Fonologia

 

·      Luonnollinen luokka

o    äännesegmenttien luokkia, joiden jäsenet ovat yksiselitteisesti erotettavissa kielen muista äänteistä vähemmillä piirteillä kuin tarvitaan luokan yksittäisten segmenttien tyhjentävään kuvaukseen

 

-      Esim. suom. vokaalit, etuvokaalit, nasaaliset konsonantit, pyöreät etuvokaalit ym.

 

o    luonnollisia luokkia voidaan määritellä eri abstraktiotasoilla

 


Fonologisia prosesseja

 

o    assimilaatio

-      koartikulaatio, jonka seurauksena äänteet tulevat osittain tai kokonaan toistensa kaltaisiksi

 

-      koartikulaatio: yhtä äännettä tuotettaessa puhe-elimet jo ennakoivat seuraavaa äännettä

 

-      Kuulohavainto kuitenkin luokittelee äänteet samoiksi, niillä ei siis ole distinktiivistä/erottelevaa funktiota.

 

o    dissimilaatio

-      liittyy kielen fonotaksiin --> yhdistelyrajoituksia, jotka koskevat foneemijonoja

 

-      liian samanlaisista foneemeista koostuvien yhdistelmien karttaminen

 


·      Prosodia

o    puheen suprasegmentaalisia (segmenttien kanssa limittyviä) ominaisuuksia

 

o    paino

-      esim. kiinteän sanapainon kielissä sanapainolla on rajaava tehtävä

 

-      mm. suomessa kiinteä pääpaino ilmoittaa, että ’ennen tätä tavua on sananraja’

 

o    pituus

-      pitkien ja lyhyiden äänteiden ero voi olla fonologisesti distinktiivinen, esim. [tu:le] – [tule]

 


o    intonaatio (sävelkorkeus)

-      toonikielissä (sävelkielissä) intonaatioeroilla on distinktiivinen merkitys

 

-      esim. kiinassa neljä sanatason distinktiivistä toonia: tasainen, nouseva, laskeva-nouseva, laskeva

 

-      Lausetasolla intonaatiolla on mm. kieliopillisia tehtäviä, esim. kysymyslauseiden osoittaminen nousevalla intonaatiolla


 

·      sonorisuus

o    mitä avonaisempi ääntöväylä, sitä sonorisempi eli kuuluvampi on syntyvä äänne

 

o    sonorisuushierarkiassa väljät vokaalit ovat kuuluvimpia, klusiilit vähimmin kuuluvia

 

o    sonorisuus liittyy esim. tavun rakenteeseen siten, että kuuluvammat äänteet sijoittuvat lähemmäksi tavun ydintä, vähemmän sonoriset tavun laidoille (tavun alku ja kooda)

 


Morfologia

 

·      morfeemi

o    kielen pienin yksikkö, jolla on merkitys, esim. talo+i+ssa+ni+kin

 

·      morfi

o    morfeemin toteutuma puheessa tai kirjoituksessa, esim. ssa ja ssä sanoissa talossa ja kylässä

 

·      allomorfi

o    morfi, joka tietyssä (mm. äänteellisesti määriteltävässä) ympäristössä edustaa jotakin morfeemia

 

-      esim. inessiivimorfeemi, jolla on kaksi täydennysjakaumassa olevaa allomofia: -ssa ja –ssä

 


·      vapaa / sidonnainen morfeemi

o    vapaa morfeemi voi (jonkin allomorfinsa hahmossa) esiintyä itsenäisenä sananmuotona

 

o    sidonnainen morfeemi ei koskaan voi esiintyä itsenäisenä sananmuotona

 

-      mm. prefiksit, suffiksit, infiksit (esim. suomen jo+kin – jo+n+kin; jo+ssa+kin)

 


·      Morfologinen typologia

o    kielten luokittelu muoto-opillisin eli morfologisin kriteerein

 

o    isoloivat kielet

-      ei sidonnaisia morfeemeja

 

-      sanoilla ei ole taivutusta lainkaan (tai hyvin niukasti)

 

-      kieliopilliset suhteet ilmaistaan esim. sanajärjestyksellä (kiina, vietnam)

 

o    agglutinoivat kielet

-      sanojen kieliopillisia suhteita ilmaistaan liittämällä vartaloihin suffikseja tai prefiksejä siten, että morfeemien rajat ovat yleensä selvästi eriteltävissä, esim. suomi, turkki

 


flekteeraavat/fuusioivat kielet

-      vartalonsisäisiä, merkitykseen vaikuttavia äännevaihteluita

 

-      morfien segmentointi on hankalaa tai mahdotonta

 

-      taivutuksen voi esim. korvata vartalonsisäinen äännevaihtelu, mm: ruotsin binderbandbundit

 

o    polysynteettiset kielet

-      erityisen paljon sidonnaisia morfeemeja

 

-      kokonaisen lauseen informaatio on usein koottu yhteen tai kahteen yhdyssanaan, joissa voi sanavartalon lisäksi olla jopa toistakymmentä kieliopillista liitemorfeemia (esim. eskimokielet)

 


Syntaksista

 

- lause on kieliopin laajin yksikkö

 

- lause on kielioppiin kuuluvat abstrakti yksikkö, esim. puhutussa kielessä lauseet reaalistuvat lausumina (utterance)

 

 

Lauseen määritelmä:

 

- täydellinen lause koostuu finiittiverbistä ja siihen kuuluvista nominaalisista jäsenistä, esim.

 

Me mene+mme elokuv+i+in.

 

(Minä) pidä+n elokuv+i+sta.

 

- finiittiverbi taipuu persoonassa ja luvussa

 

- finiittiverbi myös määrää, minkälaisia nominaalisia jäseniä lauseessa voi olla


 

Matti

syö

jäätelö+ä.

np

v

np

subjekti

v-fin

objekti

 

 

 

Matti

pitää

jäätelö+stä.

np

v

np

subjekti

v-fin

rektioadverbiaali

 

 

 

Matti

on

kiva.

np

v

np

subjekti

v-fin

predikatiivi

 

 

 

Lounaa+lla

syö+t+i+in

lettu+j+a.

np

v

np

adverbiaali

v-fin

objekti

 


 

Finiittiverbin morfotaksia: lukea

 

 

Vartalo

Pääluokka

Tempus/Modus

Persoona

a)

lue-

Ø

Ø

n

b)

lu-

Ø

i-

t

c)

luk-

Ø

isi-

mme

d)

lue-

ta-

Ø

an

e)

lue-

tta-

ne-

en

f)

lue-

tt-

i-

in

 

a) akt. ind. preesensin yksikön 1. persoona

b) akt. ind. imperfektin yksikön 2. persoona

c) akt. konditionaalin monikon 1. persoona

d) passiivin indikatiivin preesens

e) passiivin potentiaali

f) passiivin imperfekti

 


 

Käsitteitä:

 

- lauseke, NP (substantiivilauseke), AP (adjektiivilauseke), VP (verbilauseke)

 

- NP:n pääsana voi yksinään edustaa koko lauseketta

 

a) [Matin viehättävä serkkutyttö Oulusta] söi [mahtavan suuren jäätelöannoksen].

 

b) [Matti, joka pitää niin kovasti jäätelöstä], osti eilen [hienon ja kalliin jäätelökoneen, jolla voi tehdä sekä jäätelöä että erilaisia sorbetteja].

 

c) [Espoon ammattikorkeakoulun eläkeläisten perinteikkäällä syyslounaalla] kuultiin [lukuisia kertomuksia menneistä vuosista].

 

 

 

Sanaluokat

 

Keskeinen sanaluokkakriteeri on taivutus:

 

o    nominit (substantiivit, adjektiivit, pronominit, numeraalit): sija- ja lukutaivutus

 

o    verbit: persoona-, tempus- ja modustaivutus

 

o     adpositiot (pre- ja postpositiot), adverbit ja partikkelit: ei taivutusta

 

 


Mikä on lauseke – testejä

 

1) Lauseke liikkuu kokonaisuutena

 

[Mahtavan suuren jäätelöannoksen] söi [Matin viehättävä serkkutyttö Oulusta].

 

*Mahtavan suuren söi jäätelöannoksen Matin viehättävä serkkutyttö Oulusta.

 


2) Korvaaminen pronominilla

 

- [Matin serkkutyttö Oulusta] söi [suuren jäätelöannoksen] [läheisessä ravintolassa].

 

- [Matin serkkutyttö Oulusta] söi [sen] [läheisessä ravintolassa].

 

- [Hän] söi [sen] [läheisessä ravintolassa].

 

- [Hän] söi [sen] [siellä].

 

 

3) Rinnastus

 

- [tosi hieno auto] ja [älyttömän kallis asunto]

 

- [[tosi hieno ja älyttömän kallis] auto ja asunto]

- [tosi hieno ja älyttömän kallis auto] ja [asunto]