Tiedekunta/Osasto - Fakultet/Sektion
Hist. kielitiet. osasto
Laitos - Institution
Yleisen kielitieteen laitos
Tekijä - Författare
Jokinen, Päivi Kristiina
Työn nimi - Arbetets titel
X'-teoria ja suomen substantiivilausekkeen rakenne
Oppiaine - Läroämne
Yleinen kielitiede
Työn laji - Arbetets art
pro gradu -tutkielma
Aika - Datum
huhtikuu 1986
Sivumäärä - Sidoantal
110 (107 + 3 liites)
Tiivistelmä - Referat

X'-teoria on syntaksin kuvausmalli, joka viittaa monitasoisiin lauserakenteisiin ja syntaktiseen piirresysteemiin. Sen perusteet esitettiin TG-teorian piirissä, mutta matemaattisen kielitieteen kehittyessä se muotoiltiin formaaliksi teoriaksi. Useimpien uusien kielioppimallien perustana on X'-syntaksi.

Substantiivilauseke (SbP) on X'-teorian mukaisesti syntaktinen kategoria, jonka pääsana on substantiivi. Erotan sen NP:stä, nominaalilausekkeesta, jota usein on käytetty viittaamaan sekä substantiivilausekkeisiin että kaikkiin nominaalisiin konstituentteihin yleensä. Tutkielmassani NP on yläkäsite SbP:n kanssa samoissa syntaktisissa funktioissa toimiville lausekkeille: NP on siis funktionaalisen luokan, ei rakenteen nimi.

Tutkielman alkuosa keskittyy X'-teorian peruskäsitteisiin, lausekkeen pääsanaan sekä syntaktiseen piirresysteemiin. Teoreettisen tarkastelun jälkeen sovellan formalismia suomen kielen substantiivilausekkeen kuvaukseen. Kuvaus perustuu aineistoon, joka sisältää 3050 HKV-korpuksesta poimittua SbP:tä.

SbP:n rakenne on kaksitasoinen. Ensimmäisen tason määritteitä ovat etuattribuutit, toisen tason määritteitä jälkiattribuutit. Jaon perustana on SbP:n distribuutiorajoitus: jos SbP:llä on jälkiattribuutti, se ei voi esiintyä etumääritteenä. Samanlainen rajoitus koskee muitakin nominaalisia lausekkeita, joiden rakenne on siis kuvauksessani myös kaksitasoinen.

Etuattribuutteja ovat tarkenteet (determinantti- ja kvanttoripronominit), kuvailuattribuutit (adjektiivit ja partisiippikonstruktiot), genetiiviattribuutit sekä obliikvisijaiset numeraalit. Jälkiattribuutteina esiintyy partitiivi- tai paikallissijainen SbP, AdvlP- tai PP-lauseke, infinitiivikonstruktio tai kokonainen lause. Appositiot ovat etu- tai jälkiattribuutteja riippuen siitä, missä sijassa ne esiintyvät. Verbaalisubstantiivin kantaverbin argumenttirakenteeseen liittyvät subjekti- ja objektigenetiivit ovat tavallisia genetiiviattribuutteja, adverbiaalit jälkimääritteitä.

Lausekkeiden keskenäinen järjestys ilmaistaan ID/LP-notaation mukaisina PS-sääntöinä sekä syntaktisten piirteiden avulla. Säännöt sallivat äärettömän monta tarkennetta, vaikka juoksevassa tekstissä niiden lukumäärä yleensä rajoittuu neljään. Semanttisista syistä tarkenteina voi esiintyä vain yksi determinantti ja mahdollisesti fraasimainen kahden kvanttorin kombinaatio.

Avainsanat - Nyckelord
X'-syntaksi, substantiivilause, piirresysteemi, suomen kieli
Säilytyspaikka - Förvaringställe
Helsingin yliopisto, hist. kielitiet. osaston kirjasto
Muita tietoja

Tiedekunta/Osasto - Fakultet/Sektion
Hist. kielitiet. osasto
Laitos - Institution
Yleisen kielitieteen laitos
Tekijä - Författare
Pölhö, Jukka Matti
Työn nimi - Arbetets titel
Lajinnimet ja kielen säännöt
Oppiaine - Läroämne
Yleinen kielitiede
Työn laji - Arbetets art
Laudatur-työ
Aika - Datum
helmikuu 1986
Sivumäärä - Sidoantal
81
Tiivistelmä - Referat

Kripken tärkein havainto on, ettei a priori todeksi tiedettyjen lauseiden tarvitse olla välttämättä tosia. Niinpä, vaikka referenssin objektiivisuus olisi mahdollista selittää vetoamatta joihinkin kuvauksiin, jotka identifioivat olion kaikissa mahdollisissa maailmoissa, me silti haluaisimme tietää, mitä tarkoittaa "sama olio eri mahdollisissa maailmoissa". Haluamme toisin sanoen tietää, rajoittaako erisnimi jotenkin niitä mahdollisia maailmoja, joissa ne voivat esiintyä.

Kripke selittää erisnimen erityisen roolin kausaalisen suhteen avulla, joka vallitsee nimen ja sen tarkoitteen välillä. Wilfrid Sellarsin kielifilosofian kannalta tällainen mahdollisuus on poisssuljettu. Sellarsilainen strukturalistinen kieliteoria edellyttää referenssin ei-relationaalista, inferentiaalista, tulkintaa. Sellarsin kannalta myös Kripken ja Putnamin huomioille on annettava ei-relationaalinen tulkinta. Olennaista näissä huomioissa on, että periaatteessa lajinnimet voitaisiin määritellä yhden yksilökäsitteen avulla. Tämä puolestaan edellyttää, että lajinnimet ovat kaikissa tosia niistä olioista, joista ne ovat tosia aktuaalisessa maailmassa. Sellarsin kannalta me emme voi selittää tätä vain assimiloimalla lajinnimet erisnimiin Kripken tapaan toteamalla, että molemmat ovat "rigidejä designaattoreita". Sen sijaan on osoitettava, että olio- ja lajikategorian välillä on jokin olennainen yhteys.

Tilapäisen havaintomaailman hahmottamjisessa lajinnimillä ei näytä olevan mitään olennaista roolia. Jos lajinnimet olisivat määriteltävissä kuvailevien predikaattien avulla, niin ne olisivat havainnossa täysin redundantteja. Jos siis haluamme ymmärtää, mitä on esim. jonkin variksena näkeminen, meidän on oletettava, että lajinnimillä on merkitys, joka ylittää havaintokontekstin. Tässä mielessä sekä erisnimien että lajinnimien synkroninen rooli on alisteinen niiden diakroniselle roolille aktuaalisen maailmanhistorian rakentamisessa.

Lajinnimet noudattavat sääntöskeemoja, jotka konstituoivat ainakin sellaiset kategoriat kuin "eliölaji" ja "artifaktilaji". Molemmat luokittelevat olioita niiden synnyn perusteella. Toisaalta lause, jonka materiaalinen vastine on olion synty, esittelee erisnimen aktuaalisessa maailmanhistoriassa ja identifioi sen kaikissa mahdollisissa maailmanhistorioissa. Tämä on se olennainen yhteys lajinnimien ja erisnimien välillä, joka selittää lajinnimien "rigidiyden".

Avainsanat - Nyckelord
Säilytyspaikka - Förvaringställe
Muita tietoja

Tiedekunta/Osasto - Fakultet/Sektion
Historiallis-kielitieteellinen
Laitos - Institution
Yleisen kielitieteen laitos
Tekijä - Författare
Hautala, Irmeli
Työn nimi - Arbetets titel
Yleiskatsaus syntaksin sosiaalisen vaihtelun tutkimuksiin ja niiden tuloksiin
Oppiaine - Läroämne
Yleinen kielitiede
Työn laji - Arbetets art
Pro gradu -tutkielma
Aika - Datum
Syyskuu 1983
Sivumäärä - Sidoantal
60
Tiivistelmä - Referat

Tutkielma on yleiskatsaus sosiolingvistisiin tutkimuksiin, joissa on selvitelty, onko sosiaaliryhmien syntaktisissa rakenteissa puhekielessä eroavuuksia. Tarkasteltavana on ollut Basil Bernsteinin kooditeoria, Walter Wolframin tutkimus yhdysvaltalaisten mustien kielestä, ruotsalainen Talsyntax-tutkimus sekä Nykysuomalaisen puhekielen murros - tutkimus. Pohdittavana on ollut myös se, miksi lauserakenteita ei ole kovin paljon tutkittu, vaikka esimerkiksi fonologisista eroista on olemassa runsaasti tietoja. Syynä tähän lienee lähinnä syntaksin tarkastelun vaikeus ja työläys fonologisen vaihtelun selvittelyyn verrattuna, esimerkiksi koska syntaktiset rakenteet esiintyvät puheessa fonologisia harvemmin. Toisin sanoen kvantitatiivinen menetelmä, jota variaatiotutkimuksissa yleensä käytetään, ei sovellu syntaksin sosiaalisen vaihtelun analysointiin. Keskeinen kysymys on samaten se, miten sosiaaliryhmät tulisi määritellä.

Edellä mainituista tutkimuksista ei saa selvää kuvaa siitä, vaikuttaako puhujan sosiaaliryhmä hänen syntaksiinsa, sillä tehdyt selvitykset ovat olleet vielä melko suppeita ja puutteellisia. Ilmeisesti tilanne on kuitenkin sellainen, että eroja syntaksissa on vähemmän kuin kielen muilla tasoilla. Viime kädessä jokainen kieliyhteisö on erilainen: toisessa eroja voi olla enemmän, toisessa vähemmän, mikä johtuu siitä, että esimerkiksi yhteiskunnatkaan eivät ole samanlaisia. Saattaa olla, ettei sosiaaliluokka välttämättä edes ole tärkeä muuttuja kielellisen vaihtelun tarkastelussa. Näin on ainakin silloin, mikäli puhujat eivät samastu 'omaan' sosiaaliryhmään.

Avainsanat - Nyckelord
Sosiolingvistiikka - syntaksi - sosiaaliryhmä
Säilytyspaikka - Förvaringställe
Historiallis-kielitieteellinen kirjasto
Muita tietoja

Tiedekunta/Osasto - Fakultet/Sektion
historiallis-kielitieteellinen
Laitos - Institution
Yleisen kielitieteen laitos
Tekijä - Författare
Ritva Hemmilä
Työn nimi - Arbetets titel
Urimin tematiikkaa
Oppiaine - Läroämne
Yleinen kielitiede
Työn laji - Arbetets art
Pro gradu
Aika - Datum
26.1.1987
Sivumäärä - Sidoantal
195
Tiivistelmä - Referat

Tutkielma käsittelee Papua-Uudella-Guinealla sijaitsevan urimin kielen informaatiorakennetta. Aluksi esitellään peruslausetyypit. Urim osoittautuu lähes ideaaliksi SVO-kieleksi, jossa on hyvin jähmettynyt kieliopillinen sanajärjestys ja semanttisesti määräytynyt subjekti. Lauseen sisäisiä sanajärjestyksen muutoksia käytetään tematiikan keinoina vain rajoitetusti; mm. subjektin siirrot puuttuvat lähes täysin. Objektin topikaalistus toimii lähinnä vaihtuvan teeman korostajana. Datiivinsiirto sijoittaa epäsuoran objektipronominin verbin painottomaksi liitepäätteeksi, ellei sitä tarvitse korostaa.

Lauseen sisäisten siirtojen vähyyttä kompensoi runsas lohko- ja topiikkirakenteiden käyttö. Tärkeimpiä ovat lohkeamat vasemmalle, joiden tärkein tehtävä on vaihtuvan teeman korostaminen. Subjektin lohkeamaa sekä erityistä verbitöntä otsikkolausetta käytetään uusien tärkeiden tarkoitteiden tuomisessa tekstiin. Lohkorakenteiden runsas käyttö sekä eräät muut tematiikan piirteet osoittavat, että urim on typologisesti lähellä ns. topiikkikieliä.

Temaattisista partikkeleista keskeisin on demonstratiivista alkuperää oleva pa, joka toimii toisaalta määräisen artikkelin tapaan tekstin sisäisen referenssin ilmaisijana, toisaalta teeman ja fokuksen merkkinä. Partikkelin käytölle on luonteenomaista, ettei se yleensä ole tarkoin säännöin kuvattavissa, vaan puhujan harkintaan perustuvaa strategiaa. Temaattista tärkeyttä partikkeli korostaa eri tavoin. Kaikkein keskeisimpiä tarkoitteita korostetaan partikkelilla jo ensimmäisen maininnan yhteydessä. Vähemmän tärkeistä sidosjonoista se jää mainittuuden merkkinäkin pois. Teeman vaihtumisen korostajana partikkeli toimii niillä nominilausekkeilla, joissa sitä ei tarvita referenssin merkiksi (mm. pronomineilla).

Avainsanat - Nyckelord
Tematiikan pintarakennekeinot urimin kielessä
Säilytyspaikka - Förvaringställe
Historiallis-kielitieteellinen kirjasto, Porthania 4.krs
Muita tietoja

Tiedekunta/Osasto - Fakultet/Sektion
Historiallis-kielitieteellinen
Laitos - Institution
Yleisen kielitieteen laitos
Tekijä - Författare
Tapani Kelomäki
Työn nimi - Arbetets titel
Ekvatiivilauseen syntaksia ja semantiikkaa
Oppiaine - Läroämne
Yleinen kielitiede
Työn laji - Arbetets art
Pro gradu
Aika - Datum
Joulukuu 1986
Sivumäärä - Sidoantal
158
Tiivistelmä - Referat

Tutkielma käsittelee ekvatiivilausetta eli ns. identiteetti-predikatiivillista nominaalilausetta. Ekvatiivilauseessa kopula yhdistää kaksi nominatiivimuotoista, täsmälleen koekstensionaalista NP:tä, esim.

Mielikirjailijani on Hilja Haahti.
Hilja Haahti on mielikirjailijani.

Lausetyypin pragmaattinen funktio on identifiointi.

Ekvatiivilause on ongelmallinen erityisesti suomen tapaisissa kielissä, joissa syntaktista analyysia ei voi perustaa sanajärjestykseen. Myös lausekkeiden semanttiset ominaisuudet ovat hankalat: niitä ei voi mielekkäästi kuvata esim. semanttisin roolein tai piirtein.

Lauseen ongelmalle voidaan antaa referenssiteoreettinen selitys: lauseen referentti on kahden intension koekstensionaalisuus, joka on symmetrinen asiaintila. Lause on asiaintilan kuva, ikonisuudesta seuraa, että lause on symmetrinen. Tämän takia lausekkeet on analysoitava samanlaisina kaikissa kuvauksissa, joissa epäsymmetristä informaatiorakennetta ei oteta huomioon.

Ekvatiivilauseen pragmaattisessa analyysissa NP:t ovat erilaiset: esim. toinen on identifioitava ja toinen identifioiva. Täsmällisesti analyysi on tehtävissä definiittisyyden ja spesifisyyden tai esim. referentiaalisuuden ja attributiivisuuden avulla.

Joka tapauksessa ekvatiivilause on niin huonosti analysoitavissa tavanomaisilla syntaktisilla ja semanttisilla yleistyksillä, että sitä voi pitää syntaktisena primitiivinä, jolla on oma rakenne, merkitys ja pragmaattinen erikoisfunktio.

Tämä on yleistettävissä muihinkin ongelmallisiin lausetyyppeihin, erityisesti niihin, jotka sisältävät olla-verbin (kvanttorilause, eksistentiaalilause ym.). Niiden primitiivisyys on perusteltavissa loogisestikin (Frege). Primitiviteettiä tukee myös näiden lausetyyppien universaali ongelmallisuus eri kielissä suhteessa yleisiin syntaktisiin ja semanttisiin sääntöihin.

Ekvatiivilauseen tutkimushistoria paljastaa mielenkiintoisia ominaisuuksia tutkijoista: täsmällisten morfosyntaktisten tunnusmerkkien puutteessa ovat tutkijat osoittaneet taipumusta tunnistaa ekvatiivilauseen subjektiksi pronomineja, propreja, konkreettisia ja implisiittisesti tuttuja nominaalilausekkeita.

Avainsanat - Nyckelord
subjekti - koekstensionaalisuus - lausetyyppi
Säilytyspaikka - Förvaringställe
Historiallis-kielitieteellisen osaston kirjasto
Muita tietoja

Tiedekunta/Osasto - Fakultet/Sektion
Filosofinen tiedekunta/Historiallis-kielitiet.osasto
Laitos - Institution
Yleisen kielitieteen laitos
Tekijä - Författare
Kimmo Kettunen
Työn nimi - Arbetets titel
Dependenssikielioppi ja automaattinen jäsentäminen
Oppiaine - Läroämne
Yleinen kielitiede
Työn laji - Arbetets art
pro gradu
Aika - Datum
16.2.1987
Sivumäärä - Sidoantal
91
Tiivistelmä - Referat

Tutkielmassa käsitellään dependenssikielioppia ja automaattista lauseenjäsennystä. Kahdessa ensimmäisessä luvussa luodaan yleiskatsaus lauseopin teoriaan sekä dependenssikielioppiin lauserakenteen kuvaajana. Dependenssikieliopista esitetään eri tutkijoiden näkemyksiä yhdistävä yleiskatsaus, jossa annetaan perusvaatimukset kieliopin kuvaukselle.

Kolmannessa luvussa esitellään aluksi lyhyesti automaattisen jäsentämisen peruskäsitteitä. Sen jälkeen tarkastellaan kolmea ulkomaista automaattista dependenssijäsennintä. Tarkasteltavina ovat Stanley Starostan, Peter Hellwigin ja Richard Hudsonin esittämät dependenssipohjaiset automaattiset jäsentimet.

Tutkielman neljäs ja viides luku kuvaavat suomen kielen automaattista dependenssianalyysia jo toteutetun jäsentimen avulla. Keskustelussa nousee keskeiseksi teemaksi se, miten jäsennin ja sen kielioppi toteuttavat perusvaatimukset, jotka dependenssikielioppia lähtökohtanaan käyttävälle lähestymistavalle voidaan asettaa. Tarkastelussa päädytään johtopäätökseen, että jäsennin ja kielioppi mallintavat dependenssikieliopin puutteellisesti.

Tutkielman kuudennessa luvussa tarkastellaan yleisesti dependenssikielioppipohjaista suomen kielen liittomuotojen automaattista analyysia.

Avainsanat - Nyckelord
dependenssikielioppi, automaattinen jäsentäminen, suomen kieli
Säilytyspaikka - Förvaringställe
Yleisen kielitieteen laitos
Muita tietoja