Tiedekunta/Osasto - Fakultet/Sektion
Laitos - Institution
Yleisen kielitieteen laitos/Suomen kielen laitos
Tekijä - Författare
Heinonen, Tarja Riitta
Työn nimi - Arbetets titel
Lohkeamatyyppisten rakenteiden syntaksia ja pragmatiikkaa
Oppiaine - Läroämne
Yleinen kielitiede/Suomen kieli
Työn laji - Arbetets art
gradu
Aika - Datum
maaliskuu 1992
Sivumäärä - Sidoantal
127 + 2
Tiivistelmä - Referat

Tutkielmani käsittelee substantiivilausekkeiden lohkeamien ja niitä muistuttavien rakenteiden käyttöä suomen puhekielessä. Yhteistä näille rakenteille on se, että niissä toistuu jokin lauseeseen kuuluva elementti. Valittu ilmiöluokka ei muodosta tyhjentävää listaa kaikista samoja ehtoja täyttävistä rakenteista, vaan tutkimuskohteet on valittu esimerkinomaisesti. Pääpaino on keskeisissä substantiivilausekkeiden lohkeamissa. Tutkimusaineistona on käytetty nauhoitettuja vapaamuotoisia keskusteluja.

Rakenteiden kesken ilmenee eroja niiden yleisyydessä ja siinä, miten kivettyneitä ne ovat syntaktisesti. Tämän vuoksi niiden kuvaus nostaa esiin kysymyksiä, joihin itsekeksittyihin lauseisiin keskittynyt kielitiede ei yleensä puutu: kieliopillistumisen ja performanssitekijät.

Pyrin motivoimaan lohkeamatyyppisten rakenteiden ominaisuuksia syntaktisilla ja pragmaattisilla tekijöillä. Mallinani käytän Knud Lambrechtin analyyseja englannin ja ranskan samantapaisista rakenteista. Pohdin myös rakenteiden käyttötehtäviä nauhoitetun materiaalin ja kielenpuhujan intuitioideni pohjalta. Rakenteet ja niiden tehtävät eivät odotetusti lankea yksi-yksisesti toisiinsa. Monia diskurssitehtäviä palvelevat myös muut ilmaukset, ja toisaalta kullakin rakenteella on useampia soveliaita tehtäviä.

Osa lohkeamatyyppisistä rakenteista on melko syntaktisoituneita, mutta suurimmaksi osaksi ne syntyvät puheentuottoprosessin tuloksena. Puheentuottoprosessi näyttää näiden rakenteiden valossa etenevän niin, että informaatiota annostellaan pienempiin jaksoihin kuin kirjoituksessa. Substantiivilausekkeiden oikealle lohkeamissa myös muodolliset kriteerit erottavat suunnitelmalliset lohkeamat suunnittelemattomista. Suunnitelmalliset oikealle lohkeamat ovat kommentoivia ilmauksia, joita käytetään arvostelmien ja johtopäätösten muotoiluun. Näitä on myös fraasiutunut.

Avainsanat - Nyckelord
Säilytyspaikka - Förvaringställe
Muita tietoja

Tiedekunta/Osasto - Fakultet/Sektion
Laitos - Institution
Yleisen kielitieteen laitos
Tekijä - Författare
Vilhunen, Tarmo
Työn nimi - Arbetets titel
Selittämisen ongelma yleisessä kielitieteessä
Oppiaine - Läroämne
Yleinen kielitiede
Työn laji - Arbetets art
Aika - Datum
huhtikuu 1992
Sivumäärä - Sidoantal
47
Tiivistelmä - Referat

Työssäni käsittelen kielen muutoksen kuvaukseen ja varsinkin selitykseen liittyviä ongelmia. Roger Lass (1980) on sitä mieltä, että muutoksia ei voi selittää sen enempää deduktiivisesti kuin funktionaalisestikaan. Hänen lausuntonsa perustuu ankaran autonomiseen näkemykseen kielitieteen tutkimusalasta. Mielestäni kuitenkin sosiolingvistiikkaan ja yleensäkin kielijärjestelmän ulkopuolisiin seikkoihin perustuva funktionaalinen selitys on mahdollinen.

Tarkastelen jonkin verran muutoksen selittämisestä viime vuosina käytyä vilkasta keskustelua. Sen jälkeen käsittelen erilaisia tapoja tutkia muutosta. Labovilaiseen sosiolingvistiikkaan ja verkostoteoriaan perustuva suuntaus on ainakin englantilaisella kielialueella ohittanut suosiossa perinteisen dialektologian. Suomessa kuitenkin murremaantieteen asema on ollut vahva, kun taas sosiolingvistisiä variaatio- ja verkostotutkimuksia on tehty vähän.

Funktionaalinen selitys on erittäin yleinen fennistiikassa, siksi olen käyttänyt muutamaa suomen kielen tutkimusta esimerkkiaineistona kielen muutoksen kuvaamisesta ja selittämisestä. Näyttää siltä, että strukturalistisen kuvauksen ja funktionaalisen selityksen yhdistäminen toisiinsa ei ole aivan ongelmatonta. Jos kielenulkoiset seikat (esim. puhujat) jätetään kuvauksen ulkopuolelle, niiden käyttäminen selityksessä on hiukan keinotekoista.

Lopuksi esitän joitakin tulevaisuuden haasteita historialliselle kielitieteelle. Vaikuttaa siltä, että eri koulukuntien välinen yhteistyö on mahdollista.

Avainsanat - Nyckelord
Säilytyspaikka - Förvaringställe
Muita tietoja

Tiedekunta/Osasto - Fakultet/Sektion
Laitos - Institution
Yleisen kielitieteen laitos
Tekijä - Författare
Lindqvist, Päivi
Työn nimi - Arbetets titel
Virheet ja epäröinnit puheen suunnittelun heijastajina
Oppiaine - Läroämne
Yleinen kielitiede
Työn laji - Arbetets art
Aika - Datum
huhtikuu 1992
Sivumäärä - Sidoantal
65
Tiivistelmä - Referat

Puheen suunnittelua on tutkittu pääasiassa virheanalyysin avulla. Joskus puheen virheisiin luetaan sekä lipsahdukset että epäröinnit. Yleensä kuitenkin virheillä tarkoitetaan vain lipsahduksia, jotka voivat olla sanan, morfeemin, tavun tai foneemin kokoisia. Tällöin epäröintejä ovat hiljaiset ja täytetyt tauot, väärät alut, täytteet ja toistot.

Vanhimmat suunnittelun mallit ovat enemmän sidoksissa kielitieteen osa-alueisiin, eli semantiikkaan, syntaksiin, morfologiaan ja fonologiaan, kuin uudemmat mallit. Uudemmissa malleissa ei myöskään ole yhtä selviä suunnitelman tasoja kuin vanhemmissa malleissa. Useimmille malleille on ominaista se, että niiden alkuoletuksena on ns. ihanteellinen esitystapa. Se tarkoittaa puhetta, joka on sujuvaa, virheetöntä, tauot ovat rakenteellisilla rajoilla eikä epäröintiä esiinny. Useasti on kuitenkin osoitettu, että spontaani puhekieli ei täytä näitä vaatimuksia.

Työn tarkoituksena on tutkia englannin kielen pohjalta tehtyjen suunnitelmamallien sopivuutta suomenkieliseen puheeseen. Samalla on tarkoitus tutkia, voiko epäröintien avulla arvioida suunnittelun malleja. Aineistona on radiosta nauhoitettua puhetta, joka sisältää sekä keskustelupuhetta että lukupuhuntaa.

Aineiston virheet noudattelevat samoja periaatteita kuin englanninkieliset virheet. Syntaktisia ja morfologisia virheitä on vähemmän kuin fonologisia. Epäröintejä on aineistossa huomattavasti enemmän kuin virheitä, tauot ja toistot ovat yleisempiä. Epäröintien suuren määrän johdosta on selvää, että ns. ihanteellinen esitystapa ei ole puhujan kannalta tärkeä päämäärä. Paljon tärkeämpää on saada viesti välitettyä. Suunnittelun mallien tulisikin paremmin ottaa huomioon puhekielen ominaisuudet.

Puhujien välillä on epäröintien suhteen suuriakin eroja. Toiset puhujat käyttävät enemmän epäröintejä kuin toiset puhujat. Lisäksi useimmilla puhujilla on oma suosikkinsa epäröintien joukossa. Puhenopeuteen epäröinnit heijastuvat siten, että puhuja, jolla on suurin artikulaationopeus käyttää paljon epäröintejä, eikä olekaan nopein puhuja kun mitataan kokonaispuhenopeus.

Avainsanat - Nyckelord
Säilytyspaikka - Förvaringställe
Muita tietoja

Tiedekunta/Osasto - Fakultet/Sektion
Laitos - Institution
Yleisen kielitieteen laitos
Tekijä - Författare
Engelberg, Mila
Työn nimi - Arbetets titel
Suomen kielen geneeris-maskuliiniset ilmaisut - geneerisiä vai maskuliinisia?
Oppiaine - Läroämne
Yleinen kielitiede
Työn laji - Arbetets art
Aika - Datum
lokakuu 1992
Sivumäärä - Sidoantal
93 + 14
Tiivistelmä - Referat

Geneeris-maskuliiniset (GM) ilmaisut ovat sellaisia kielimuotoja, jotka sisältävät jonkin maskuliinisen komponentin, mutta joita voidaan käyttää viittaamaan kumpaankin sukupuoleen. Tällaisia ilmaisuja ovat esimerkiksi esimies, miehistö, chairman, manpower, tjänsteman ja mansålder.

Erilaiset 1970-luvulta lähtien tehdyt psykolingvistiset kokeet ovat kuitenkin osoittaneet, että ihmiset yleensä tulkitsevat GM-ilmaisuja miehiin viittaaviksi eikä sukupuolineutraaleiksi.

Kielitieteen tuottama kuvaus "tunnusmerkittömyys" vaikuttaa olevan pikemminkin peitetermi tietynlaiselle distribuutiolle. Tähänastisen kuvauksen ongelmina ovat olleet kielen näkeminen autonomisena rakenteena sekä kehäpäättely.

Tutkielman aineistona olevaan kokeeseen osallistui 150 suomea äidinkielenään puhuvaa koehenkilöä, jotka tekivät kaiken kaikkiaan 1950 tulkintaa. Kokeen pohjana oli kysymyslomake, joka sisälsi 40 suomenkielistä lausetta. Niistä jokaisesta oli alleviivattu jokin ihmiseen tai ihmisiin viittaava osa. Lauseista 27 oli ns.täytelauseita, jotka olivat samat koe- ja kontrolliryhmälle. Loput 13 lausetta sisälsivät koeryhmän lomakkeissa jonkin GM-ilmaisun ja kontrolliryhmän lomakkeissa vastaavan sukupuolineutraalin ilmaisun. Muutoin tällaisen lauseparin lauseet olivat keskenään identtiset. Lausekontekstiin upotettuja pareja olivat esimerkiksi lehtimies/toimittaja, lakimies/juristi ja veljeillä/kaveerata. Koehenkilöitä pyydettiin viisipaikkaista vastausskaalaa käyttäen ilmoittamaan, kumpaan sukupuoleen ja missä määrin kussakin lauseessa alleviivattu osa viittaa.

Kokeen 13 lauseparissa GM-lause tulkittiin maskuliinisemmaksi useammin kuin vastaava neutraalilause yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Kokeessa tulkittujen ilmaisujen tulkintaa sukupuolen suhteen ei selitä kyseisten ilmaisujen frekvenssi eikä niiden referenttijoukkojen aktuaalinen sukupuolijakautuma.

Lauseiden tulkittiin vain hyvin harvoin viittaavaan naiseen/naisiin. Tällainen tulos antaa selviä viitteitä ns.piilomaskuliinisuudesta: myös muodollisesti sukupuolineutraalit ilmaisut tulkitaan mieheen/miehiin viittaaviksi, jopa silloin, kun referenttijoukon aktuaalinen sukupuolijakautuma ei ole miehisesti vinoutunut.

13 lauseparista 10 oli sellaisia, joiden kohdalla naiset katsoivat GM-lauseen viittaavan molempiin sukupuoliin useammin kuin miehet. Naisten tapa tulkita GM-ilmaisuja mahdollisesti heijastelee alistetussa asemassa olevan ryhmän tapoja reagoida asemaansa. Naisten tulkinnat saattavat korreloida naisen feminiinisen identiteetin sekä sen kanssa, kuinka sitoutunut nainen on naisen rooliin.

GM-ilmaisujen maskuliinisen tulkintatendenssin syynä on ilmeisesti luonnollisten lajitermien ontologia. Niin kauan kuin 'mies' on todellisuudessa itsenäisenä esiintyvä kategoria ja ihmiset sen sellaisena hahmottavat, on suomen morfeemin mies ensisijainen merkitys 'mies'.

Avainsanat - Nyckelord
Säilytyspaikka - Förvaringställe
Muita tietoja

Tiedekunta/Osasto - Fakultet/Sektion
Laitos - Institution
Yleisen kielitieteen laitos
Tekijä - Författare
Rosendahl, Erkki Marko
Työn nimi - Arbetets titel
Interjektiot, erityisesti ruotsin kielen valossa
Oppiaine - Läroämne
Yleinen kielitiede
Työn laji - Arbetets art
Aika - Datum
maaliskuu 1993
Sivumäärä - Sidoantal
87
Tiivistelmä - Referat

Tutkielmassa tarkastellaan interjektion käsitettä lähinnä ruotsin kielen valossa. Aineistona on Svenska Akademiens Ordlistan kaikki interjektiot, yhteensä runsaat 200 kpl. Aineiston rinnastaminen interjektioista aiemmin esitettyihin määritelmiin ja luokitteluihin pyrkii vähentämään monien intuitiivisten luonnehdintojen mielivaltaa.

Interjektioiden fonotaksia koskevassa osassa käsitellään konventionaalisuuden ongelmaa; analyysi osoittaa, toisin kuin usein on väitetty, että interjektiot ovat äänneasultaan varsin vakiintuneita.

Tutkielmassa pyritään pohtimaan myös ns. sekundaaristen interjektioiden asemaa. SAOL:n aineistossa nämä muista sanaluokista interjektioiksi kulkeutuneet sanat ovat tavallisia. Interjektioita voi siten pitää avoimena sanaluokkana, johon uusia sanoja on tarjolla, vaikkapa ns. pragmaattisten partikkelien muodossa.

Tutkielman loppupuolella hahmotellaan laajahkoa, SAOL:n aineistoon perustuvaa interjektioiden luokittelua, jossa keskeistä on interjektion käsitteen laaja-alaisuus, ei intuitioon nojaava seulonta.

Avainsanat - Nyckelord
Säilytyspaikka - Förvaringställe
Muita tietoja

Tiedekunta/Osasto - Fakultet/Sektion
Laitos - Institution
Yleisen kielitieteen laitos
Tekijä - Författare
Valkama, Susanne
Työn nimi - Arbetets titel
Notes on Duri transitivity
Oppiaine - Läroämne
Yleinen kielitiede
Työn laji - Arbetets art
Aika - Datum
april 1993
Sivumäärä - Sidoantal
64
Tiivistelmä - Referat

Denna avhandling beskriver de verbaffix i durispråket som är relaterade till transitivitet. Duri är ett västaustronesiskt språk som talas i ett område av södra Sulawesi i Indonesien. Duri har tre verbklasser: stativa, intransitiva och transitiva verb. Verbklassernas särskiljande drag presenteras i kapitel ett. I kapitel två beskrivs de stativa verben som antigen är omarkerade eller förekommer med prefixen ma- och bu-. I kapitel tre diskuteras de "enkla" intransitiva verben. De förekommer omarkerade eller med fem prefix: ke-, keN-, meN-, me-, mang- och med ett infix -um- som markerar de olika underklasserna. De deriverade intransitiva verben presenteras i kapitel fyra. De består av si- (med reciprok betydelse), ti- (icke viljestyrd handling), di- (passiv), mang- och pa- (detransitiverande funktion). De "enkla" transitiva verben som diskuteras i kapitel fem, förekommer obligatoriskt med agent eller patientfokus. De har ingen annan synlig markering, förutom några verb som är deriverade från substantiv med prefixet pu-. Slutligen ges en kort sammanfattning i kapitel sex.

Avainsanat - Nyckelord
Säilytyspaikka - Förvaringställe
Muita tietoja