Nāhuatlin kielioppi — Aleksi Sahala 2004 - 2006

1. NAHUATL

Nahuatl edustaa uto-atsteekki-kielikunnan (engl. Uto-Aztecan) elinvoimaisinta haaraa. Yhteensä kielikuntaan kuuluu nykyään noin kolmisenkymmentä kieltä ja niiden muretta. Merkittävimpiä uto-atsteekkikieliä ovat nahuatlin ohella hopi, komanshi ja shoshoni.

Nahuatlille ominaisia piirteitä ovat:
- vahva synteesin aste, inkorporaatiot rajoittuvat kuitenkin lähinnä verbeihin
- postpositiokieli (tosin muutamat postpositiot voidaan laskea myös sijapäätteiksi)
- ei genetiiviä, kaikki omistaminen ilmaistaan possessiivisuffikseilla
- ei kieliopillista sukua, ainoastaan oppositio eloton - elollinen
- paljon erittäin produktiivisia johtimia
- yhdyssanojen vahva metaforisuus. esim. teocuitlatl 'kulta' < lit. "jumalallinen roska".
- tremulanttien puuttuminen
- kaksikymmenkantainen lukujärjestelmä
- ei selkeästi erotettavaa adjektiivien sanaluokkaa
- verbeillä ei infinitiiviä
- rikas verbijärjestelmä (persoonataivutus, paljon tempuksia ja moduksia)

Ehkä eniten päänvaivaa Euroopan kieliin tottuneille tarjoavat nahuatlin verbilausekkeet, jotka koostuvat usein vain yhdestä sanasta. Subjektin, objektin ja verbin lisäksi lausekkeeseen voidaan liittää vielä useita affikseja, jotka ilmaisevat mm. aikaa, suuntaa, liikettä tai vaikkapa tekemisen tuloksellisuutta. Myös moniobjektiset verbilausekkeet ovat mahdollisia.

Historiaa

Klassista náhuatlia puhuttiin Keski-Meksikon alueella eräänlaisena lingua francana, eli yhteiskielenä tiettävästi noin vuodesta 600 jKr. aina 1500-luvulle saakka. Ensimmäiset náhuatlinkieliset kirjalliset dokumentit ovat perua vasta 1500-luvun alkupuolelta, koska atsteekit ja muut kieltä käyttäneet intiaanikansat, kuten tolteekit ja olmeekit eivät itse osanneet (foneettista) kirjoitustaitoa - ideografisia symboleita he käyttivät kylläkin. Vasta vuonna 1519 konkistadori Hernán Cortésin johdolla Väli-Amerikkaan purjehtineet espanjalaiset loivat kirjakielen náhuatlille - mikä tosin jäikin heidän ainoaksi hyväksi teokseen intiaaneja kohtaan; kaksi vuotta saapumisensa jälkeen espanjalaiset tlaxcalalaisine apujoukkoineen hävittivät atsteekkivaltakunnan lähes kokonaan. Maan tasalle tuhottiin muun muassa väkiluvultaan tuolloisen Pariisin kokoinen Tenóchtitlán, jota aiemmin espanjalaiset olivat kuvailleet maailman kauneimmaksi ja ihmeellisemmäksi paikaksi.

Espanjalaiset toivat Eurooppaan monia intiaaneille jo arkisia uutuuksia, joiden sivussa tuli myös liuta uusia sanoja. Muutamat klassisesta náhuatlista peräisin olevat lainasanat ovat levinneet ympäri maailman: ahuacátl 'avokado', cacaotl 'kaakao', chilli 'chili', xocolátl 'suklaa', coyótl 'kojootti', ócélótl 'oselotti' ja xitomatl 'tomaatti'.

Vaikka klassista náhuatlia ei enää puhutakaan, sen monimurteisen jälkeläisen, nähuatl tlahtokallin puhujia Meksikossa on noin kaksi miljoonaa. Ikävä kyllä, monet kielen puhujat ovat monien muiden intiaanikansojen tapaan melko huonossa ja valtaväestöstä syrjäytyneessä asemassa.




Nāhuatlin kielioppi — Aleksi Sahala 2004 - 2006