Tiedekunta/Osasto - Fakultet/Sektion
Humanistinen
Laitos - Institution
Yleinen kielitiede
Tekijä - Författare
Brandt-Taskinen, Pia
Työn nimi - Arbetets titel
Suomen romanikielen verbikomplementit
Oppiaine - Läroämne
Yleinen kielitiede
Työn laji - Arbetets art
Pro gradu
Aika - Datum
Helmikuu 2001
Sivumäärä - Sidoantal
67
Tiivistelmä - Referat

Suomen romanikieli on indoeurooppalainen kieli, jonka juuret ovat Intiassa. Euroopan muiden romanikielten tavoin Suomen romanikieli on käynyt läpi rakenteellisia muutoksia kontaktikielten vaikutuksesta. Verbikomplementteihin kontaktit ovat vaikuttaneet siten, että alkuperäinen infinitiivi katosi ja se korvattiin finiittisellä sivulauseella. Infinitiivin tilalle tuli subjunktiivi. Useisiin romanikieliin on kuitenkin alueen valtakielen paineesta sittemmin syntynyt uusi infinitiivi.

Tässä pro gradu -työssä on pyritty selvittämään, mikä on verbikomplementtien tilanne Suomen romanikielessä tällä hetkellä. Tutkimus on aineistolähtöinen, ja se perustuu nauhoitettuun puhekieleen sekä lehti- ja oppikirjateksteihin. Tutkimusta on pohjustettu myös aiemmin tehdyillä havainnoilla Suomen romanikielestä.

Syntaktisessa osuudessa tarkastellaan aluksi verbikomplementtia hallitsevaa lausetta. Sen jälkeen keskitytään itse verbikomplementteihin ja näiden keskeisimpiin ominaisuuksiin. Tarkastelun kohteena ovat verbikomplementin sanajärjestys, komplementoijan rooli ja verbikomplementin suhde subjektiinsa. Variaatiota esiintyy varsinkin täytymisilmauksissa, ja siksi nämä on otettu yksityiskohtaiseen tarkasteluun. Myös kopularakenteet saavat erityishuomiota.

Morfologisessa osuudessa on tutkittu komplementtiverbin muotoa. Tulokset osoittavat, että romanikielessä elää kaksi perussysteemiä verbikomplementtien suhteen. Näitä kuvataan työssä kahdella eri taulukkomallilla. Mallissa A verbi taipuu subjunktiivissa, eli komplementti on finiittinen. Mallissa B sen sijaan yksi subjunktiivimuoto on korvannut muut muodot, ja siitä on tullut kaikki persoonat kattava infinitiivi. Tutkimusaineiston vanhimmat kielenpuhujat (1920-luvulla syntyneet) noudattivat selvästi jompaa kumpaa perusmallia, ja heillä oli hyvin selkeä systeemi. Tästä voi päätellä, että jo vuosisadan alussa Suomen romanikielessä olivat olemassa molemmat verbikategoriat, subjunktiivi ja infinitiivi. Infinitiivin pääteenä käytettiin subjunktiivin yksikön kolmannen persoonan muotoa. Ero liittyi luultavasti romanikielen kahteen eri kielimuotoon. Niin sanotussa ylemmässä kielimuodossa taivutettiin verbikomplementin verbiä, kun taas alemmassa tyylissä tyydyttiin yhteen muotoon, infinitiiviin.

Edellisen lisäksi tutkimusaineisto osoitti, että nuoremman polven kieli on verbikomplementtien osalta muutostilassa. Aineisto antoi vaikutelman, että infinitiivin käyttö saattaisi olla lisääntymässä. Muodoltaan infinitiivi voisi olla subjunktiivin yksikön kolmannen persoonan muodon sijaan myös yksikön toisen persoonan muoto tai monikon 2/3 persoonan muoto. Kaikkia edellä mainittuja muotoja käytettiin runsaasti, ja toisaalta juuri nämä ovat ne muotovariantit, jotka kukin esiintyvät jossain Euroopan romanikielessä infinitiivinä, yksikön kolmannen persoonan muodon ollessa kuitenkin selvästi suosituin.

Avainsanat - Nyckelord
romanikieli - infinitiivi - subjunktiivi - verbikomplementti
Säilytyspaikka - Förvaringställe
Muita tietoja

Tiedekunta/Osasto - Fakultet/Sektion
Humanistinen tiedekunta
Laitos - Institution
Yleinen kielitiede
Tekijä - Författare
Jantunen, Tommi
Työn nimi - Arbetets titel
Suomalaisen viittomakielen synnystä, vakiintumisesta ja kuvaamisen periaatteista
Oppiaine - Läroämne
Yleinen kielitiede
Työn laji - Arbetets art
Pro gradu
Aika - Datum
lokakuu, 2000
Sivumäärä - Sidoantal
69 + XIII s.
Tiivistelmä - Referat

Tutkielmassa käsitellään suomalaisen viittomakielen historiaa ja muutoksen eri aspekteja.Muutoksen kuvauksen merkittävänä sivutuotteena tutkielmassa esitetään myös ensimmäinen suomenkielinen yhteenveto viittomien rakenteen ja viittomakielen fonologian tärkeimmistä kuvaustavoista.

Tutkielmalla on kaksi päätavoitetta. Ensimmäinen tavoite on esitellä suomalaisen viittomakielen syntyhistoriaa ja sitä kielitieteellisesti merkittävää työtä, jota pohjoismaisten viittomakielten standardoimiseksi 1900-luvun alkupuolella kuurojen itsensä toimesta tehtiin. Tämän yhteistyön seurauksena julkaistiin mm. Suomessa ja Ruotsissa ensimmäiset maiden viittomakieliä kuvaavat sanakirjat. Toinen tavoite on puolestaan etsiä suuntaviivoja mahdolliselle myöhemmälle suomalaisen viittomakielen muutoksen tutkimukselle. Tutkielmassa pohditaan eri menetelmien ja mallien soveltuvuutta suomalaisessa viittomakielessä tapahtuneiden muutosten jäsentämiseen.

Aluksi käsitellään suomalaisen viittomakielen alkuvaiheita ja korostetaan ennen kaikkea kuuron suurmiehen, Carl Oscar Malmin (1826-1863), henkilökohtaista roolia suomalaisen viittomakielen historiassa. Malm esitellään Suomen viittomakielisen yhteisön kantaisänä ja suomalaisen viittomakielen aktiivisena kehittäjänä.

Tämän jälkeen esitellään ns. yhteispohjoismainen viittomakielihanke, jonka tarkoituksena oli 1900-luvulla luoda Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan kesken yhteinen viittomakieli, Tutkielmassa esitellään, kuinka hanke alkoi 1907 ja kuinka siihen liittyen julkaistiin lopulta Suomen ensimmäinen viittomakielen sanakirja, David Fredrik Hirnin De dövstummas åtbördsspråk i Finland - Kuuromykkäin viittomakieli Suomessa I-III.

Saman alkuperän omaavien suomalaisen ja ruotsalaisen viittomakielen eriytymisprosessia tutkitaan leksikostatistiikan avulla. Tutkielmassa tuodaan esiin jatkotutkimuksen tarve, sillä esimerkiksi leksikostatistiseen menetelmään liittyvien ongelmien vuoksi saatujen tulosten luotettavuutta voidaan epäillä.

Suomalaisessa viittomakielessä tapahtuneita viittomien rakenteellisia muutoksia analysoidaan ns. Frishbergin muutosmallin avulla. Käsimuotojen symmetriaa lisääviä muutoksia analysoidaan lisäksi formaalisti Hold - Movement -mallin ja Prosodic Model -mallin avulla. Prosodic Model - mallia ehdotetaan myöhemmin tutkimuksen apuvälineeksi.

Loppupäätelmänä eri menetelmien ja mallien soveltuvuudesta suomalaisessa viittomakielessä tapahtuneiden muutosten analyysiin todetaan, ettei niillä yhdelläkään voida kuvata muutosta kattavasti. Käytettyjen menetelmien ja mallien puutteeksi muodostuu ennen kaikkea se, ettei niissä oteta huomioon kielen sosiaalista luonnetta. Viitekehykseksi mahdolliselle myöhemmälle suomalaisen viittomakielen muutoksen tutkimukselle ehdotetaan kontaktilingvistiikkaa.

Avainsanat - Nyckelord
suomalainen viittomakieli, kielen synty, kielen muutos, leksikostatistiikka, fonologiset mallit
Säilytyspaikka - Förvaringställe
Muita tietoja

Tiedekunta/Osasto - Fakultet/Sektion
Humanity
Laitos - Institution
Yleinen kielitiede
Tekijä - Författare
Yeung, Elliot
Työn nimi - Arbetets titel
Nature of swearwords. A case study of Cantonese
Oppiaine - Läroämne
Yleinen kielitiede
Työn laji - Arbetets art
pro gradu -tutkielma
Aika - Datum
Joulukuu 2000
Sivumäärä - Sidoantal
79 + 5 liitesivua
Tiivistelmä - Referat

It has been acknowledged that swearwords and swearing have not been studied much. Those studies that have been done to a large extent concern themselves with historical development of such language use and their classification. Others have focused on core linguistic disciplines, such as syntax and phonology.

Scholars have pointed out to different extent that swearwords and swearing are such a common phenomenon that it should be studied in a cultural and contrastive perspective. In doing so, it is believed that an understanding of their fundamental ontology can be achieved. Linguistics, in turn, could handle with more authority issues such as why people use particular swearwords but not others. Meanwhile, such an approach in studying this subject matter could make it obvious that swearwords are invested with certain cultural values. The study of swearwords and swearing gives an illustration of the relationship between culture and language and it could give a valuable contribution to the general linguistic theory.

This study set out to materialise suggestions and examples scholars have given concerning cultural and contrastive approach in studying swearwords and swearing. This study concentrates on commonly used Cantonese swearwords in the light of the overall Hong Kong cultural background. Research materials were collected through interviews in Hong Kong. In the study, materials from other languages were also taken into account.

The study shows that swearwords can reflect cultural values. In the case of Cantonese, mother and family seem to be a common theme. When comparing Finnish and Cantonese swearwords, we find that Finnish swearwords do not share the Cantonese themes (instead, religion seems to be a prominent theme). Research data provided by the interviews give support to the Cantonese case.

Avainsanat - Nyckelord
Cantonese, swearwords, swearing, culture
Säilytyspaikka - Förvaringställe
Helsingin yliopiston yleisen kielitieteen laitos
Muita tietoja

Tiedekunta/Osasto - Fakultet/Sektion
Humanistinen
Laitos - Institution
Yleinen kielitiede
Tekijä - Författare
Hinds, Asta
Työn nimi - Arbetets titel
Kuvan ja sanan yhdistyminen painetussa mainonnassa
Oppiaine - Läroämne
Yleinen kielitiede
Työn laji - Arbetets art
Pro gradu -tutkielma
Aika - Datum
05/2000
Sivumäärä - Sidoantal
52
Tiivistelmä - Referat

Nykypäivän painetussa mainonnassa, etenkin erilaisissa yritystunnuksissa, iskulauseissa ja otsikoissa, näyttävät kuva ja sana esiintyvän varsin tiiviisti toistensa yhteydessä. Monessa tapauksessa niiden voisi jopa sanoa konkreettisesti yhdistyvän yhtenä muotona havaittavaksi kokonaisuudeksi. Kielitieteellisestä näkökulmasta tällaiset kuvan ja foneettisen kirjoituksen yhdistelmät ovat varsin poikkeuksellisia. Mainosviestinnässä ikonisten elementtien liittämisellä arbitraariseen sanamuotoon on kuitenkin oma merkityksensä. Sanan rakenteeseen yhdistyvä kuva toimii mm. eräänlaisena kielellisen viestin vahvistajana.

Kuvan ja sanan yhdistelmämuodot voidaan nähdä yhtenä esimerkkinä mainosviestinnän visualistumisesta. Syynä visuaalisen ilmaisun korostamiseen ja kuvien suureen käyttömäärään voidaan pitää mm. sitä, että kuvat ovat nopeita ja tehokkaita ekspressiivisten viestien välittäjinä. Toisaalta vaikka kuvan rooli mainonnassa on vahva, on muistettava, että mainoskuva esiintyy kuitenkin harvoin kokonaan ilman kielellisiä merkkejä (otsikoita tai kuvatekstejä). Tämä johtuu pitkälti siitä, että kuvamuoto ei sanojen lailla kykene ilmaisemaan merkityksiä. Se on ikoninen merkki, jonka kyky ilmaista viestejä perustuu tiettyyn samankaltaisuuden havaintoon sen muodon ja viittauskohteen välillä. Kuva ei siis voi ilmaista mitään viittauskohteestaan erillistä, ja sen tulkinta on aina kontekstista riippuvaista. Vaikka sanojen määrä mainoksissa siis olisikin vähentynyt, on kuvan ja sanan suhde entistä tiiviimpi. Sana ohjaa kuvan monitulkintaisen viestin tulkintaa oikeaan (viestin lähettäjän haluamaan) suuntaan.

Yritystunnuksissa, joissa sanojen määrä luonnostaan on vähäinen, esiintyvät kuva ja sana erityisen tiiviisti toisiinsa yhdistyneinä. Erilaisia kuvan ja sanan yhdistelmämuotoja näyttäisi olevan lukuisia. Koska kuvalliset ja kielelliset viestit yritystunnuksissa kuitenkin usein pyritään ilmaisemaan totutuista esityskonventioista poikkeavissa muodoissa, on niiden luokittelu selkeisiin kategorioihin melko mahdotonta. Yritystunnuksia tarkastelemalla voi kuitenkin muodostaa jonkinlaisen yleiskuvan niistä eri tavoista, joilla sana ja kuva voivat toisiinsa yhdistyä.

Avainsanat - Nyckelord
kuva, kieli, merkki, mainonta, kielitiede, semiotiikka
Säilytyspaikka - Förvaringställe
Muita tietoja

Tiedekunta/Osasto - Fakultet/Sektion
Humanistiska fakulteten
Laitos - Institution
Allmän språkvetenskap
Tekijä - Författare
Hoyer, Karin
Työn nimi - Arbetets titel
Variation i teckenspråk - En studie av släktskapsterminologi i teckenspråket hos finlandssvenska döva
Oppiaine - Läroämne
Allmän språkvetenskap
Työn laji - Arbetets art
Pro gradu
Aika - Datum
december, 1999
Sivumäärä - Sidoantal
104
Tiivistelmä - Referat

Temat för pro gradu -avhandlingen är språklig variation, det är släktskapsterminologi i teckenspråket hos finlandssvenska döva som studeras. Studien baserar sig på 10 videointervjuer med finlandssvenska döva och förutom tecken för släktskapstermer i det finlandssvenska teckenspråket utreds även informanternas språkliga bakgrund och vardag.

Det är variation på det lexikala planet som studeras; både fonetisk variation inom ett tecken och förekomsten av olika teckenvarianter för samma släktskapsterm. Studien koncentrerar sig på både intern variation i språket hos informanterna och på extern variation. Med extern variation avses att det språkliga materialet jämförs med två teckenspråksböcker; den finska Suomalaisen viittomakielen perussanakirja(1998) och den rikssvenska Svenskt teckenspråkslexikon (1997).

Det svenska teckenspråket och det finländska teckenspråket är besläktade med varandra. Allmänt anses det finländska teckenspråket bestå av två huvudvarieteter: det finska teckenspråket och det finlandsvenska teckenspråket. Ett av syftena med studien var att undersöka hur variationen i det finlandssvenska teckenspråket speglar språkets förhållande till dels det finska och dels det svenska teckenspråket.

I avhandlingen behandlas döva som en språklig och kulturell minoritetsgrupp. Skribenten redogör i teoridelen för sociolingvistiska forskningsresultat i olika teckenspråk och tar upp definitionsfrågan språk kontra dialekt.

Skribenten redogör för sin analys av materialet genom att dels ge en sociolingvistisk profil av informanterna och dels koncentrera sig på vissa släktskapstermer. Släktskapsterminologin i det finlandssvenska teckenspråket uppvisar likheter med både det finska och det svenska teckenspråket, man kan tänka sig att språket ligger mitt på ett dialektkontinuum vars ändpunkter består av dessa två teckenspråk. Å andra sidan visar materialet också att det finlandssvenska teckenspråket har egna släktskapstecken som inte förekommer i de två ordböckerna som använts som jämförelsematerial. Intervjumaterialet ger även exempel på hur finlandssvenska dövas kontakt med det finska eller det svenska teckenspråket avspeglar sig i deras språk.

Skribenten uttrycker en oro över det finlandssvenska teckenspråkets framtid. Eftersom de oftast rätt så åldersstigna talarna av detta språk inte är fler än 150 i Finland i dag, och det inte längre finns någon skola för de finlandssvenska döva barnen ser framtiden för detta språks del mycket oviss ut.

Avainsanat - Nyckelord
variation, släktskapsterminologi, teckenspråk, finlandssvenska döva
Säilytyspaikka - Förvaringställe
Muita tietoja