Yleisen kielitieteen peruskurssi Cyk110

6. luento 22.9.

 

Tarkennetaan sanan käsitettä:

 

(a) kahvi, leipä

o    a-kohdan sanat kahvi ja leipä ovat mm. sanakirjoissa esiintyviä hakusanoja

 

(b)  kahvi, kahvi+a, kahvi+ssa, kahve+i+sta, kahvi+in ...

    

leipä, leipä+ä, leiv+i+ssä, leip+i+in ...

 

o    b-kohdan sanat ovat perusmuotojen kahvi ja leipä toteumia (taivutusmuotoja)

 

(c)  kahvi+la, kahv+io, kahvi+mainen (maku) ...

    

leipo+mo, leipu+ri, leipo+minen, leivo+skella

  

o    c-kohdan sanat ovat johtimilla muodostettuja johdoksia

 

(d)  kahvi+kuppi, kahvin+keitin, kahvi+kissa, kahvi+likööri, kahvi+leipä...

 

ruis+leipä, vuoka+leipä, eväs+leipä, leipä+hylly, leipä+valikoima ...

 

o    d-kohdan sanat ovat yhdyssanoja

 

·      sekä johtamalla että yhdistämällä muodostataan uusia sanoja

 

·      a-kohdan sanojen lisäksi sekä c- että d-kohdan sanat voivat esiintyä itsenäisinä hakusanoina sanakirjassa

 

·      taivutetut sanat ilmaisevat kieliopillisia suhteita, esim.

 

Maija joi kahvi+a (objekti)

Hannu leikkasi palan ruisleivä+stä (osa-kokonaisuus-suhde)

 


·      Puheessa ja kirjoituksessa esiintyvät sanat ovat sananmuotoja

 

(a) Pihalla on koira.

(b) Se on naapurin puudeli.

(c) Varmaan naapurin lapset nyt kaipaavat puudeliaan.

 

Lauseessa (a) on kolme sananmuotoa, lauseessa (b) neljä ja lauseessa (c) kuusi sananmuotoa.

 

Ylemmällä abstraktiotasolla esim. lauseiden (b) ja (c) identtiset sananmuodot naapurin ovat saman sananmuototyypin eli lekseemin toteumia, samoin kuin sananmuodot puudeli ja puudelin.

 

 


Fonologiset sanat

 

·      mm. sidonnainen pääpaino toimii sananmuotojen fonologisena erottimena, esim. suomen ensi tavuun sidottu pääpaino implikoi, että pääpainollisen tavun edellä on sananraja.

 

Ortografiset sanat

 

·      tyypillinen ortografinen sana on kirjainmerkkien jono, jonka erottaa toisesta ortografisesta sanasta välilyönti tai välimerkki

 

·      ortografiset sanat merkitään tarvittaessa kulmasulkein, esim. <puudelia>

 

Kieliopillinen sana

 

·      fonologinen tai ortografinen sana kielen morfologisten/morfosyntaktisten kategorioiden mukaan tulkittuna


·      esim. sanalla kuusi on seuraavat tulkinnat:

 

o    kuusipuuta merkitsevän substantiivin kuusi yksikön nominatiivi

 

o    lukusanan kuusi yksikön nominatiivi

 

o    taivaankappaletta merkitsevän lekseemin kuu

 

-      yksikön nominatiivi: sinun kuu+si

 

-      yksikön genetiivi: sinun kuu+si kraaterit (vrt. kuu+n kraaterit)

 

-      monikon  genetiivi: sinun kaikki kuu+si (vrt. kaikkien kui+den kraaterit)

 

·      Kuinka monta luentaa on seuraavilla sanoilla:

 

-      tuoksuvatukka

-      suomuorakas

-      invaliidin


 

·      Morfi on sananmuotojen pienin merkitystä kantava yksikkö

 

·      Morfien eristäminen on helppoa, jos morfinrajat ovat rakenteellisesti ja semanttisesti läpinäkyviä

 

·      Näin on agglutinatiivisissa sanarakenteissa, joissa päätteet liittyvät toisiinsa ilman, että morfien yhdistämisen takia syntyisi äännevaihteluita, esim.

 

koira-lla-ni-kin

 

·      toisaalta merkitysyksiköt eli morfit voivat esiintyä toisiinsa sulautuneina, jolloin muotoja ei voi erottaa toisistaan

 


·      tällöin on kyse fuusiosta, esim. ruotsin vahvat verbit:

 

skina; sken   ’loistaa’

draga; drog   ’vetää’

flyga; flög    ’lentää’

 

·      menneen ajan merkitys koodataan vokaalivaihteluiden kautta

 

·      semanttisesti kompleksisia mutta muodollisesti jakamattomia morfeja kutsutaan salkkumorfeiksi (portmanteaumorfi)

 

·      esim. verbinmuotoa flög voitaisiin pitää yhtenä morfina, jossa yhdistyy kaksi semanttista yksikköä, lentää + imperfekti

 


Diskontinuatiiviset morfit

 

·      epäjatkuvia morfeja, joissa yhteenkuuluvat ainekset eivät kaikki esiinny peräkkäin, esim. arabian ja heprean taivutusilmöt

   (ks. Karlsson1994: 85; 1999: 94)

 

Jäännösmorfit

 

·      esim. ruti+köyhä, puna+tulkku, vento+vieras

 

Nollamorfit

 

·      Nollomorfi ei reaalistu sananmuodossa, esim.

o    suom. yksikön ja monikon nominatiivi:

 

kissa+0   vs.   kissa+t

 

o    preesens ja imperfekti:

sano+0+vat   vs.   sano+i+vat

 


 

Morfeemit ja allomorfit

 

 

·      Fonologiassa äänteet ryhmitellään opposition, täydennysjakauman ja vapaan vaihtelun mukaan joko eri tai saman foneemin allomorfeiksi. Samat periaatteet pätevät myös morfologiseen analyysiin:

 

1.  Kaksi morfia on oppositiossa keskenään, jos ne ovat fonologisesti erirakenteisia ja niillä on eri merkitys, esim. lasi ja käsi.

 

2.  Kaksi morfia on saman morfeemin allomorfeja, jos ne ovat rakenteellisesti osittain samankaltaisia, täydennysjakaumassa ja merkitykseltään identtisiä; esim. lasi+ssa ja käde+ssä.

 


Kaksi morfia on saman morfeemin allomorfeja, jos ne ovat muodoltaan erilaisia, mutta merkitykseltään ja distribuutioltaan/jakaumaltaan samanlaisia, ts. jos ne ovat vapaassa vaihtelussa, esim: lasi+ssa+an tai lasi+ssa+nsa.

 


Morfofonologinen vaihtelu (Lähde: Karlsson 1994.)

 

·      toinen morfofonologisten vaihteluiden päätyyppi on fonologisehtoinen vaihtelu eli automaattinen vaihtelu

 

·      tällöin saman morfeemin allomorfeissa esiintyy äännevaihtelu, joka määräytyy fonologisten seikkojen eli änneympäristön mukaan, esim. suomen vokaalisointu:

 

 

-ssa

-ssä

kaupa-ssa, kylvy+ssä

 

-sta

-stä

kaupa-sta, kylvy-stä

 

- hko

-hkö

suure+hko, piene+hkö

 

-vat

-vät

tule+vat, mene+vät

 

·      Huom; päätteissä vokaalien oppositio kumoutuu.

 


·      Toinen morfofonologinen vaihtelu on kielioppiehtoinen, jolloin vaihtelu määräytyy osaksi tai kokonaan ympäröivien vartaloiden ja/tai päätteiden kieliopillisten ominaisuuksien mukaan.

 

·      Esim. {vesi, vete, vede, vet ja ves} ovat saman morfeemin {vesi}allomorfeja.

 

·      Morfit ovat täydennysjakaumassa siten, että jokainen esiintyy vain sellaisten päätteiden edessä, jossa muut allomorfit eivät tule kysymykseen:

 

vesi+kin

 

*vete+kin

 

 

vete+

 

*vesi+

-kielenvast., jos tarkoitetaan yksikön essiiviä

vede+ssä

 

*vesi+ssä

-kielenvast., jos tarkoitetaan yksikön inessiviä

vet+

 

*vesi-ä

-kielenvast., jos tarkoitetaan yksikön partitiivia

ves+i+ssä

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 


 

·      Distribuutiorajoitukset ovat tässä tapauksessa kieliopillisia/morfologisia eivätkä fonologisia, sillä kielenvastaiset muodot sinänsä ovat foneettisesti mahdollisia, ts. äännettävissä


Morfotaksi

 

·      morfeemiluokkien järjestys sanoissa

 

kanta

johtimet

luku

sija

poss.suf

liitep.

kahvi-

lo-

i-

ssa-

an-

kin