Tiedekunta/Osasto - Fakultet/Sektion
Laitos - Institution
Yleisen kielitieteen laitos
Tekijä - Författare
Salo, Merja
Työn nimi - Arbetets titel
Kolmen perusverbin 'istua', 'maata' ja 'seisoa' muodostaminen pohjoisen Euraasian kielissä
Oppiaine - Läroämne
Yleinen kielitiede
Työn laji - Arbetets art
sivuainetutkielma
Aika - Datum
tammikuu 1992
Sivumäärä - Sidoantal
46
Tiivistelmä - Referat

Tutkimuksen materiaali koostuu suurimmaksi osaksi pohjoisen Euraasian eri kielten sanakirjoista poimituista verbeistä keskittyen erityisesti uralilaisiin kieliin. Siinä pyritään selvittämään, kuinka eri kielissä nämä kolme perussanastoon kuuluvaa merkitystä 'istua', 'maata' ja 'seisoa' ilmaistaan. Jos kielestä löytyy tähän tarkoitukseen sopivia verbejä, minkälaisia johdoksia niistä muodostetaan; erityisesti, voidaanko niiden avulla ilmaista refleksiiviset merkitykset 'istuutua', 'mennä maata' ja 'seisahtua/asettaa seisomaan' tai kausatiiviset 'istuttaa', 'asettaa makuulle' ja 'asettaa seisomaan'. Jos näihin merkityksiin tarvitaan analyyttisia keinoja, apuverbin ja partisiipin/gerundin/adverbin yhdistelmää, selitetään mahdollisimman tarkkaan, mitä kieliopillisia muotoja on käytetty.

Työssä ei tyydytä pelkkään synkroniseen analyysiin, vaan syvennetään sitä diakronian puolelle. Etsimällä sanoille etymologisia vastineita pyritään löytämään laajempia yhteyksiä suku- tai lainanantajakieliin. Rinnakkaiskehitys kahden eri kielikuntaan kuuluvan kielen välillä ei myöskään ole mahdoton. Tarkastelun kohteena on myös näiden ilmaisujen ikä ja se, kuinka paljon yhteistä sukukielillä on, löytyykö monia etymologiattomia tapauksia. Vertaillaan uralilaisia ja indoeurooppalaisia kieliä sekä niiden naapurustossa puhuttavia muihin kielikuntiin kuuluvia kieliä. Näitä muita edustavat turkkilaiset ja tunguusilaiset kielet.

Tutkimuksessa esitetään mahdollisimman tarkkaan nuolten avulla kaavioina, miten staattiset, refleksiiviset ja kausatiiviset asentoverbit ja -verbirakenteet muodostuvat eri kielissä. Morfologisten kriteerien lisäksi diakroninen näkökulma otetaan huomioon. Muodostustapojen perusteella aineisto jaetaan 12 ryhmään. Monissa kielissä nämä merkitykset jakaantuvat erilaisiin semanttisiin kenttiin.

Muista 'istua'-verbeistä tavallisimpia ovat lintujen ja muiden lentävien olioiden ja kappaleiden laskeutumista, istuutumista kuvaavat sekä johonkin liikevälineeseen tai ratsaille istuutumiset. Paljon harvinaisempaa on, että 'maata'-merkitys jakautuu useamman verbin kesken. Näin on tilanne ainakin saamessa, nenetsissä, eveenissä, nanaissa ja latinassa. 'seisoa'-merkitysryhmässä varsin paljon erikantaisia verbejä, analyyttisia rakenteita tai useita erillisiä johdoksia näyttää kertyvän kausatiiveihin.

Avainsanat - Nyckelord
Säilytyspaikka - Förvaringställe
Muita tietoja

Tiedekunta/Osasto - Fakultet/Sektion
Laitos - Institution
Yleisen kielitieteen laitos
Tekijä - Författare
Hämäläinen, Taina
Työn nimi - Arbetets titel
Adjektiivien semantiikasta: kontrastiivinen tutkielma luokittavasta ja kuvaavasta adjektiiviattribuutista espanjassa ja suomessa
Oppiaine - Läroämne
Yleinen kielitiede
Työn laji - Arbetets art
sivuainetutkielma
Aika - Datum
lokakuu 1993
Sivumäärä - Sidoantal
67
Tiivistelmä - Referat

Tutkielmassa pyritään tuomaan lisävalaistusta adjektiivin semanttisiin ja funktionaalisiin ominaisuuksiin vertailemalla espanjan ja suomen adjektiiveja. Tutkielman lähtökohtana on kahdenlainen perustypologia: adjektiivit voidaan semanttisesti jakaa luokittaviin ja kuvaaviin, adjektiviiattribuutit puolestaan funktionaalisesti restriktiivisiin ja ei-restriktiivisiin.

Luokittavat adjektiivit vastaavat suomessa usein yhdyssanan määriteosaa ja ovat attribuutteina aina restriktiivisiä. Myös kuvaavat adjektiivit voivat olla restriktiivisiä. Espanjan adjektiiviattribuutin sijoitusta on pyritty selittämään erityisesti funktion perusteella: restriktiivinen adjektiivi sijoittuisi pääsanansa jälkeen, ei-restriktiivinen pääsanansa edelle. Lukuisat vastaesimerkit ja poikkeukset osoittavat kuitenkin, ettei selitys ole riittävän kattava. Funktionaalisten seikkojen lisäksi on otettava huomioon myös adjektiivien semanttiset ominaisuudet.

Luokittavat ja kuvaavat adjektiivit eivät muodosta kahta toisistaan jyrkästi poikkeavaa ryhmää, vaan kyse on jatkumosta. Adjektiivien merkitys vaihtelee käyttötilanteissa; sijoituksen kannalta ratkaisevaa on, missä merkityksessä adjektiivi kulloinkin on. Myös monet perussemantiikaltaan luokittavat adjektiivit voivat muuttaa merkitystään ja toimia kuvaavina, ei-restriktiivisinä adjektiiviattribuutteina.

Olennainen ja merkitykseen liittyvä tekijä sijoituksessa on adjektiiviattribuutin ja pääsanan välisen yhteyden kiinteys. Kiinteimmin liittyvät pääsanaansa luokittavat adjektiivit. Myös objektiivisia ominaisuuksia ilmaisevat adjektiivit, erityisesti väriadjektiivit, ovat kiinteässä yhteydessä pääsanaansa. Adjektiivijonoissa pääsanan ja adjektiiviattribuutin välinen kiinteyssuhde on olennainen adjektiivien keskinäisen järjestyksen kannalta. Adjektiivin merkityksen muuttuessa käyttötilanteissa myös kiinteysaste pääsanaan muuttuu. Pääsanaansa kiinteästi liittyvät adjektiivit muodostavat ns. luonnollisia luokkia, joiden jäsenet voidaan sijoittaa jonkin yhteisen semanttisen yläkategorian alle.

Avainsanat - Nyckelord
Säilytyspaikka - Förvaringställe
Muita tietoja

Tiedekunta/Osasto - Fakultet/Sektion
Laitos - Institution
Yleisen kielitieteen laitos
Tekijä - Författare
Huttunen, Silja
Työn nimi - Arbetets titel
Vuoronalkuiset "e"- ja "ma"-konnektiivit spontaanissa italiankielisessä keskustelussa
Oppiaine - Läroämne
Yleinen kielitiede
Työn laji - Arbetets art
Aika - Datum
maaliskuu 1994
Sivumäärä - Sidoantal
111 + 8
Tiivistelmä - Referat

Tutkielmassani selvitän italian konnektiivien e 'ja' ja ma 'mutta' esiintymistä vuoronalkuisina keskustelussa, niiden merkitystä ja funktioita sekä esiintymistä vuoronvaihdon rajakohdissa. Tarkastelemani italiankieliset keskustelut ovat luonteeltaan argumentatiivisia, spontaaneja ja ennalta suunnittelemattomia, jolloin e- ja ma-konnektiivit ovat diskurssimerkitsijöiden kaltaisia ja poikkeavat tehtäviltään kieliopillisista e- ja ma-konjunktioista.

Vaikka useissa aiemmissa tutkimuksissa on pyritty erottelemaan vastaavien rinnasteisten konnektiivien syntaktinen, semanttinen ja pragmaattinen funktio toisistaan, se ei mielestäni toimi. Aineistoni perusteella e-konnektiivin perusfunktion on ilmaista neutraalia jatkoa ja ma-konnektiivin kontrastin sävyttämää jatkoa. E- ja ma-konnektiivit kytkevät aloittamansa vuoron johonkin edeltävän diskurssin osaseen, joko saman tai eri puhujan vuoroon sekä myös useampaan kohtaan samanaikaisesti. Kytkös voi viitata edeltävän vuoron sisältöön tai edeltävään puheaktiin tekona, kauempaan diskurssin osaan tai myös keskustelun ulkopuolisiin, pragmaattisiin seikkoihin kuten keskustelijoiden yhteiseen tietoon.

Konnektiiveilla itsessään ei liene merkityksiä perusfunktionsa lisäksi. Niiden osoittaman kytkennän laatu käy ilmi niiden esiintymisympäristöstä, siis ympäröivien vuorojen merkityksistä sekä keskustelutilanteeseen liittyvistä seikoista. Ilman vuoron aloittavaa e- tai ma-konnektiivia vuoro voisi vaikuttaa irralliselta tai sen kytkeytyminen edeltävään diskurssiin saattaisi jäädä kuulijoille epäselväksi.

Työssäni tarkastelin e- ja ma-konnektiivien aloittamien vuorojen funktiota ja vertasin niitä aikaisempiin tutkimuksiin. Omaan aineistooni pohjautuvat tulokset poikkesivat hieman aikaisemmista englannin- ja suomenkielisistä vastaavista rinnasteisista konnektiiveista tehdyistä havainnoista. E- ja ma-konnektiivit voivat aloittaa vuoroja, jotka kyseenalaistavat jotain edeltävässä diskurssissa, muuttavat teemaa tai näkökulmaa tai ovat puolustelevia. E-konnektiivi edelsi myös esimerkiksi edellistä puhujaa ironisoivia taustapalautteita, joita ma-konnektiivi ei edeltänyt koskaan. Lisäksi e-konnektiivi toimi vuoronvaraajana puhujan epäröidessä.

Tarkastelin myös e- ja ma-konnektiivien esiintymistä eri vuoronvaihdon kohdissa. Ne esiintyivät eri tavoin sujuvassa vuoronvaihdossa, kooperatiivisesti ja suoraan keskeyttävien vuorojen alussa. E-konnektiivin voitiin tulkita esiintyvän kooperatiivisemmassa ympäristössä kuin ma-konnektiivin. Vuoro myös siirtyy parhaiten uudelle puhujalle e-alkuisella konnektiivilla sujuvassa vuoronvaihdossa. Naiset, miehet ja keskustelun miesjuontaja poikkesivat hieman toisistaan konnektiivien käytön suhteen.

Yleisesti ottaen naiset käyttivät e- ja ma-konnektiiveja kooperatiivisemmin kuin miehet, ja juontaja eri tavoin kuin naiset tai miehet. Konnektiivit vuorojen alussa osoittavat puhujan suhtautumista aiemmin keskustelussa esillä olleeseen seikkaan johon konnektiivien aloittama vuoro kytkeytyy, sekä siten samalla vihjaavat kuulijalle tulevan vuoron luonteen. Lisäksi tällaiset rinnasteiset konnektiivit vuoron alussa ovat osin kulttuurikohtaisia samoin kuin diskurssimerkitsijät.

Avainsanat - Nyckelord
Säilytyspaikka - Förvaringställe

Muita tietoja

Tiedekunta/Osasto - Fakultet/Sektion
Laitos - Institution
Yleisen kielitieteen laitos
Tekijä - Författare
Kuha, Tuija
Työn nimi - Arbetets titel
Language shift in Ireland
Oppiaine - Läroämne
Yleinen kielitiede
Työn laji - Arbetets art
Aika - Datum
huhtikuu 1994
Sivumäärä - Sidoantal
59 + 22
Tiivistelmä - Referat

Tutkielmani käsittelee iirin kielen asemaa Irlannissa. Iiri on maan alkuperäiskieli ja ensimmäinen virallinen kieli, mutta käytännössä englanti on maan todellinen valtakieli. Kuvaan aluksi sitä historiallista kehitystä, joka on johtanut erityisesti 1600-luvulta lähtien kielenvaihtoon iiristä englantiin. kielenvaihdon syistä tärkeimmäksi osoittautuu englannin kasvava arvovalta taloudellisen menestyksen ja mahdollisuuksien kielenä ja iirin arvostuksen vastaava lasku. Lukuisat muut tekijät (kuten muuttovirta pois iirinkielisiltä alueilta ja päinvastainen muuttovirta, joka tuo englannin puhujia iirin ydinalueille) ovat pitäneet yllä kielenvaihdon prosessia.

Iiriä puhuu nyt äidinkielenään alle prosentti koko väestöstä. Kieltä on yritetty elvyttää 1800-luvun lopulta lähtien, ja iirin asema onkin kohentunut koulutuksen, julkisen hallinnon ja tiedonvälityksen aloilla. Iirin arvostus on noussut ja iiriä toisena kielenään puhuvien määrä on kasvanut. Iiristä ei kuitenkaan ole tullut yleisesti puhuttua kieltä. Iirin ydinalue (Gaeltacht) on myös jatkanut kutistumistaan. Määrittelen käsitteitä "etninen identiteetti" ja "nationalismi" luvussa 4 ja pohdin kielen tärkeyttä etnisen identiteetin osana. Irlantilaisille iirin merkitys näyttää olevan symbolinen: asennetutkimukset osoittavat, että iirin elvyttämistä kannatetaan ja iiriä pidetään etnisen identiteetin symbolina. Iirillä ei kuitenkaan ole kommunikatiivista funktiota. Englannilla sitä vastoin on tämä funktio, mutta se ei ole kyennyt ottamaan itselleen symbolista funktiota.

Vertailen iiriä kahteen muuhun vähemmistökieleen, Walesissa puhuttavaan kymriin ja suomenruotsiin, saadakseni lisävalaistusta vähemmistökielten yleiseen problematiikkaan, mm. kielenvaihdon väistämättömyyteen ja siihen vaikuttaviin tekijöihin. Tutkielmaan liittyy myös iirin kieliopin pääpiirteiden lyhyt kuvaus.

Avainsanat - Nyckelord
Säilytyspaikka - Förvaringställe
Muita tietoja

Tiedekunta/Osasto - Fakultet/Sektion
Laitos - Institution
Yleisen kielitieteen laitos
Tekijä - Författare
Norvanne, Juhani
Työn nimi - Arbetets titel
Väriverbien semantiikkaa
Oppiaine - Läroämne
Yleinen kielitiede
Työn laji - Arbetets art
sivuainetutkielma
Aika - Datum
lokakuu 1994
Sivumäärä - Sidoantal
51
Tiivistelmä - Referat

Tutkielman lähtökohtana ovat italian, saksan, suomen ja venäjän perusvärinnimitysten merkitykset. Tavoitteena on selvittää, miten niiden pohjalta muodostuvat kyseisistä väriadjektiiveista johdettujen verbien merkitykset. Tutkielman alkuosassa kiinnitetään huomio derivoinnin semanttisiin vaikutuksiin. Etuliitteiden osuutta valotetaan kielihistorian avulla. Moni prefiksi on etymologisessa yhteydessä prepositioon tai partikkeliin, jota käytetään tai on käytetty lokaalisessa merkityksessä.

Koska väriverbejä derivoitaessa vaihtuu kannan sanaluokka, on tarpeen pohtia sanaluokkajaon semanttisia perusteita. Valtaosa väriverbeistä on kausatiivisia ja inkoatiivisia johdoksia, jotka viittaavat dynaamiseen toimintaan tai prosessiin. Ongelmallisempia ovat essentiaaliset johdokset sikäli, että niiden merkityksen staattisuus ja verbeille luonteenomainen dynaamisuus sopivat huonosti yhteen. Essentiaaliverbien käyttöön voi olla semanttisia ja syntaktisia syitä. Tutkielman jälkiosassa pyritään selvittämään, miten värimerkitysten rinnalle tai tilalle voi kehittyä muuntyyppisiä merkityksiä. Tietyissä käyttöyhteyksissä väriverbit antavat tietoa paitsi väristä myös esimerkiksi värin muuttumisen syystä tai värin muuttamisen menetelmästä.

Monet väriverbit ovat erikoistuneet niin, että niillä voidaan viitata vain tietyntyyppisten tarkoitteiden väriin. Koska myös väriverbejä voidaan käyttää figuratiivisesti, niiden semanttisen kehityksen kuvaaminen edellyttää metaforan ja metonymian erittelyä. Figuratiivisilla ilmaisutavoilla tulisi olla luonteva sija kielenkuvauksessa. Metafora ja metonymia olisi nähtävä kielen ja ajattelun ilmiöiksi, jotka perustuvat kognitiivisiin toimintoihin, kuten havaitsemisen ja hahmottamisen mekanismeihin. Figuratiivisten ilmausten synnyssä ja tulkinnassa on asiayhteydellä tärkeä osa. Käyttöyhteydessä ilmauksista tehdään usein päätelmiä, jotka voidaan siirtää toiseen semanttiseen kenttään. Väriverbien toissijainen käyttö perustuu usein päättelyyn, joka liittää pragmaattisten kytkentöjen nojalla väriin jonkin muun ominaisuuden.

Väriverbien semanttinen kehitys käy ymmärrettävämmäksi, jos ne rinnastetaan muuntyyppisiin merkkeihin ja aistimuksiin. Semanttisia muutoksia voi tuskin kuvata ilman pragmaattisia tekijöitä. Kielen rakenne ja kehitys ovat ympäristön vaikutuksen alaisia. Kieltä muovaavat ihmisen mentaaliset ja somaattiset toiminnot, viestintätehtävien asettamat vaatimukset ja ympäröivän todellisuuden ominaisuudet.

Avainsanat - Nyckelord
Säilytyspaikka - Förvaringställe
Muita tietoja