Tiedekunta/Osasto - Fakultet/Sektion
Humanistinen tiedekunta
Laitos - Institution
Yleisen kielitieteen laitos
Tekijä - Författare
Anssi Yli-Jyrä
Työn nimi - Arbetets titel
Menetelmiä äärellisiin automaatteihin perustuvan lauseenjäsennyksen tehostamiseksi
Oppiaine - Läroämne
Tietokonelingvistiikka
Työn laji - Arbetets art
pro gradu -tutkielma
Aika - Datum
maaliskuu 1997
Sivumäärä - Sidoantal
138 s.
Tiivistelmä - Referat

Tarkastelen tutkielmassani tekniikkoja ja niitä hyödyntäviä menetelmiä, jotka tehostavat äärellisten automaattien leikkauksen laskemista luonnollisen kielen lauseita jäsentävässä järjestelmässä.

Viitekehyksenä olevassa järjestelmässä lauseiden (tai virkkeiden) jäsentäminen perustuu jäsennysvaihtoehtojen seulontaan. Ensin virkkeen hypoteettiset jäsennykset esitetään niin kutsutun virkeautomaatin avulla. Tämän jälkeen virkeautomaatin esittämästä hypoteesien joukosta seulotaan lingvistien laatimien rajoitesääntöjen avulla esiin kieliopin mukaiset analyysit. Seulonta toteutetaan äärellisten automaattien leikkauksena, jossa kaikkia rajoitesääntöjä edustavat omat äärelliset automaattinsa. Leikkauksen tuloksena syntyy automaatti, joka esittää seulonnassa jäljelle jääneet vaihtoehdot.

Yleisessä tapauksessa automaattien leikkauksen laskeminen vaatii paljon aikaa. Järjestelmässä suoritettava leikkaus poikkeaa kuitenkin yleisestä tapauksesta siinä, että käsiteltävät automaatit ovat monin tavoin rajoittuneita. Esimerkiksi virkeautomaatti on erikoinen deterministinen äärellinnen automaatti, sillä se on syklitön, siinä on täsmälleen yksi lopputila ja se sisältää useita tiloja, joiden kautta kaikki polut kulkevat. Virkeautomaatin syklittömyyttä hyödyntäen leikkausta on jo aikaisemminkin tehostettu. Nyt esitän tekniikoita ja menetelmiä, jotka mahdollistavat syöteautomaattien erityispiirteiden hyödyntämisen uudella tavalla.

Käytän virkeautomaattia kiinnekohtana, johon sääntöautomaatit ankkuroidaan. Tulokseksi saadaan niin kutsuttuja täsmennettyjä sääntöautomaatteja, joista näkyy selvästi, miten säännöt rajoittavat virkeautomaatin polkuja.

Täsmennettyjen sääntöautomaattien ja virkeautomaatin välillä on helppo havaita samankaltaisuuksia. Työssäni esitän menetelmiä, jotka piilottavat redundantteja samankaltaisuuksia täsmennetyistä sääntöautomaateista. Samankaltaisuuksien piilottaminen vähentää sääntöautomaateissa olevaa redundanssia ja yksinkertaistaa kielioppia. Näin syntyy virkekohtainen kielioppi, joka poikkeaa selvästi alkuperäisestä kieliopista. Rajoitesäännöt esitetään siinä edelleen äärellisinä automaatteina, mutta niiden tietorakenteen sisältö on muuttunut konkreettisemmaksi ja tiiviimmäksi, mikä tehostaa rajoitesääntöjä noudattavien etäriippuvuuksien käsittelyä.

Computing Reviews Classification:
F.4.3 (Formal Languages) - Classes defined by grammars or automata
I.2.7 (Natural Language Processing) - Language parsing and understanding

Avainsanat - Nyckelord
äärelliset automaatit, kieliopin esikäsittely, luonnollisen kielen jäsentäminen
Säilytyspaikka - Förvaringställe
Yleisen kielitieteen laitoksen kirjasto
Muita tietoja

Tiedekunta/Osasto - Fakultet/Sektion
Humanistinen tiedekunta
Laitos - Institution
Yleisen kielitieteen laitos
Tekijä - Författare
Reija Hännikäinen
Työn nimi - Arbetets titel
Linguistic and socio-economic factors in comparing minority languages
Oppiaine - Läroämne
Yleinen kielitiede
Työn laji - Arbetets art
Pro gradu
Aika - Datum
huhtikuu 1997
Sivumäärä - Sidoantal
93
Tiivistelmä - Referat

Tässä työssä vertailen kahta vähemmistökielitilannetta: ruotsin kielen asemaa Suomessa sekä kymrin kielen asemaa Walesissä. Tarkastelen molempia kielitilanteita sekä kielen aseman että yhteiskunnallisten olojen valossa. Kielellisistä tekijöistä käsittelen kielen standardisaatiota, kielen käyttöä yksityisellä ja julkisella sektorilla, kielen prestiisiä, kielen virallista asemaa, puhujien kielitaitoa (yksi- ja kaksikielisyyttä sekä kykyä käyttää vähemmistökieltä kirjallisessa ilmaisussa), vähemmistökielen käyttöä koululaitoksessa, sanomalehdissä, televisiossa sekä vähemmistökielellä julkaistun kirjallisuuden määrää ja laatua. Yhteiskunnallis-taloudellisista seikoista otan esille vähemmistöalueen bruttokansantuotteen, väestönmuutoksen, ammattirakenteen, työttömyyden, ikärakenteen, väestöntiheyden sekä vähemmistökielen puhujien kokonaismäärän. Vertailen jokaista yhteiskunnallis-taloudellista muuttujaa vähemmistöalueen ja enemmistöalueen kesken saadakseni selville vähemmistöalueella vallitsevat olosuhteet.

Kielellisten tekijöitten osalta ruotsin ja kymrin yhtenäisyydet rajoittuvat standardisoituun ortografiaan ja vähemmistökielen päivittäiseen käyttöön televisiossa. Muut tarkastellut kielelliset tekijät ovat parempia ruotsin kielen kuin kymrin kielen osalta.

Yhteiskunnallis-taloudellisissa tekijöissä neljä tekijää seitsemästä ovat yhteisiä molemmille vähemmistötilanteille. Nämä yhteiset nimittäjät ovat: enemmän väestöä työskentelemässä maataloudessa vähemmistö- kuin enemmistöalueella, enemmän eläkeläisiä vähemmistö- kuin enemmistöalueella, pienempi väestöntiheys vähemmistö- kuin enemmistöalueella sekä vähemmistökielen puhujien määrä laskenut edellisestä kyselystä.

Vähemmistöalueen olosuhteilla verrattuna enemmistöalueeseen on merkitystä nimenomaan prestiisin kannalta. Jos yhteiskunnalliset ja taloudelliset olosuhteet ovat vähemmistöalueella paljon huonommat kuin enemmistöalueella, vähemmistöalueen ja vähemmistöryhmän prestiisi on huono. Alueen ja ryhmän huono prestiisi heijastuu myös vähemmistökieleen ja huonontaa näin sen asemaa. Mikäli vähemmistökielellä on huono prestiisi enemmistön silmissä, kielen aseman parantamiseen, takaamalla kielelle laillinen asema, perustamalla vähemmistökielikouluja tai antamalla kielelle tilaa tiedotusvälineissä, ei usein ryhdytä.

Vaikka ihmisten kielellisen ja kulttuurisen identiteetin perusta muodostuu jo varhaislapsuudessa ympäristön kielellisten ja kulttuuristen virikkeiden perusteella, on kielen yhteiskunnallisella asemalla merkitystä positiivisen vähemmistöidentiteetin säilymisen kannalta. Mikäli vanhemmat kokevat vähemmistökielen statuksen ja prestiisin hyväksi myös yhteiskunnallisilla sektoreilla koulussa, tiedotusvälineissä, lakituvissa ja hallinnollisilla aloilla, he näkevät myös vähemmistökielen puhujilla olevan mahdollisuuksia yletä yhteiskunnan sektoreilla. Tällöin vanhemmat myös opettavat helpommin lapsilleen vähemmistökielen eivätkä katso välttämättömäksi ainoastaan enemmistökielen hallintaa.

Ihmisten kielellisiin ja kulttuurisiin asenteisiin tulisi mielestäni kiinnittää enemmän huomiota vähemmistökielten säilymisestä ja kielenvaihdosta puhuttaessa. Vähemmistöalueen, -ryhmän ja -kielen prestiisillä on ratkaiseva merkitys positiivisen vähemmistöidentiteetin säilymisen sekä sukupolvien kielellisen ketjun jatkumisen kannalta.

Avainsanat - Nyckelord
minority languages, language shift, bilingualism
Säilytyspaikka - Förvaringställe
Muita tietoja

Tiedekunta/Osasto - Fakultet/Sektion
Humanistinen tiedekunta
Laitos - Institution
Yleisen kielitieteen laitos
Tekijä - Författare
Henna Karjalainen
Työn nimi - Arbetets titel
Koodinvaihdon ja kielenvaihdon ilmeneminen amerikansuomalaisessa aineistossa
Oppiaine - Läroämne
Yleinen kielitiede
Työn laji - Arbetets art
Pro gradu -tutkielma
Aika - Datum
huhtikuu 1997
Sivumäärä - Sidoantal
105 + 75 (liitteet)
Tiivistelmä - Referat

Tutkielmassa on analysoitu kahden toisen ja kolmannen polven amerikansuomalaisen informantin nauhoitettua puhetta. Tutkielman pääasiallisena tarkoituksena on pyrkiä liittämään kielenvaihto (language shift) ja koodinvaihto (code switching) toisiinsa tiukemmin kiinni, mistä johtuen erityistä huomiota analyysissä on kiinnitetty informanttien puheessa esiintyvään koodinvaihtoon, joka on määritelty yhden puhejakson aikana tapahtuvaksi kahden tai useamman kielen väliseksi vaihteluksi lausetta pienemmissä, lauseen kokoisissa ja lausetta suuremmissa sekvensseissä. Kielenvaihtoon liittyen tutkielmassa on tuotu esiin erilaisia kielen ulkopuolella - yhteiskunnan, ryhmän ja yksilön tasolla - vaikuttavia tekijöitä, joiden seurauksena on joko kielenvaihto tai kielen säilyttäminen. Teoreettisessa mielessä tutkielmassa on esitelty koodinvaihdon rakennetta Shana Poplackin (1980 ja 1984 ja 1989) teorioiden pohjalta ja koodinvaihtoon liittyviä pragmaattisia kysymyksiä John Gumperzin (1982) ja Carol Myers Scottonin (1988) teorioista käsin. Teoreettisissa pohdinnoissa on myös käsitelty koodinvaihdon osuutta erilaisissa kielikontakteihin liittyvissä ilmiöissä, kuten lainaamisessa, kielenvaihdossa ja kielikuolemassa. Analyysissä informanttien kielenvaihdon osalta on analysoitu heidän suomen kielen taitojaan puheen informatiivisuuden, leksikaalisen sofistikaation, sanaston monipuolisuuden sekä virheiden osalta vertaamalla taitoja ensimmäisen polven siirtolaisten puheeseen. Koodinvaihdon osalta on analysoitu diskurssipartikkeleihin, lausetta pienempiin sekvensseihin ja lauseen kokoisiin tai lausetta suurempiin sekvensseihin kohdistuvaa koodinvaihtoa. Lisäksi informanttien puheesta on analysoitu amerikansuomeen liittyvä aines. Koodinvaihdon, suomen kielen taitojen sekä kielen ulkopuolella vaikuttavien tekijöiden yhteisvaikutuksesta informanttien kielelle on leimallista kielenvaihto.

Avainsanat - Nyckelord
koodinvaihto, kielenvaihto, amerikansuomalaiset
Säilytyspaikka - Förvaringställe
Muita tietoja

Tiedekunta/Osasto - Fakultet/Sektion
Humanistinen tiedekunta
Laitos - Institution
Yleisen kielitieteen laitos
Tekijä - Författare
Freja Johanna Dorotea Kuningas-Autio
Työn nimi - Arbetets titel
Raamatun kääntäminen ja konteksti - relevanssiteoria kääntämisen tarkastelussa
Oppiaine - Läroämne
Yleinen kielitiede
Työn laji - Arbetets art
Pro gradu -tutkielma
Aika - Datum
14.4.1997
Sivumäärä - Sidoantal
112
Tiivistelmä - Referat

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen erilaisista konteksteista johtuvia kommunikaatio-ongelmia Raamatun kääntämisessä. Pyrin selvittämään, mitä uutta relevanssiteoria tuo näiden ongelmien ymmärtämiseen ja ratkaisemiseen ja missä määrin sen pohjalta muodostetut ratkaisumallit mahdollistavat yleisön käännökseen kohdistamien odotusten huomioon ottamisen. Kohdeyleisön odotusten huomioon ottaminen kääntämisessä on nähdäkseni ensisijaisen tärkeää. Päälähteenäni käytän Ernst-August Guttin teosta Translation and Relevance Cognition and Context (1991).

Tutkielmani pohjustukseksi selvitän, miten erilaisista konteksteista johtuvia kommunikaatio-ongelmia on pyritty ratkaisemaan kääntämisessä aikaisemmin. Totean, että pääasialliseksi ratkaisukeinoksi on esitetty implisiittisen informaation eksplikointia. Eksplikointi ei kuitenkaan riitä ratkaisuksi. Kontekstuaalisten kuilujen ylittäminen tekstinsisäisin keinoin, eksplikoimalla, ei ole mahdollista kuin osittain, mistä seuraa, ettei dynaamisen ekvivalenssin teoriassa ja idiomaattisen teoriassa asetettuja kääntämisen tavoitteita voi myöskään pitää realistisina. Koska kontekstuaalisten kuilujen ylittäminen ei ole mahdollista kuin osittain, myös alkuperäisen merkityksen välittämisestä on liioiteltua puhua - varsinkaan tilanteessa, jossa alkuperäisen tekstin kohdeyleisön ja käännöksen kohdeyleisön välinen kontekstuaalinen kuilu on niin syvä kuin Raamatun kääntämisessä.

Esitän, että Guttin relevanssiteorian pohjalta muotoilema kääntämisen tavoite on realistisempi kuin ko. teorioiden tavoitteet. Kääntämisessä ei pyritäkään välittämään alkuperäistä merkitystä - ylittämään kontekstuaalisia kuiluja täydellisesti - vaan tyydytään välittämään se, mikä on kohdeyleisölle kääntäjän näkemyksen mukaan adekvaatisti relevanttia ja välitettävissä niin, että lukija päätyy oikeaan tulkintaan mahdollisimman vähällä mentaalisella ponnistelulla eli loukkaamatta relevanssiperiaatetta. Guttin esityskään ei silti ole ongelmaton. Tilanteessa, jossa alkuperäisen kohdeyleisön ja käännöksen kohdeyleisön välinen kontekstuaalinen kuilu on niin syvä, kuten Raamatun kääntämisessä, pyrkimys välittää adekvaatit efektit loukkaamatta relevanssiperiaatetta johtaa hyvin vapaaseen käännökseen. Vapaa käännös taas ei vastaa ainakaan raamatunkäännökseen kohdistettuja odotuksia. Raamatunkäännökseltä odotetaan autenttisuutta, mahdollisuutta tulkita kuten alkuperäinen kohdeyleisö tulkitsi alkuperäistä tekstiä.

Esitän, että Guttin suora käännös vastaisi raamatunkäännökseen kohdistettuihin odotuksiin paremmin kuin vapaat käännökset. Suora käännös tarjoaa mahdollisuuden - lähtökohdat - alkuperäisen tulkinnan tekemiselle. Suora käännös on kuitenkin kiusallinen relevanssiperiaatteen kannalta, koska se ei ole uudelle kohdeyleisölle optimaalisen relevantti. Adekvaattien efektien johtaminen suorasta käännöksestä edellyttää lukijalta suurta aktiivisuutta, ja siihen kuluu paljon aikaa. Optimaalinen relevanssi edellyttää kuitenkin, että adekvaatit efektit on mahdollista johtaa välittömästi.

Tutkimuksen lopputulos herättääkin kysymyksen relevanssiperiaatteen universaalista soveltuvuudesta. Sen lisäksi, ettei optimaalisen relevantti käännös aina ole kohdeyleisön odotusten mukainen, näyttää siltä, etteivät lukijat aina myöskään tiedostamattaan odota käännökseltä optimaalista relevanssia, kuten relevanssiperiaate ennustaa.

Avainsanat - Nyckelord
konteksti, relevanssi, kohdeyleisö, kääntäminen, Raamattu
Säilytyspaikka - Förvaringställe
Muita tietoja

Tiedekunta/Osasto - Fakultet/Sektion
humanistinen tiedekunta
Laitos - Institution
Yleisen kielitieteen laitos
Tekijä - Författare
Satu Elo
Työn nimi - Arbetets titel
Kiroileminen ja kielen funktiot
Oppiaine - Läroämne
Yleinen kielitiede
Työn laji - Arbetets art
pro gradu
Aika - Datum
maaliskuu 1998
Sivumäärä - Sidoantal
79
Tiivistelmä - Referat

Roman Jakobsonin klassista kielen funktiomallia voi soveltaa kielen eri osa-alueiden funktioiden tutkimiseen. Sovellettaessa Jakobsonin mallia kiroilemisen tutkimiseen huomataan, että funktiomallia on kehitettävä entistä hienojakoisemmaksi, jotta saavutetaan aineiston tarkempi kuvaus.

Jakobsonin mallin kuudesta funktiosta viisi soveltuu kiroilemisen analysointiin: emotiivinen, konatiivinen, referentiaalinen, faattinen ja metakielellinen. Poeettinen funktio ei tunnu soveltuvan kiroilemisen tutkimiseen. Mainittujen funktioiden lisäksi kiroilemiselle löytyy ainakin neljä muuta funktiota: "pseudoemotiivinen", "autokonatiivinen", "omnipotentian" ja "pseudo-omnipotentian" funktio. Eri kirosanoja käytetään jossain määrin eri tavoin eri funktioiden yhteydessä eli niiden semanttispragmaattisìssa käyttötavoissa on tiettyjä eroja.

Se että Jakobsonin esittämä kielen funktiomalli on tarkennettavissa kiroilemista analysoitaessa, viittaa siihen, että näin voisi olla muillakin kielen osa-alueilla.

Avainsanat - Nyckelord
kiroileminen, kielen funktiot, Roman Jakobson
Säilytyspaikka - Förvaringställe
Helsingin yliopiston yleisen kielitieteen laitos
Muita tietoja

Tiedekunta/Osasto - Fakultet/Sektion
Humanistinen tdk
Laitos - Institution
Yleisen kielitieteen laitos
Tekijä - Författare
Kea Kangas
Työn nimi - Arbetets titel
TOISEN KAUTTA VAI SUORAAN
- henkilön määrittäminen viitauksissa
Oppiaine - Läroämne
Yleinen kielitiede
Työn laji - Arbetets art
pro gradu
Aika - Datum
kesäkuu 1997
Sivumäärä - Sidoantal
85 + 4
Tiivistelmä - Referat

Työssä tutkitaan löytyykö sukupuolten välillä eroja siinä, määritelläänkö henkilö suoraan vai toisen kautta, kun häneen viitataan.

Tutkimuksen kannalta keskeinen käsite on toiseus (de Beauvoir 1980). de Beauvoirin mukaan nainen on toinen ja tässä tutkimuksessa on pyritty selvittämään, näkyykö tämä toiseus kielenkäytössä.

Tutkimuksen aineisto koostuu kahden sukupuolten suhteen toistensa peilikuvan muodostaman valokuvasarjan pohjalta kirjoitetuista, yhteensä 51 tarinasta.

Aineistosta on eritelty viittaukset, jotka kohdistuvat henkilöön (henkilöviittaukset); ne on jaettu kahteen alaluokkaan sen mukaan, onko henkilöön viitattu suoraan (suorat viittaukset) vai toisen kautta (ToKA-viittaukset). Viittaukset on myös jaettu sukupuolten mukaan.

Tuloksista ilmenee, että kaikkien viittauksien ja suorien viittauksien osalta ei ole havaittavissa tilastollisesti merkitseviä eroja eri sukupuoliin kohdistuvien viittauksien välillä, mutta ToKa-viittauksista suurempi osa kohdistuu naisiin. ToKa-viittauksissa on siis havaittavissa määrällisiä eroja. Sen sijaan laadullisia eroja siinä, kumpaa sukupuolta viitattava on, ei ollut havaittavissa.

Naisen toiseus heijastuu siis kielenkäyttöön määrällisinä eroina ToKa-viittauksien käytössä, mutta ei laadullisina. Tämä osoittaa, kuinka implisiittisesti naisen toiseus voidaan tuottaa ja toisintaa kielenkäytössä. Kielenkäyttäjä voi aina kieltää tarkoittaneensa esittää naista toisena.

Avainsanat - Nyckelord
toiseus, viittaaminen, naiset, miehet
Säilytyspaikka - Förvaringställe
historiallis-kielitieteellinen kirjasto
Muita tietoja

Tiedekunta/Osasto - Fakultet/Sektion
Humanistinen tiedekunta
Laitos - Institution
Yleisen kielitieteen laitos
Tekijä - Författare
Kaisa-Riitta Marjukka Ojanen
Työn nimi - Arbetets titel
Tekstin juontamisen keinoja kolmessa suomenkielisessä narratiivilajissa: muistelmissa, paikallistarinassa ja sadussa
Oppiaine - Läroämne
Yleinen kielitiede
Työn laji - Arbetets art
Pro gradu -tutkielma
Aika - Datum
19.9.1997
Sivumäärä - Sidoantal
70 + 3 liitettä
Tiivistelmä - Referat

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen tekstin juontamisen keinoja kolmessa suomenkielisessä narratiivilajissa, muistelmissa, paikallistarinassa ja sadussa. Pyrin selvittämään millaisia keinoja käytetään suomenkielisissä narratiiveissa ilmaisemaan milloin teksti on edennettyä (foregrounded) ja milloin taaennettua (backgrounded). Tutkielmassani olen huomioinut aiemmat tämän alan tutkimukset, joita on tehty mm. slaavilaisista kielistä sekä englannista. Päälähteenäni käytän Brita Wårvikin (1992) lisensiaattityötä, On Grounding in Narrative: A Survey of Models and Criteria.

Tutkielmani pohjaksi olen ottanut kolme erilaista tekstin juontamista selittävää mallia, nimittäin Hopper, Paul & Sandra Thompsonin (1980) Transitivity-mallin, Catherine V. Chvanyn (1985) Salience Hierarchy -mallin sekä Brita Wårvikin (1992) laaja-alaisen mallin, jossa on huomioitu aiemmat tutkimukset tältä alalta. Myös Hahmoteoria (Gestalt Psychology) vaikuttaa tekstin juontamisen tutkimuksessa. Totean, että nämä mallit antavat erittäin hyvät lähtökohdat edennys-taaennus -jaottelun tutkimiseen suomenkielisissä teksteissä, mutta suppean aineiston puitteissa tulosten tekeminen ei ole mahdollista kuin osittain, ottaen huomioon, että tätä piirrettä ei ole vielä suomenkielisissä teksteissä tutkittu.

Analysoin kolmea erilaista narratiivityyppiä: muistelmia, paikallistarinaa ja satua, koska näkisin, että tutkimus on parasta rajoittaa perustekstilajin tutkimiseen. Käytin kolmea eri muuttujaa, aspektia, tunnettuutta sekä tekstuaalisia sidoskeinoja analyysissäni, sillä suomi on hyvin NP-painotteinen kieli, ainakin kirjoitetussa muodossa, ja juuri tunnettuus ja tekstuaaliset sidoskeinot kertovat tekstin koheesiosta sekä ilmaisevat tutun eli vanhan ja uuden tiedon kontekstissa. Aspekti ilmaisee tekstissä käytettyjä aikasuhteita sekä tarinan ajallista tapahtumajärjestystä, se kertoo sen, mitä verbillä halutaan ilmaista.

Totean, että tekstin juontamisen keinoista suomenkielisissä narratiiveissa käytetyimmät ovat toisto, mainittuus ja konnektiivien käyttö; ne edentävät tekstiä, kun taas taaentavat elementit kytkeytyvät ennemmin verbiin ja sen konstituentteihin, siis aspektiin. Edennettyys näkyy nominaalilausekkeissa. Tutkimuksen lopputulos herättää kysymyksen tutun ja uuden tiedon - ja edennys-taaennus -jaottelun suhteesta sekä uuden tiedon merkityksestä suomenkielisessä narratiivissa.

Avainsanat - Nyckelord
Tekstin juontaminen - edennys - taaennus - vanha tai tuttu ja uusi tieto
Säilytyspaikka - Förvaringställe
Muita tietoja