Tiedekunta/Osasto - Fakultet/Sektion
Humanistinen tiedekunta
Laitos - Institution
Yleisen kielitieteen laitos
Tekijä - Författare
Johan Kalle Autio
Työn nimi - Arbetets titel
Autonomiset lähtöoletukset kielen ymmärtämisen tutkimuksessa - rakenteellisten strategioiden arviointia
Oppiaine - Läroämne
Yleinen kielitiede
Työn laji - Arbetets art
Pro gradu -tutkielma
Aika - Datum
8.1.1998
Sivumäärä - Sidoantal
118
Tiivistelmä - Referat

Tutkielmani taustalla on kaksi kiinteästi toisiinsa liittyvää kysymystä: miten ihminen ymmärtää kieltä ja miten kielen ymmärtämistä pitäisi tutkia. On helppo nähdä, että nämä kysymykset ovat läheisessä yhteydessä toisiinsa. Kun halutaan tutkia kielten ymmärtämistä, on tästä kohteesta tehtävä aluksi joitakin lähtöoletuksia, jotka sitten vaikuttavat metodien valintaan. Kuitenkin vasta tutkimustulokset voivat todistaa lähtöoletukset oikeiksi tai vääriksi. Valitettavasti tutkimustulokset eivät kuitenkaan oikeastaan koskaan aukottomasti todista tai kumoa oletuksia ja tästä syystä jokainen teoria, joka väittää jotakin kielen ymmärtämisestä, sisältää välttämättä myös osittain perustelemattomia tutkimusstrategisia kannanottoja. Jotta tutkimus edistyisi parhaalla mahdollisella tavalla on kuitenkin tärkeää etsiä kriteerejä näiden tutkimusstrategisten kannanottojen arvioimiseen, jotta perustelemattomat elementit voitaisiin minimoida.

Kielen ymmärtämisen tutkimuksessa on alusta asti vaikuttanut kaksi erilaista lähtöoletusta. Niin sanotun autonomisen oletuksen mukaan kielen ymmärtäminen tapahtuu vaiheittain kun taas niin sanotun interaktiivisen oletuksen mukaan kielen ymmärtämisprosessi on kokonaisvaltainen, vuorovaikutteinen tapahtuma, jossa ei voida erottaa erillisiä vaiheita. Ottamatta kantaa näiden vaihtoehtoisten oletusten totuusarvoon, väitän, että autonomisella lähtöoletuksella on tietty looginen ominaisuus, jonka ansiosta se on syytä omaksua. Vain olettamalla kielen ymmärtämisen jakautuvan vaiheisiin voidaan tästä tapahtumasta tehdä hyvin jäsentyneitä hypoteeseja, joista voidaan johtaa empiirisesti testattavia ennusteita. Riippumatta siitä osoittautuvatko nämä vaiheistavat hypoteesit tosiksi vai eivät, kielen ymmärtämisen tutkimus edistyy niitä tekemällä.

Argumentoidessani tällaisen metodisen autonomian puolesta otan kantaa kielen ymmärtämisen tutkimista koskevaan kysymykseen. Tämän kannanoton pohjalta on mielekästä arvioida, miten autonomiseen lähtöoletukseen pohjaavat teoriat pystyvät vastaamaan kielen ymmärtämistä koskevaan kysymykseen. Samalla tietysti arvioin myös itse metodista autonomiaa. Teorioiden arviointi edellyttää tarkempaa aiheen rajausta. Englannin kielessä esiintyvien syntaktisten monitulkintaisuuksien prosessointi tarjoaa sopivan kohteen. Lisäksi keskityn arvioinnissani erityisesti yhteen autonomiseen teoriaan, joka olettaa, että monitulkintaisuudet ratkaistaan aluksi niin sanottujen rakenteellisten strategioiden avulla. Rakenteellisiin strategioihin vetoavan teorian analyysi paljastaa kuitenkin teoriaan sisältyvän ristiriidan. Väitän, että Frazierin ja hänen kollegoidensa muotoilemissa teorioissa kahden rakenteellisen strategian, minimaalisen liitännän strategian (Minimal Attachment Strategy) ja myöhäisen sulun strategian (Late Closure Strategy) suhde jää epäselväksi, jolloin niistä ei voida johtaa väitettyjä ennusteita. Ehdotan myös uutta strategiaa, joka poistaisi tämän ongelman.

Arvioituani rakenteellisten strategioiden puolesta ja niitä vastaan esitettyä evidenssiä, käy ilmeiseksi, että kielen ymmärtäminen on vuorovaikutteisempi tapahtuma kuin äärimmäisen vaiheistavat rakenteellisiin strategioihin vetoavat selitykset olettavat. Näin ollen voimme hylätä Kimballin (1973, 1975) mallit, Frazierin & Fodorin (1978) mallin ja Marcusin (1980) mallin. Myös Frazierin (1990) malli näyttää varsin epätodennäköiseltä. Niin rakenteellisia strategioita olettavat teoriat kuin myös Crainin ja Steedmanin (1985) työhön pohjaava referentiaalinen teoria (referential theory) ja muun muassa Fordin, Bresnanin ja Kaplanin (1982) työhön pohjaava rajoitepohjainen teoria (constraint based theory) voivat kuitenkin selvitä tästä evidenssistä turvautumalla lisäoletuksiin. Näiden lisäoletuksiin turvautuvien teorioiden totuusarvosta ei näin ollen voida tässä vaiheessa sanoa paljon mitään. Soveltamalla metodista autonomiaa tähän evidenssin rikastuttamaan tilanteeseen voidaan mielestäni kuitenkin sanoa jotakin siitä, millaista tutkimusstrategiaa tässä tilanteessa on rationaalista noudattaa. Rohkaistuneena siitä, että äärimmäisen vaiheistavien hypoteesien konstruoiminen johti joidenkin mallien kumoutumiseen ja näin ollen vaihtoehtojen joukon kaventumiseen, on nyt etsittävä seuraavaksi vahvimpia vaiheistavia hypoteeseja. Mielestäni nämä hypoteesit ovat sellaisia, jotka asettavat joitakin tarkasti määriteltyjä ehtoja, joiden vallitessa pragmaattinen informaatio voi vaikuttaa syntaktiseen jäsentämiseen. Tämä vaatii pragmaattisten tekijöiden entistä tarkempaa analyysia, johon varsinkin rajoitepohjaisen teorian edustajat ovat pyrkineet.

Avainsanat - Nyckelord
Kielen ymmärtäminen, strategiat, monitulkintaisuudet, modulaarisuus
Säilytyspaikka - Förvaringställe

Muita tietoja

Tiedekunta/Osasto - Fakultet/Sektion
Humanistinen
Laitos - Institution
Yleisen kielitieteen laitos
Tekijä - Författare
Ilkka Karjalainen
Työn nimi - Arbetets titel
Suomi ja viro erilaisten sanajärjestystypologioiden, erityisesti Hawkinsin performanssiteorian kannalta
Oppiaine - Läroämne
Yleinen kielitiede
Työn laji - Arbetets art
Pro gradu -tutkielma
Aika - Datum
helmikuu 1998
Sivumäärä - Sidoantal
108
Tiivistelmä - Referat

Kirjoituksessani käsittelen suomen ja viron sana- ja konstituenttijärjestyksiä. Aluksi tarkastelen sitä, kuinka suomi ja viro ovat suhteutettavissa yleisiin sanajärjestystypologioihin. Molemmat kielet ovat perussanajärjestykseltään SVX-kieliä. Jos suomea ja viroa verrataan keskenään, niin huomataan kuitenkin, että nämä kaksi kieltä eroavat monessa yksityiskohdassa toisistaan. Perinteiset sanajärjestystypologiat eivät siten erottele kieliä riittävästi. Performanssiteoria pyrkii selittämään kielissä esiintyviä rakenteita ja sanajärjestyksiä prosessoinnin helppouden ja taloudellisuuden avulla. Selityksiä haetaan siis kielenulkoisista olosuhteista, kun universaalikieliopissa on perinteisesti keskitytty kielensisäisiin selityksiin.

Avainsanat - Nyckelord
Sanajärjestys, konstituenttijärjestys, performanssiteoria
Säilytyspaikka - Förvaringställe
Yleisen kielitieteen laitos
Muita tietoja

Tiedekunta/Osasto - Fakultet/Sektion
Historiallis-kielitieteellinen
Laitos - Institution
Yleisen kielitieteen laitos
Tekijä - Författare
Merikoski-Silius, Tuuli
Työn nimi - Arbetets titel
Kultakypärä survoi pikkumustan kaappiin - Sanomalehtien jääkiekkoselostusten maalintekoa kuvaavien verbien semanttista analyysia
Oppiaine - Läroämne
Yleinen kielitiede
Työn laji - Arbetets art
Pro gradu -tutkielma
Aika - Datum
huhtikuu 1998
Sivumäärä - Sidoantal
125
Tiivistelmä - Referat

Tarkastelen tutkielmassani sanomalehtien jääkiekkoselostusten maalintekoa kuvailevia verbejä. Aineistoni on Aamulehdestä, Etelä-Saimaasta, Helsingin Sanomista ja Turun Sanomista.

Urheiluselostusten perustana on yleiskieli, jota väritetään muiden kielimuotojen - puhekielen, erikoiskielen ja slangin - sanoilla ja ilmauksilla. Urheiluselostusten kirjoittajat ja lukijat muodostavat ryhmän, jota yhdistää kiinnostus ja perehtyneisyys urheiluun.

Jääkiekkoselostusten tavoitteena on pelin lopputuloksen lisäksi välittää mielikuva pelatusta ottelusta. Maaleja tehdään pelistä toiseen useita ja niitä kuvailtaessa on toiston välttämiseksi, selostusten elävöittämiseksi ja pelin dynaamisen luonteen välittämiseksi käytettävä vaihtelevia ilmaisukeinoja.

Kieli suo keinoja tällaisen ilmaisutarpeen tyydyttämiseksi. Polysemia mahdollistaa vanhojen sanojen käytön uusissa yhteyksissä. Tutkimissani selostuksissa maalintekoa kielennettiin pääasiassa yleiskielen verbeillä, jotka jääkiekkokontekstissa ovat saaneet uutta merkityssisältöä. Toisaalta taas ilmaisutarve on synnyttänyt synonymiaa.

Aineistonani on 87 erilaista maalintekoverbiä, joilla oli yhteensä 956 esiintymää. Yhden esiintymän "kertakäyttöverbejä" oli runsaasti, 19. Osa näistä tilapäisilmauksista voi vähitellen vakiinnuttaa paikkansa jääkiekkokielessä.

Aineiston analyysissä käsittelin ensin maalintekoverbien yhteisesiintyvyyttä muiden lauseenjäsenten kanssa. Muut lauseenjäsenet täydentävät ja täsmentävät maalintekoverbien merkityksiä ja antavat lisää tietoa kyseessä olevasta maalista. Analyysin toisessa osassa tarkastelin maalintekoa kuvaavien verbien muodostamaa semanttista kenttää. Kuvausten lähtökohtana ovat useat peliin liittyvät elementit. Maalinteon semanttinen kenttä jakautuu näiden elementtien perusteella kuuteen eri alakenttään, joilla on keskenään sekä yhteisiä että erottavia piirteitä. Jokaisessa alakentässä on korosteisena jokin piirre, joka toimii yksittäisen alakentän yhteisenä nimittäjänä. Erityisen runsaasti on VOIMAKKUUTTA korostavia verbejä. Pelin fyysisyys heijastuu näin myös kieleen.

Tarkastelin työssäni semanttisen kenttäteorian ja komponenttianalyysin soveltuvuutta järjestäytymättömään aineistoon. Piirteiden avulla olikin mahdollista päästä käsiksi merkityksiin, tutkia semanttisia suhteita ja osoittaa merkitykseltään läheisten verbien merkityseroja. Työni paljasti kuitenkin myös teorian heikkouksia: merkityksen kuvaamiseen tarvittava piirteiden määrä on suuri ja epämääräinen, eivätkä ne tuo esiin sitä monipuolisuutta, joka sanan merkitykseen kokonaisuudessaan liittyy.

Avainsanat - Nyckelord
semantiikka, komponenttianalyysi, synonymia, urheilukieli
Säilytyspaikka - Förvaringställe
Yleisen kielitieteen laitos
Muita tietoja