·     Mikä on kielen funktio tai luonne?

 

·     Mitä varten kieli on olemassa?

 

·     Mitä tarkoitusta varten kieli kehittyi?

 

·     Mihin tarkoituksiin kieltä nykypäivänä käytetään?

 

·     Missä kieli on hyvä?

 

·     Mitä on vaikea ilmaista kielen avulla?

 

(Ks. mm. Aitchison 1996. The Seeds of Speech)

 

 


 

·     Kieli on suhteellisen hyvä välittämään yksinkertaista, faktuaalista informaatiota, jos vielä lisäksi oletetaan, että puhuja puhuu totta, esim:

 

Mankkaalle pääsee bussilla 105.

 

·     Informaation välittämistähän on yleensä pidetty kielen ydintehtävänä. Kuitenkin on kysymys siitä, minkälaista informaatiota halutaan välittää.

 


·     Kieli on huono käsittelemään spatiaalista informaatiota, esim. reittien selittäminen, solmujen tekeminen.

 

·     Kieli on huono myös tunteiden ja elämyksien kuvaamisessa.

 

·     ’Kivulle ei ole kieltä, jollei oteta lukuun huonoa kieltä tai kiroilemista. Ai-ai, au, uh. Kipu on itsessään kieli.’ (Martin Amis.)


 

·     Tarinoiden kertominen kuuluu oleellisesti inhimillisiin kulttuureihin. Kyky puhua siitä, mikä ei ole todellista, on hyödyllinen, sekä hyvässä että pahassa (esim. valehtelu).

 

·     Vaikka kieli siis välittäisi informaatiota, se voi olla harhaanjohtavaa. Ehkä ’informaation välittäminen’ ei siis olekaan kielen päätehtävä?


 

Missä kieli siis on hyvä?

 

·     Kieli on erityisen hyvä väline edistämään ja tukemaan ihmisten välistä interaktiota.

 

·     Yhteinen leksikko/kielen sanasto on ’sosiaalista liimaa’

 

·     Kieli ’öljyää sosiaalisia rattaita’, vaikka mitään merkittävää ei olisikaan sanottu; puhutaan puhumisen vuoksi (small talk); pidetään kanavaa auki.

 

·     Kielen avulla ylläpidetään erilaisia kulttuurisia rituaaleja, esim.

 

o   Kun ihmiset kohtaavat, vaihdetaan rituaalisia sanoja ja eleitä: Huomenta! Moikka!


 

o   Mutta mitä tapahtuu, kun rituaalin rikkoo?

 

Esimerkki:

Aamiaisella rahtilaivalla ensimmäisen laivassa vietetyn yön jälkeen:

 

Rva A: Huomenta! Nukuitteko hyvin?

 

Me: Huomenta! Oikeesti mä nukuin tosi huonosti. Laiva keinui ja se tuntui oudolta ja yleensäkin oudossa paikassa on vaikea saada unta.

 

Rva A: (Tuohtuu) MINÄ kyllä nukuin erittäin hyvin. Niin HYVÄ hytti ja niin HIENOT sängyt...


 

·     Yksi kielen tärkeistä rooleista on toisiin ihmisiin vaikuttaminen, esim.

 

o   suostuttelu (mainokset yksi suostuttelun väline)

 

o   poliittinen kieli: George Orwellin mukaan ’poliittinen kieli on suunnitelu muuttamaan valheet todeksi ja murhan kunnialliseksi’

 

 


 

 

 

Kielen funktioita (Aitchison (1996: 17):

 

(1) informaation välittäminen:

o   Juna Kuopioon lähtee raiteelta 2.

 

(2) käskyjen antaminen:

o   Älä huuda!

 

(3) tunteiden ilmaiseminen:

o   Onpas ihana aamu.

 

(4) sosiaalinen puhe:

o   Moi, mitä kuuluu?

 

(5) sanaleikit ja runous:

o   Tämän koiran uralle ei jäänyt yhtään purua.

 

(6) kielestä puhuminen:

o   ’Ratautunut’ ei kyllä ole suomea!

 

 


Mitä osaamme, kun osaamme kieltä?

 

Leksikaalisen tiedon lajit (Karlsson 1994)

 

Normaali syntyperäinen puhuja hallitsee ainakin seuraavat lekseemikohtaiset tiedot:

 

1.sanan ääntäminen

 

2.sanan oikeinkirjoitus

 

3.sanan taivutustiedot, jotka mahdollistavat tarvittavien muotojen tuottamisen, mm. sanan sanaluokka ja taivutustyyppi

 

4.sanan syntaktiset ominaispiirteet, mm. valenssi ja rektio

 

5.sanan kollokaatiot l. taipumus esiintyä yhdessä muiden sanojen kanssa, tähän kuuluvat erikoistapauksena kiinteät fraasit ja idiomaattiset ilmaukset

 

6.sanan vakiintuneet päämerkitykset, jotka aktuaalistuvat, kun sanaa käytetään tavanomaisesti

 

7.sanan sivumerkitykset

 

8.sanan konnotaatiot

 

9.sanan tyyliarvo, ts. minkälaisissa kielenkäyttötilanteissa sanaa voi käyttää

 

10.                sanan keskeiset semanttiset suhteet muihin sanoihin, esim. synonyymit, antonyymit,

 

11.                sanan suhde nimeämiinsä (ulko)maailman olioihin ja näitä lähellä oleviin muihin (ulko)maailman olioihin.