Tiedekunta/Osasto - Fakultet/Sektion
Humanistinen
Laitos - Institution
Yleisen kielitieteen laitos
Tekijä - Författare
Kontkanen, Sanna Maarit
Työn nimi - Arbetets titel
Kielenhuoltonormin luonne, synty ja soveltaminen
Oppiaine - Läroämne
Yleinen kielitiede
Työn laji - Arbetets art
Pro gradu-tutkielma
Aika - Datum
kevät 2001
Sivumäärä - Sidoantal
72
Tiivistelmä - Referat

Tutkielmassa tarkastellaan normikäsitettä ja erotetaan toisistaan luonnollinen ja keinotekoinen normi. Keinotekoiset normit ovat kielenhuoltonormeja, jotka voivat olla joko luonnollisen normin mukaisia, sen vastaisia tai jonkin kielessä olevan normiaukon täyttäviä. Luonnollisen normin mukaista kielenhuoltonormia ei tarvitse erikseen vakiinnuttaa, koska se elää puhekielessä. Myös jos kielessä on normiaukko ja jos kielenkäyttäjät tarvitsevat normia, uusi kielenhuoltonormi vakiintuu helposti, siis muuttuu osaksi luonnollisten normien muodostamaa eli kielitajun mukaista kieltä. Kirjoitelmassa keskitytään erityisesti niihin kielenhuoltonormeihin, joita on vaikea oppia; normeihin, jotka eivät ole yrityksistä huolimatta vakiintuneet todelliseen kielenkäyttöön. Tällaisista normeista on annettu ohjeita vuosikymmenien ajan. Tarkastellaan sitä, millaisia vaikeasti opittavat normit ovat luonteeltaan, miten niitä on perusteltu ja kuinka nykykielenhuolto suhtautuu niihin.

Kieliyhteisö ratkaisee annetun normin kohtalon. Eri kielenkäyttäjät suhtautuvat kielenhuoltonormeihin eri tavalla, ja jokaisella kielenkäytön lajilla on omat normistonsa. Jos kielenkäyttäjät eivät hyväksy kielenhuoltonormia, eli eivät ota sitä käyttöön, mutta virallinen kielenhuolto pitää normista kiinni, kielenhuoltonormi saattaa muuttua kielenhuollon perinteeksi. Suomen kirjakielen tietoinen normittaminen toteutettiin suurimmaksi osaksi 1800-luvulla. Suomea kehitettiin kansallisromantiikan hengessä, mikä kielenviljelyssä näkyi purismina. Tunnetuimpia ruotsalaisuuksien vastustajia oli Saarimaa, jonka Kielenoppaan katsottiin edustavan kielenhuollon sen aikaista virallista kantaa. Saarimaa perusti ohjeensa Setälän kielioppiin ja Virittäjän kielenhuoltopalstan kirjoituksiin; hänen oppaansa oli arvostetuin kieliopas aina 1980-luvulle saakka, jolloin Ikola ja Itkonen julkaisivat omat oppaansa.

Monia niistä suomen kielen normeista, joita ei ole saatu vakiinnutettua, on perusteltu purismilla ja kielisysteemin johdonmukaisuudella. Suomen kielen lautakunta on viime vuosina tarkastanut useiden normien ajantasaisuutta, ja joistakin normeista on luovuttu sallimalla puhekielelle yleinen sana, muoto tai merkitys. Tällainen norminväljennys ei ole varsinainen kielenhuoltonormi, koska se ei ole preskriptiivinen, vaan se jättää vanhankin muodon sallituksi. Osa vanhoista vakiintumattomista normeista on edelleen kuitenkin voimassa. Toisia normeja perustellaan kielenhuollon perinteellä, mutta monissa tapauksissa perustelut ovat muuttuneet. Siinä, missä ennen on vedottu muukalaisuuksien välttämiseen, nojaudutaan nyt viestivyyden, selvyyden ja lyhyyden periaatteisiin.

Avainsanat - Nyckelord
luonnollinen normi, kielenhuoltonormi, kielenhuoltonormin vakiintuminen
Säilytyspaikka - Förvaringställe
Muita tietoja