Tiedekunta/Osasto - Fakultet/Sektion
Historiallis-kielitieteellinen
Laitos - Institution
Yleisen kielitieteen laitos
Tekijä - Författare
Haarala, Risto
Työn nimi - Arbetets titel
Erikoisalojen sanastotyön perusteita
Oppiaine - Läroämne
Yleinen kielitiede
Työn laji - Arbetets art
Laudaturtyö
Aika - Datum
huhtikuu 1980
Sivumäärä - Sidoantal
100 s.
Tiivistelmä - Referat

Tutkielma on tarkoitettu paitsi opinnäytteeksi myös opaskirjaksi erikoisalojen sanastotyön tekijöille, ja se ilmestyy painettuna vuoden 1981 aikana. Käytännöllisten tavoitteidensa vuoksi työ on pyritty laatimaan niin yleistajuiseksi kuin mahdollista. Tavoitteena on ollut antaa erikoisalojen sanasto-ongelmien parissa työskenteleville yleiskatsaus aihepiirin teoreettisista perusteista sekä ohjeita käytännön ongelmien ratkaisemiseksi. Työn teoreettinen puoli nojautuu lähinnä DINin standardeihin 2330 (Begriffe und Benennungen. Allgemeine Grundsätze) ja 2331 (Begriffssysteme und ihre Darstellung) sekä I.Dahlbergin artikkeliin Über Gegenstände, Begriffe, Definitionen und Benennungen (Muttersprache 2/1976).

Tutkielman 1.luvussa luonnehditaan erikoiskielten, varsinkin ns. ammattikielten suhdetta muihin osakieliin ja yleiskieliin. Erikoiskielen tärkeimmäksi ominaispiirteeksi osoitetaan alan eriytynyt sanasto eli termistö. Nimityksen, käsitteen ja tarkoitteen välisiä suhteita käsitellään työssä melko laajalti ja keskeistä on tietoisen ja analyyttisen käsitteenmuodostuksen asettaminen nimitysprosessin pohjaksi. Tähän nivoutuu myös tärkeimpien käsitejärjestelmätyyppien kuvaus.

Alan kirjallisuudessa ei ole kovinkaan tarkasti esitelty, miten termit toimivat kielen elementteinä ja mitä vaatimuksia tämä asettaa hyvälle termille. Koska lingvistispragmaattinen puoli on kuitenkin erittäin tärkeä erikoisalojen uusien ilmausten luomisessa, siihen on tutkielmassa kiinnitetty erityistä huomiota. Hyvän uudistermin morfologisia, semanttisia ja syntaktisia ominaisuuksia on esitelty konkreettisten esimerkkien avulla.

Erikoisalojen leksikografian ongelmista on käsitelty tärkeimpiä määritelmätyyppejä ja määritelmien laadinnan periaatteita, koska nämä seikat tuottavat eniten hankaluutta sanaston systemaattisessa kuvauksessa.

Tutkielman lopussa on suppea suomalais-englantilais-saksalainen terminologian termistö, joka on tarkoitettu vakiinnuttamaan alan kielenkäyttöä ja auttamaan vieraskielisten lähteitten käytössä.

Avainsanat - Nyckelord

Säilytyspaikka - Förvaringställe
Säilytteillä yleisen kielitieteen laitoksessa, os. Meritullinkatu 14 A 6, 00170 Helsinki 17. [HUOM. Tieto lienee vanhentunut.]
Muita tietoja

Tiedekunta/Osasto - Fakultet/Sektion
Historiallis-kielitieteellinen
Laitos - Institution
Yleisen kielitieteen laitos
Tekijä - Författare
Lindstedt, Jouko
Työn nimi - Arbetets titel
Aspekti ja sen suhde tempukseen bulgariassa
Oppiaine - Läroämne
1. Yleinen kielitiede. 2. Slaavilainen filologia.
Työn laji - Arbetets art
Pro gradu -työ
Aika - Datum
lokakuu 1980
Sivumäärä - Sidoantal
3 + 93 s.
Tiivistelmä - Referat

Tutkielmassa käsitellään kieliopillista ja semanttista aspektikategoriaa yleisen aspektiteorian ja bulgarian verbiopin kannalta. Tarkastelussa erotetaan syntakto-semanttinen ja morfosyntaktinen taso. "Slaavilaisessa" aspektioppositiossa perfektiivi edustaa lähinnä jakamattomaksi kokonaisuudeksi hahmotettua tekoa, mutta syntakto-semanttisella tasolla nähökulman ohella myös iteratiivisuus on yhtä tärkeä aspektinvalintaa ohjaava tekijä. Slaavilaisten kielten ulkopuolisten aspekti-ilmiöiden tarkastelu ja verbin leksikaalisen semantiikan ja aspektin välisen suhteen pohdinta johtaa kysymykseen teonlaatujen asemasta. Teonlaatu todetaan apukäsitteeksi, jolle kuitenkin voidaan kielikohtaisesti löytää asema johto-opin kuvauksessa.

Rikkaan tempusjärjestelmänsä ansiosta bulgaria on mitä sopivin kieli aspektin ja tempuksen suhteen tutkimiseen. Bulgarian tempus- ja modusjärjestelmä voidaan kuvata piirteistöllä, jossa piirteet käsitetään taivuttamattomaan verbiin kohdistuviksi sisäkkäisiksi operaattoreiksi. Bulgarian preesens jakautuu semanttisesti aktuaaliseen, habituaaliseen ja historialliseen preesensiin, joilla on kullakin omat aspektinvalintasääntönsä. Osa johdetuista imperfektiiveistä ei esiinny ollenkaan aktuaalisessa preesensissä.

Bulgariassa on "slaavilaisen", derivationaalisen aspektiopposition lisäksi preteritaalinen aspektioppositio imperfekti : aoristi, joka on operaattorimallin kannalta derivationaalista aspektia ulompi. Modaalista imperfektiä on kuitenkin tarkasteltava erikseen, samoin imperfektipartisiipin käyttöä perfektin liittomuodon osana. Perfekti ei ole varsinainen aspektimuoto, mutta perfektin olemassaolo rajaa erityisesti imperfektiivisen aspektin merkityskentän suppeammaksi kuin esimerkiksi venäjässä.

Bulgarian aspektijärjestelmän olennaisimpia piirteitä on mahdollisuus iteratiivisessakin ilmauksessa spesifioida iteroidun osateon aspekti perfektiiviseksi. Tämä asettaa bulgarian erityisasemaan slaavilaisten kielten joukossa.

Avainsanat - Nyckelord

Säilytyspaikka - Förvaringställe

Muita tietoja

Tiedekunta/Osasto - Fakultet/Sektion
Historisk-filologiska sektionen
Laitos - Institution
Allmän språkvetenskap
Tekijä - Författare
Service, Elisabet
Työn nimi - Arbetets titel
Dirigerad minnesletning som metod för det mentala lexikonets utforskning
Oppiaine - Läroämne
Allmän språkvetenskap
Työn laji - Arbetets art
Bilaudaturarbete
Aika - Datum
25.3.1982
Sivumäärä - Sidoantal
85 s. + 3 bilagor
Tiivistelmä - Referat

Två experiment utfördes för att pröva användbarheten av en lexikal problemlösningsuppgift för semantisk minneforskning. I experiment 1 fick 8- och 11-åringar samt vuxna till uppgift att ställa ja/nej -frågor för att gissa sig fram till ett verb, ett substantiv eller ett adjektiv, som försöksledaren tänkte på. 8-åringarnas resultat visade att uppgiften som sådan var dem övermäktig. I 11-åringarnas frågor ingick mera sådana, som gällde rum, tid eller typiska situationer än i de vuxnas. De vuxna hade däremot mera frågor, som taxonomiskt klassificerade ord. Taxonomiskt grupperande frågor ställdes mera då det gällde att få reda på ett adjektiv, än om målordet var ett verb eller ett substantiv. Orden "gunghäst" och "ekorre" samt "ro" och "fundera" gav upphov till parvis sinsemellan något avvikande andelar av olika frågetyper, medan "mjuk" och "långsam" inte skilde sig från varandra i detta avseende. Dessa preliminära skillnader tolkades som tecken på metodens lämplighet för jämförande av kontextfri taxonomisk och erfarenhetsbaserad, till tid och rum bunden minnesorganisation eller -letning. I experiment 2 användes ett på frågorna i experiment 1 baserat frågeformulär, men detta visade sig inte vara känsligt för samma skillnader. Relevansen av information om det lexikala minnets organisation för t.ex. planering av språkundervisningen i skolan konstateras.

Avainsanat - Nyckelord
mentala lexikonet - språkutveckling - metod
Säilytyspaikka - Förvaringställe
Institutionen för allmän språkvetenskap
Muita tietoja

Tiedekunta/Osasto - Fakultet/Sektion
historiallis-kielitieteellinen osasto
Laitos - Institution
Yleisen kielitieteen laitos
Tekijä - Författare
Seppo Hovila
Työn nimi - Arbetets titel
Virheanalyysi ja sanasto
Oppiaine - Läroämne
Yleinen kielitiede
Työn laji - Arbetets art
pro gradu -tutkielma
Aika - Datum
kesäkuu 1982
Sivumäärä - Sidoantal
87 s.
Tiivistelmä - Referat

Tutkielman alkuosassa esitellään lyhyesti virheanalyysin historiallisia ja teoreettisia lähtökohtia, sen toteutusvaiheita sekä erilaisia tutkimustyyppejä. Lisäksi viitataan muihin välikielen tutkimustapoihin ja arvioidaan hieman suoritettuja analyyseja ja niiden merkitystä oppikirjojen ja -kurssien suunnittelun kannalta.

Väliosassa valaistaan muutamin esimerkein sitä, miten kontrastiivisessa analyysissa, virheanalyysissa ja välikielen analyysissa on huomioitu sanaston oppiminen eräissä tutkimuksissa. Näitä tutkimuksia on kaiken kaikkiaan tehty kuietenkin erittäin hyvin.

Loppuosassa esitellään eräs mahdollinen keino kuvata välikielen sanaston kehitystä tilastollisen analyysin avulla. Perusperiaatteena on etsiä sellaisia sanoja tai sanaryhmiä, joiden taajuuksia voidaan suhteellisen pienissäkin otoksissa vertailla merkitsevästi. Tällaisia ovat esim. kaikkein taajimmat sanat sekä funktionaalisin tai satunnaisin perustein muodostetut sanaryhmät. Tutkimuksen kohteeksi on otettu eräitten sanojen ja sanaryhmien taajuudet lukion alussa ja lopussa englanninkielellä kirjoitetuissa aineissa. Tulokset ovat toki alustavia, mutta puolustavat vahvasti tämän tutkimustavan sisällyttämistä välikielen sanaston kokonaisanalyysin osaksi.

Avainsanat - Nyckelord
virheanalyysi - välikieli - sanasto - tilastollinen kuvaus
Säilytyspaikka - Förvaringställe

Muita tietoja

Tiedekunta/Osasto - Fakultet/Sektion
Historiallis-kielitieteellinen osasto
Laitos - Institution
Yleisen kielitieteen laitos
Tekijä - Författare
Kukkonen, Pirkko
Työn nimi - Arbetets titel
Tapaustutkimus motorisesta afasiasta: Nuoren aivoinfarktipotilaan kieliopillisia vaikeuksia
Oppiaine - Läroämne
Yleinen kielitiede
Työn laji - Arbetets art
Pro gradu -tutkielma
Aika - Datum
kesäkuu 1982
Sivumäärä - Sidoantal
121 s. ja 3 liitettä
Tiivistelmä - Referat

Tutkielmassa tarkastellaan nuoren aivoinfarktipotilaan kieltä. Hänellä on kohtalainen motorinen afasia, johon liittyy lievä sensorinen komponentti. Työ perustuu A.R.Lurijan afasialuokitteluun. Kielivirheiden analysoinnin yhteydessä käsitellään myös R.Jakobsonin afasiateoriaa ja muutamia muita lingvistisiä hypoteeseja saadun ulkoisen evidenssin valossa.

Tutkimusmateriaalina on puheterapiassa tehtyjä nauhotteita ja kirjallisia harjoituksia. Lisäksi potilasta on haastateltu tunnin verran. Aineistoa on n. 15 200 sanaa.

Morfologiset virheet osoittavat, että ihminen taivuttaa sanoja aktiivisesti tuottaessaan puhetta. Nominien leksikkomuoto on yksikön nominatiivi. Yksinkertaisimpia ovat paradigmat, joissa päätteen voi liittää suoraan leksikkomuotoon. Runsaasti morfofonologisia vaihteluita sisältävien taivutusmuotojen tuotto yksinkertaistuu siten, että jotkin morfofonologiset vaihtelut jäävät toteutumatta. Täten tulee näkyviin sellaisia taivutuksen välivaiheita, joista on muutoin vaikea saada todisteita. Morfologisen operaation hajoaminen muistuttaa kineettisten kaavioiden hajoamista psykomotoriikan häiriössä, jossa potilaan on vaikea siirtyä liikkeen osasta toiseen.

Tutkimani afaatikko korvaa usein monikon yksiköllä, imperfektin preesensillä, konditionaalin indikatiivilla ja verbien muut persoonamuodot kolmannella persoonalla. Afaatikoilla lienee kyse pikemminkin tuoton yksinkertaistumisesta kuin merkitysoppositioiden neutraalistumisesta, sillä osassa virheistä esim. lukua käytetään referenttien todellisen määrän mukaisesti eikä kielen konventioita oteta huomioon. (Morfologinen) yksinkertaisuus ja (semanttinen) tunnusmerkittömyys on erotettava toisistaan, sillä verbin yksinkertaisin muoto on suomessa vahva vokaalivartalo ja tunnusmerkitön muoto on I infinitiivin lyhyempi muoto.

Afaatikon konstituentit ovat useimmiten yksisanaisia ja lauseet lyhyitä. Yleensä puhe koostuu yksinkertaisista peruslauseista, joiden suhdetta toisiinsa ei ole ilmaistu. Subjektin puuttuminen osoittaa puheen olevan ajatusviitteistä. Spontaanissa puheessa täytesanojen osuus on 40 - 50% kaikista sanoista. Etenkin ajan- ja paikanilmaukset ovat hankalia: adverbiaalit ovat usein nominatiivissa ja kun-lauseet osoittavat ainoastaan samanaikaista toimintaa. Konjunktioiden ja sekä että käyttö on täytteenomaista.

Afaatikon virheet poikkeavat monessa suhteessa lapsen kielenkehityksessä ilmenevistä muodoista, ja ne muistuttavat enemmän puheen lipsahduksia. Ne paljastavat varsin luotettavasti, miten aikuinen kielenpuhuja tuottaa kieltä.

Avainsanat - Nyckelord
motorinen afasia - morfologia - syntaksi - yksinkertaisuus
Säilytyspaikka - Förvaringställe
Yleisen kielitieteen laitos
Muita tietoja
Jatkan saman aihepiirin tutkimista.

Tiedekunta/Osasto - Fakultet/Sektion
Historiallis-kielitieteellinen osasto
Laitos - Institution
Yleisen kielitieteen laitos
Tekijä - Författare
Klaus Laalo
Työn nimi - Arbetets titel
Suomen kielen homografia
Oppiaine - Läroämne
Yleinen kielitiede
Työn laji - Arbetets art
laudaturtutkielma
Aika - Datum
elokuu 1982
Sivumäärä - Sidoantal
85 sivua
Tiivistelmä - Referat

Tutkielmassa käsitellään suomen kirjoitetun yleiskielen sananmuotohomonymiaa eli suomen kielen homografiaa. Aluksi tarkastellaan tämän vähän tutkitun aiheen kannalta relevantteja aiempia tutkimuksia. Sitten käsitellään suomen keskeisiä homografiatapauksia. Lopuksi tehdään lyhyt katsaus homografiatapausten automaattiseen tunnistukseen.

Suomen kielen keskeiset homografiatapaukset jaetaan viiteen ryhmään.

Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat sellaiset nominien perusmuodot, jotka ovat identtisiä toisen nominin taivutusmuodon kanssa. Tällaisia tapauksia on melko vähän, ja yleensä toinen yhteenlankeavista osapuolista esiintyy tavallisessa asiaproosassa vain harvoin.

Toiseen ryhmään kuuluvat nominien ja verbien väliset homografiatapaukset. Tällaisia on varsin runsaasti, mutta ne eivät aiheuta ymmärtämisvaikeuksia, koska syntaktisen kontekstin avulla päästään oikeaan tulkintaan niin varmasti, etteivät muut mahdolliset tulkinnat edes aktuaalistu.

Kolmanteen ryhmään kuuluvat erilaista segementointia edellyttävät homografiatapaukset. Näistä tarkastellaan ensin nominien välisiä ja sitten verbien välisiä tapauksia. Edellisiä on runsaasti, jälkimmäisiä vähemmän.

Neljänteen ryhmään kuuluvat morfofonologisten prosessien aiheuttamat homografiatapaukset. Perusteellisimmin käsitellään suomen kahden keskeisen morfofonologisen prosessin, i:n etisten vartalonloppuisten vokaalinmuutosten ja astevaihtelun, aiheuttamia yhteenlankeamisia.

Viidenteen ryhmään kuuluvat saman sanan eri taivutusmuotojen väliset homografiatapaukset.

Avainsanat - Nyckelord
homografia, taivutusmuoto
Säilytyspaikka - Förvaringställe

Muita tietoja

Tiedekunta/Osasto - Fakultet/Sektion
Filosofinen tiedekunta/historiallis-kielitieteellinen osasto
Laitos - Institution
Yleisen kielitieteen laitos
Tekijä - Författare
Päivikki Lepistö
Työn nimi - Arbetets titel
Syntaktisen otannan reliabiliteettiongelmia
Oppiaine - Läroämne
Yleinen kielitiede
Työn laji - Arbetets art
pro gradu -tutkielma
Aika - Datum
elokuu 1982
Sivumäärä - Sidoantal
40, liitteitä 13 sivua
Tiivistelmä - Referat

Tutkimuksessa on pyritty selvittämään, kuinka suuri pitää olla otoksen, jota käytetään syntaktiseen tutkimukseen. Lisäksi on verrattu kahta eri otantamenetelmää.

Tutkitusta aiheesta ei aiemmin ole suomen kielellä ilmestynyt minkäänlaista tutkimusta, on vain esitetty joitain yleisiä päätelmiä otoksen kokoon vaikuttavista tekijöistä.

Olen valinnut käsiteltäviksi kaksi eri otantamenetelmää, yksinkertaisen satunnaisotannan ja systemaattisen otannan. Näillä olen poiminut 100 ja 200 lauseen suuruiset otokset eräästä kioskikirjasta ja uudesta tieliikennelaista. Otoksissa olen tutkinut yhdeksän muuttujan avulla syntaktisia ominaisuuksia. Lauseiden koodituksessa ja muuttujien valinnoissa olen käyttänyt apuna suomen kielestä tehtyä kvantitatiivista tutkimusta.

Näissä otoksissa saatujen tulosten avulla olen sitten esimerkinomaisesti määrittänyt otoskokoja tiettyjä tutkimuksia varten. Nämä määritykset on tehty suoraan tilastotieteen kirjoissa esitetyillä tavoilla.

Tutkimuksessa on empiirisesti saatu vahvistusta päättelylle, että syntaktista tutkimusta varten jo muutaman sadan lauseen otos on riittävä. Lisäksi työssä on esitetty metodi, jonka avulla voidaan määrittää tarvittava otoskoko mihin tahansa kielitieteelliseen tutkimukseen.

Avainsanat - Nyckelord
otos - kielitiede - syntaksi - tilastotiede
Säilytyspaikka - Förvaringställe
Muita tietoja

Tiedekunta/Osasto - Fakultet/Sektion
Hist.-fil. sektionen
Laitos - Institution
Allmän språkvetenskap
Tekijä - Författare
Juhani Birn
Työn nimi - Arbetets titel
Låndistansberoenden i svenskan - en strikt ytbaserad processyntaktisk analys
Oppiaine - Läroämne
Allmän språkvetenskap
Työn laji - Arbetets art
Licentiatavhandling
Aika - Datum
April 1989
Sivumäärä - Sidoantal
249
Tiivistelmä - Referat

Meningar med ett långdistansberoende (=LDB) kan karakteriseras som meningar med någon typ av diskontinuerlig konstituent. Ett typiskt exempel: 'Något tycker jag att vi borde göra.' med ett funktionellt beroendeförhållande mellan de från varandra skilda leden Något och göra. - Att redogöra för de funktionella beroendeförhållandena i LDB-meningar är ett traditionellt syntaktiskt beskrivningsproblem. Problemet är speciellt påträngande om man strävar till en strikt ytbaserad syntaktisk beskrivning: endast en syntastisk representation kan användas, inga strukturhål får utnyttjas, den ytliga ordföljden måste respekteras. En konstituentstrukturell syn på satsstruktur kan inte inkorporeras i en på så sätt definierad strikt ytbaserad syntax. Ett alternativ är den funktionella synen, med grammatiska funktioner (subjekt, objekt osv.) som centrala syntaktiska enheter.

Ett traditionellt system av funktionella särdrag (bestående enbart av fullt specificerade särdrag) lämpar sig inte smärtfritt för en processuell analys. Funktionellt osäkra tillstånd kan inte undvikas under loppet av en "från vänster till höger" (eller i realtid) löpande analysprocess; det behövs ett särdragssystem som även innefattar icke fullt specificerade funktionella särdrag. En normal analysgång består av en serie funktionella analyser där det för varje senare analys gäller att den är förenlig med en tidigare analys. Systemet omfattar även komplexa funktionella särdrag vilka möjliggör en funktionell behandling av inbäddade satsnivåer.

Analysen av LDB-meningar med en diskontinuerlig sats (se exemplet ovan) karakteriseras av att den initiala konstituentens funktionella analys förblir icke fullt specificerad tills dess funktionella roll slutgiltigt fixeras av ett verb (t.ex. göra ovan) som fortfarande är funktionellt icke-tillfredsställt när dess satsnivå tar slut. Tack vare de icke fullt specificerade särdragen behöver parsern inte ty sig till någon 'push-down stack' -mekanism som underlag för den funktionella analysprocessen. Samspelet mellan enkla och komplexa funktionella särdrag garanterar att konstituenternas satsnivåtillhörighet blir entydigt specificerad.

Det funktionella analysschema som skisseras upp borde möjliggöra en strikt ytbaserad och sammanhängande redogörelse för de funktionella beroendeförhållandena i LDB-menigar, såvel med tanke på den processuella analysgången som den slutgiltiga representationen.

Avainsanat - Nyckelord
syntax - funktionell - ytbaserad - processuell - diskontinuerlighet
Säilytyspaikka - Förvaringställe
Institutionen för allmän språkvetenskap
Muita tietoja