vaikuttavat sekä kognitio-käsitteen sisältöön että kognitiivisen kieliopin teoreettiseen kokonaiskoherenssiin. Tutkimukseni perusteella voidaan todeta, ettei kognitiivisen kieliopin käsitteellinen rakenne vastaa tieteellisiä vaatimuksia: keskeinen käsite ei ole selkeä eikä teoreettinen arkkitehtuuri ole ristiriidaton.

Avainsanat - Nyckelord
kognitiivinen kielioppi, kognitio, reduktionismi, fysikalismi, mentalismi, empirismi, dialogismi, prototyyppi, ontologia, metodologia, kielitieteen tieteenfilosofia
Säilytyspaikka - Förvaringställe
Helsingin yliopisto, Yleisen kielitieteen laitos / Humanistisen tiedekunnan kirjasto
Muita tietoja