Olen siis syntynyt Helsingissä 28.1.1973, mutta asuin siellä siinä vaiheessa vain pari kuukautta. Sen jälkeen asuin vanhempieni ja siskojeni kanssa Kanta-Hämeessä Lammilla (1973–76), Hämeenlinnassa (1976–82) ja Tuuloksessa (1982–89); Etelä-Karjalassa Joutsenossa (1989–90); ja Pohjois-Kymenlaaksossa Valkealassa (1990–92 ja 1993–94) ja Jaalassa (pari viikkoa kesällä 1994). Yliopisto-opintojen alkamisen myötä muutin Helsinkiin syksyllä 1992 ja asuin siellä yhtäjaksoisesti syksystä 1994 kesään 2011 asti, jolloin menin naimisiin ja muutin vaimoni luo Vantaan Viertolaan.
Vanhempani asuvat nykyään Eurajoella. Minulla on kolme pikkusiskoa, joista kaksi vanhinta ovat perheellisiä.
Kirjoitin ylioppilaaksi Valkealan lukiosta keväällä 1992 ja pääsin Helsingin yliopiston humanistiseen tiedekuntaan opiskelemaan tietokonelingvistiikkaa (yleisen kielitieteen laitoksella). (Oppiaineen nimi muuttui kesällä 1999 kieliteknologiaksi.)
Opintoni etenivät kolme ensimmäistä vuotta suhteellisen joutuisasti, mutta sen jälkeen sivuaineopinnot, ylimääräiset kieliopinnot, työt, järjestötoiminta ja muutkin asiat hidastivat tahtia.
Kieliteknologian pääaineopiskelijoilla on pakollisena sivuaineena tietojenkäsittelytiede (matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa); olen opiskellut sitä syksystä 1992 alkaen. Olen suorittanut tietojenkäsittelytieteestä laajan cum laude -oppimäärän (63 ov), ja lisäksi minulla on suoritettuna jonkin verran kursseja, jotka eivät siihen mahtuneet. Itse asiassa minulla on enemmän opintoviikkoja tietojenkäsittelytieteestä kuin kieliteknologiasta (tietokonelingvistiikasta). Tavoitteenani oli suorittaa tietojenkäsittelytieteestä sivu-laudatur jatko-opintojeni sivussa, mutta saa nähdä, miten käy.
Lisäksi aloitin sivuaineena matematiikan syksyllä 1994 ja englantilaisen filologian syksyllä 1995. Matematiikasta olen suorittanut 31 ov:n approbaturin, englantilaisesta filologiasta 25 ov:n perusopinnot.
Alunperin tavoittenani oli ”valmistua” eli saada filosofian maisterin paperit 1900-luvun puolella, mutta paljolti töiden takia en siinä onnistunut. Opintoviikkoja minulla kyllä oli, mutta pääaineeni ”isot työt” (kandidaatintutkielma ja pro gradu) viivästyivät. Kandidaatintutkielman tein vuonna 2001, ja joulukuussa 2001 sain suoritettua humanististen tieteiden kandidaatin tutkinnon. Graduni (Kalenteriajanilmausten semantiikka ja generointi: semantiikan mallintaminen laajennettuina säännöllisinä lausekkeina ja lausekkeiden luonnolliskielisten vastineiden XSLT-pohjainen generointi) sain jätettyä marraskuussa 2004, ja valmistuin filosofian maisteriksi vihdoin 21.12.2004, yhdentoista ja puolen vuoden opiskelun jälkeen.
Keväällä 2005 hain ja pääsin kieliteknologian jatko-opiskelijaksi. Jatkotutkimukseni (alustavana) aiheena on Modelling and reasoning with the semantics of temporal expressions using finite-state methods (Ajanilmausten semantiikan mallintaminen ja aikapäättely äärellistilaisilla menetelmillä), eli jatkan graduni aihepiiristä. Vuoden 2005 aikana jatko-opintoni eivät käytännössä edistyneet, joskin tein graduni pohjalta yhden posterin ja yhden workshop-esitelmän sekä vastaavat artikkelit.
Syksyllä 2005 hain ja yllätyksekseni pääsin kieliteknologian valtakunnalliseen tutkijakouluun opetusministeriön rahoittamaksi tohtorikoulutettavaksi eli käytännössä päätoimiseksi jatko-opiskelijaksi vuoden 2006 alusta alkavalle neljän vuoden kaudelle. Tavoitteena oli saada (artikkelimuotoinen) väitöskirja tehtyä tutkijakoulurahoituskauden aikana eli vuoden 2009 loppuun mennessä, mutta osittain ajoittaisten motivaatio-ongelmien ja epäolennaisten opintojen takia se jäi kesken. Tavoitteenani on saada se valmiiksi, mutta siihen menee vielä muutama vuosi; aikatauluun vaikuttavat myös muut työt. Minulla on nyt koossa kolme lyhyttä, konferenssijulkaisuissa julkaistua yhteisartikkelia ohjaajani kanssa. Tavoitteena olisi kirjoittaa seuraavaksi aiheesta pitempi artikkeli johonkin tieteelliseen lehteen.
Opiskelun ohessa olen ollut töissä kesäisin ja myös lukukausien aikana. Syksystä 1997 syksyyn 2000 olin suuren osan ajasta enemmän töissä kuin opiskelin, mutta vuodesta 2001 syksyyn 2004 en ollut käytännössä lainkaan töissä, vaan yritin keskittyä perustutkinto-opintojeni saattamiseen loppuun. Työt ovat olleet lähes koulutustani vastaavia, tosin ennen MIETTA-projektia lähinnä tietojenkäsittelyä eikä kieliteknologiaa (tietokonelingvistiikkaa).
Lukuvuosien 1994–95, 1995–96 ja 1996–97 aikana toimin Helsingin yliopiston yleisen kielitieteen laitoksen Unix-luokan neuvontapäivystäjänä viikoittain 5 tuntia. Tehtäviini kuului käyttäjien neuvominen ja opastaminen laitoksen Unix-laitteiden, ohjelmien ja tekstikorpusten (suurten tekstiaineistojen) käytössä.
Kesän 1995 (kesä-elokuu) olin Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen atk-osastolla (nykyinen tietohuolto-osasto) valtionhallinnon harjoittelijana. Tehtävänäni oli toteuttaa C-kielellä hakuohjelma SGML-muotoisille teksteille.
Kesän 1996 (kesä-elokuu) olin Datex-Engströmissä (nykyään GE Healthcare Finland) ohjelmistosuunnittelijaharjoittelijana. Tehtävänäni oli sovittaa yksi Windows-ympäristössä toimiva tiedostojen käsittelyyn perustuva C-kielinen rajapinta Unix-ympäristöön.
Syksyllä 1996 olin uusien tietokonelingvistiikan opiskelijoiden pienryhmäohjaajana (tutorina).
Syksyllä 1996 ja syksyllä 1997 pidin yleisen kielitieteen laitoksella kurssia Lingvistisen atk:n perusteet, joka sisälsi tietokoneen käytön ja kielitieteellisten aineistojen käsittelyn perusteita.
Kesän 1997 (kesä-elokuu) olin atk-suunnittelijana Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen tietohuolto-osastolla korjaamassa, parantelemassa ja dokumentoimassa kesällä 1995 tekemääni SGML-hakuohjelmaa, joka oli saanut nimen SEgrep.
Syyskuusta 1997 maaliskuuhun 1998 (käytännössä huhtikuuhun) olin Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitoksen SID-tutkimusprojektissa (Strucutred and Intelligent Documents) tutkimusavustajana (nimikkeellä atk-suunnittelija), osittain osa-, osittain kokoaikaisena. Tehtävänäni oli mm. toteuttaa dokumenttien ryvästysalgoritmi C++:lla yhdessä yhden toisen opiskelijan kanssa ja tehdä joitain pieniä muutoksia dokumenttien koostamisjärjestelmä SAW:hon.
Toukokuusta 1998 marraskuuhun 2000 (käytännössä joulukuussakin) olin Helsingin yliopiston yleisen kielitieteen laitoksella vanhemman atk-suunnittelijan nimikkeellä (osittain osa-, osittain kokoaikaisena) EU:n rahoittamassa tutkimus- ja kehitysprojektissa nimeltä MIETTA (Multilingual Information Extraction for Tourism and Travel Assistance). Kyseessä oli siis kieliteknologiaprojekti. Olin laitoksella projektin päätyöntekijä, joten tehtäviini kuului suunnittelun ja ohjelmoinnin lisäksi jonkin verran projektin byrokratiaa. Projektissa suunnittelin ja toteutin tietynlaisten matkailualan hinnan- ja ajanilmausten lokalisointijärjestelmän, joka sisälsi kielestä riippumattoman esitysmuodon hinnan- ja ajanilmauksille sekä Java-kielisen generointikomponentin, joka tuottaa tästä esitysmuodosta vastaavat luonnollisen kielen ilmaukset eri kielillä. Kandidaatintutkielmani käsitteli tätä järjestelmää, ja myös graduni liittyi samaan aihepiiriin.
Joulukuusta 2004 joulukuuhun 2005 olin Helsingin yliopiston yleisen kielitieteen laitoksella atk-suunnittelijan nimikkeellä Tekesin rahoittamassa kieliteknologiaan liittyvässä projektissa nimeltä 4M (Mobile and Multilingual Maintenance Man). (Muodollisesti olin mukana hankkeessa myös loka–joulukuussa 2003, mutta käytännössä työpanokseni oli silloin hyvin pieni. Lisäksi jatkoin epävirallisesti pienellä panoksella vielä vuonna 2006.) Päätyötehtäväni oli puheentunnistusohjelman tunnistuskieliopin tekeminen projektissa tehtävää puhekäyttöliittymää varten sekä tähän liittyvien apuohjelmien suunnittelu ja toteuttaminen.
En ole koskaan pitänyt itseäni minkäänlaisena järjestöihmisenä. Ainejärjestömme Aspektinkin toimintaan menin mukaan vasta kolmantena opiskeluvuotenani. Kävi kuitenkin niin, että vuonna 1997 olin Aspektin sihteerinä ja vuonna 1998 puheenjohtajana. Vuonna 2000 olin vielä hallituksen ulkopuolisena tiedotusvastaavana. Aspektin sähköpostilistaa ylläpidin syksyyn 2008 asti.
Aspektin lisäksi olen ollut jäsenenä Helsingin ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetyksessä (Helsingin OPKO), jonka toimintaan osallistuin jossain määrin kevääseen 2010 asti, vaikka 30 vuotta täytettyäni siirryinkin kannatusjäseneksi. Olin aikoinaan muutaman vuoden Helsingin OPKOn WWW-sivujen pääylläpitäjä ja ylläpidin myös sähköpostilistaa vuoden 2007 alkupuolelle asti.
Vuonna 2000 olin humanistisen tiedekunnan ainejärjestöjen kattojärjestön, Humanisticumin, hallituksessa rivijäsenenä (tekemättä juuri mitään), vuoden 2001 olin sihteerinä ja vuonna 2002 hallituksen varajäsenenä. Humanisticumiin ajauduin siten, että pari Aspekti-aktiivia oli aktiivisesti mukana pelastamassa järjestöä lakkauttamiselta, ja minä lupauduin sitten tarvittaessa tulemaan mukaan hallitukseen.
XML Finland ry:ssä (entinen Suomen SGML-käyttäjäkerho) olen ollut lähinnä passiivijäsenenä, joskin olin toisena tilintarkastajana vuosina 2002–2009 ja vuonna 2010 vielä varatilintarkastajana.
Olen jäsenenä myös Internet-käyttäjät ikuisesti IKI ry:ssä, koska katsoin yhdistyksen tarjoaman ”ikiosoitteen” hankkimisen järkeväksi.
Vuonna 2007 liityin jäseneksi myös Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen (SLEY) Helsingin Nuoriin aikuisiin, joiden toiminnassa olen ollut mukana muutaman vuoden ajan.
Kieliteknologin (tietokonelingvistin) olisi hyödyllistä tietää jotain hyvinkin erilaisista luonnollisista kielistä; pakollisia kieliopintoja meillä ei kuitenkaan ole sen enempää kuin humanistisen tiedekunnan yleiset kieli- ja viestintäopinnot. Minulla on ehkä aika keskinkertainen kielipää: kouluarvosanat olivat hyviä, mutta esimerkiksi minkään kielen suullinen taito ei ole erityisen hyvä eivätkä sanat tunnu tarttuvan kovin hyvin päähän.
Seuraavia kieliä osaan ainakin periaatteessa jonkin verran:
Suomi on äidinkieleni.
Englanti on toiseksi vahvin kieleni. Se oli minulla koulussa A-kieli (10 vuotta), ja lisäksi olen opiskellut yliopistossa englantilaisen filologian perusopinnot.
Ruotsi oli minulla koulussa B-kieli (6 vuotta); periaatteesa osasin ihan kohtuullisesti, mutta käytön puutteessa taito on ruostunut.
Saksa oli koulussa C-kieli (5 vuotta), mutta mielestäni osaan (tai osasin) sitä jo huomattavasti heikommin kuin ruotsia.
Italiaa olen opiskellut yliopiston kielikeskuksessa kolme ja puoli vuotta.
Ranskaa olen opiskellut yliopiston kielikeskuksessa kolme ja puoli vuotta, mutta opiskelu kärsi ajanpuutteesta, ja nyttemmin taito on ylläpidon puutteessa rapistunut pahasti.
Hollantia olen opiskellut kaksi vuotta yliopiston saksalaisella laitoksella.
Venäjää olen opiskellut kaksi ja puoli vuotta yliopiston kielikeskuksessa, mutta opiskelu on kärsinyt laiskuudesta, ja varsin heikko venäjäntaitoni on pitkälti unohtunut.
Latinasta haluaisin vielä joskus käydä ainakin alkeiskurssin. (Aloitin jo kerran, mutten ehtinyt käydä loppuun.) Muitakin kiinnostavia tai hyödyllisiä kieliä olisi listalla, jos vain olisi aikaa. Myös jokin ei-indoeurooppalainen kieli (suomen lisäksi) olisi hyödyllinen kielitieteelliseltä kannalta, mutta ainakin tähän mennessä muut hyötynäkökohdat ovat painaneet enemmän.
Ala-asteella minun oli helppo kertoa, mitkä olivat harrastukseni: lukeminen ja postimerkkien keräileminen (en kutsuisi sitä vielä filateliaksi). Yläasteella ja lukiossakin se oli vielä melko helppoa: harrastuksenani oli tietokoneet, ohjelmointi ja vähän pelaaminenkin. Sittemmin tietokoneisiin liittyvät asiat ovat muuttuneet pitkälti opiskeluksi ja työksi, joten en sitä enää kutsuisi varsinaisesti harrastukseksi.
Aikaa kyllä kuluu kaikenlaiseen, ehkä turhankin paljon mm. uutisryhmien (”nyyssien”, Usenet news) lueskeluun ja ajoittain Web-surffailuunkin, mutta varsinaisia ”oikeita” harrastuksia minulla ei taida olla. Kirjoja lukisin vieläkin (muitakin kuin tenttikirjoja), jos vain ehtisin ja saisin aikaiseksi, mutta valitettavan vähälle lukeminen on jäänyt etenkin lukukausien aikana. Kesästä 2003 lähtien olen harrastellut leipomista (varsinkin makeiden leivonnaisten leipomista) ja joskus vähän makeistenkin tekemistä, mutta en tiedä, voiko sitä vielä sanoa varsinaiseksi harrastukseksi. Urheilullinen tai musikaalinen en ole: liikunta jää arkiliikunnan – pyöräilyn ja ajoittain kävelyn – varaan, ja musiikkia kuuntelen lähinnä passiivisesti. Vaikka joissain tilanteissa – matkoilla, leireillä, juhlissa yms. – otankin nykyään varsin paljon valokuvia, en katso harrastavani valokuvausta.
Ensimmäisen kosketukseni tietokoneisiin sain vuonna 1983, kun isä osti Osborne 1:n. Sehän oli kai ensimmäinen raahattava tietokone: CP/M, 64 kB RAM, 5″ vihermusta monitori ja kaksi lerppuasemaa. Sillä kirjoittelin jotain pientä (WordStarilla), ja tein jonkin kortistonkin (dBase II:lla). Ohjelmointi sen sijaan oli siinä vaiheessa vielä aivan utopiaa.
Enemmälti olen ollut kiinnostunut tietokoneista suunnilleen vuodesta 1987 lähtien, eli siitä saakka kun ”isä PC:n osti”. Se sama Microgem XT (IBM PC/XT-klooni) on minulla periaatteessa vieläkin, joskin siihen on vuosien kuluessa lisätty mm. kaksi kiintolevyä ja korppuasema. En kuitenkaan ole sitä käyttänyt enää sen jälkeen, kun hankin uudemman tietokoneen keväällä 2001; sitä ennenkin käytin konetta monen vuoden ajan hyvin vähän – ymmärrettävistä syistä. Oman koneen sijaan käytin (ja sen ohella käytän edelleenkin) yliopiston Unix-koneita (Unix-varianttina nykyään lähinnä GNU/Linux, aiemmin enemmän myös Solaris ja Digital Unix).
Toukokuussa 2001 sain vihdoin hankittua oman modernimman tietokoneen, tosin käytetyn. Tarkoituksenani oli jo monen vuoden ollut hankkia uusi kone, sellainen jossa pyörisi myös Linux-käyttöjärjestelmä (tai ehkä oikeammin GNU/Linux), mutta ajanpuutteen vuoksi sen hankinta viivästyi. Toisaalta sille ei ollut niin suurta tarvetta, kun minulla oli työn puolesta käytettävissä ”oma” GNU/Linux-työasema. Töiden päättymisen sekä kandidaatintyön ja gradun tekemisen takia koneen hankinta tuli kuitenkin ajankohtaiseksi. Lisäksi opiskelija-asuntoon oli tullut kiinteä verkkoyhteys.
Syksyllä 2007 edellinen tietokone alkoi tuntua jo aika vanhalta ja etenkin digikuvien käsittelyyn soveltumattomalta. Niinpä päädyin hankkimaan uuden keskusyksikön, pari vuotta käytetyn tälläkin kerralla. Vanhakin keskusyksikkö on vielä olemassa, mutta en ole sitä uuden hankinnan jälkeen juuri käyttänyt. Joulukuussa 2008 korvasin viimein myös vanhan 17-tuumaisen kuvaputkinäytön nestekidenäytöllä.
Pöytätietokoneeni tämänhetkinen kokoonpano on seuraavanlainen:
Käyttöjärjestelmänä koneessani on tällä hetkellä pelkästään Kubuntu Linux 10.04 (”Lucid Lynx”). Mitään Windowsia ei ole eikä näillä näkymin tulekaan.
Minulla oli jo useita vuosia ollut aikomuksena hankkia toiseksi tietokoneeksi käytetty pienikokoinen kannettava. Sain hankittua kannettavan viimein keväällä 2008. Olin pitkään katsellut IBM:n Thinkpad X-sarjaa ja päädyinkin hankkimaan IBM Thinkpad X41:n, mallin 2525-C3G. Koneen tärkeimmät ominaisuudet ovat seuraavanlaiset:
Itse koneessa ei ole optista asemaa, mutta telakassa on CD-RW/DVD-asema. Vaikka kannettava on suhteellisen pieni ja painaa ilman telakkaa noin 1,5 kg, se tuntuu varsin isolta verrattuna nykyisiin minikannettaviin.
Pääkäyttöjärjestelmänä tässä kannettavassa minulla Kubuntu Linux 10.04. Sen lisäksi on varalta myös koneen mukana tullut Microsoft Windows XP Professional (Service Pack 2).
Ajattelin, että kannettava olisi monessa tilanteessa kätevä, mutta käytännössä sen käyttö on jäänyt vähemmälle kuin ajattelin, lähinnä matkoille. Matkakäyttöä vaikeuttaa nyt vielä se, että kesällä 2009 onnistuin tuhoamaan joko akun tai akun latausjärjestelmän niin, että akku ei enää lataudu ja konetta voi käyttää vain verkkovirralla.
Syyt siihen, miksi käytän Windowsia lähinnä vain jos on pakko, ovat osaksi historiallisia, osaksi käytännöllisiä, osaksi periaatteellisia.
Opiskelujeni alkuvaiheessa, 1990-luvun alkupuolella, vallitseva käyttöjärjestelmä oli vielä MS-DOS, jota olin käyttänyt aiemminkin. Opiskelun myötä tutustuin myös yliopiston palvelinkoneiden Unix-tyyppisiin käyttöjärjestelmiin ja opin käyttämään monia niiden perusohjelmia. Unix-järjestelmillä ja -ohjelmilla pystyi tekemään asioita, joiden tekeminen olisi ollut hankalaa tai mahdotonta MS-DOSissa tai Windowsissa, jota myös ajoittain käytin yliopistolla (siinä vaiheessa lähinnä Windows 3.11:tä, sittemmin Windows NT 4:ää ja Windows XP Professionalia). Toki useimmat näistä Unix-puolen ohjelmista ovat nykyään saatavissa myös Windowsiin, mutta siellä niiden käyttäminen on usein kankeampaa. Kun sitten vapaasti saatavilla oleva Unix-tyyppinen GNU/Linux alkoi kehittyä, se oli luonnollinen valinta, joskaan ei ainoa mahdollinen.
Vaikka onkin paljon ohjelmia, jotka ovat saatavilla vain Windowsiin (ja ehkä Applen Mac OS:ään), minä olen käytännössä pystynyt tekemään Unix- ja GNU/Linux-ympäristöissä lähes kaiken haluamani ja tarvitsemani. Töiden takia olen kuitenkin ajoittain joutunut käyttämään Windowsia: MIETTA-projektissa Windows NT 4:ää ja 4M-projektissa jonkin verran Windows XP Professionalia, sillä projektissa käytetty puheentunnistusjärjestelmä toimi vain Windowsissa. Lisäksi olen joskus joutunut käyttämään Windowsia joidenkin tiedostomuotojen käsittelyyn.
Ajan myötä periaatteelliset syyt välttää Windowsia ovat tulleet minulle yhä tärkeämmiksi. Kannatan ohjelmistojen ja jossain määrin yleisemminkin informaation vapautta. Osittain se varmaan liittyy yliopistomaailmaan, jossa myös Unix-tyyppisten käyttöjärjestelmien juuret pitkälti ovat. GNU/Linux on vapaa, avoimen lähdekoodin käyttöjärjestelmä, jolle on saatavilla suuri joukko vapaita ohjelmia. (Näistä ohjelmista toki suuri osa on saatavilla myös Windowsiin.) Vaikka vapaus onkin eri asia kuin ilmaisuus, käytännössä ohjelmiston vapaudesta seuraa se, että se on saatavilla ilmaiseksi, mitä pidän erittäin myönteisenä.
Windows puolestaan on monessa suhteessa suljettu, omisteinen, yhden yrityksen (Microsoftin) kaupallinen tuote. Haluan myös jollain tavalla vastustaa Microsoftin ja Windowsin ylivaltaa sekä kapinoida ajatusta ”kaikkihan Windowsia käyttävät” vastaan: haluan, että myös muiden käyttöjärjestelmien käyttäjät otetaan huomioon käyttämällä esimerkiksi avoimiin standardeihin pohjautuvia tiedostomuotoja.
Ei GNU/Linux tietenkään täydellinen ole, kaukana siitä. Monien asioiden toivoisin olevan tai toimivan paremmin. Eikä se sovellu kaikille tai kaikenlaiseen käyttöön. Mutta minä pidän sitä itselleni tällä hetkellä parhaana vaihtoehtona.
Muita käyttöjärjestelmiä en ole käyttänyt merkittävästi: hyvin satunnaisesti Mac OS:ää sekä opiskelujen alkuaikoina ja kesätöissä joskus VAX/VMSää ja (Open)VMS:ää.
Ohjelmointikieli, jolla aloitin ohjelmointiharrastukseni vuonna 1987, oli BASIC (Microsoftin GW-BASIC). Pian siirryin kuitenkin Pascaliin (Borlandin Turbo Pascal), jota käytin pääasiallisesti vuoteen 1994 asti. Silloin kävin C-kurssin, minkä jälkeen vahvin kieleni oli pitkään C. (Olin kyllä käyttänyt C:tä jonkin verran jo ennen tuota kurssia.) C-ohjelmoinnissa olen pyrkinyt pitäytymään ISO/ANSI-standardissa (C89/C90). Sittemmin olen käyttänyt jonkin verran myös C++:aa, mutta se ei ole niin vahva kuin C. MIETTA-projektin yhteydessä tarvitsin sitten Javaa, ja uskoakseni osaan sitä nyt paremmin kuin C:tä, joka on käytön puutteessa päässyt ruostumaan. Kieliteknologian (tietokonelingvistiikan) opiskelun kannalta tärkeitä kieliä ovat ”tekoälykielet” Lisp ja etenkin Prolog, joita olen käyttänyt lähinnä joissakin harjoitustöissä. Tietojenkäsitteltieteen opintojen yhteydessä olen tutustunut hieman myös puhtaaseen oliokieleen Smalltalkiin ja puhtaasen funktionaaliseen kieleen Haskelliin.
Skriptikielistä olen käyttänyt tilanteesta ja käyttötarkoituksesta riippuen Perliä, (Unixin) Bourne shell -komentotulkin skriptikieltä ja etenkin aiemmin Awkia. Syksyllä 2009 kävin Python-kurssin, mutta mitään ”oikeaa” en ole Pythonilla vielä ohjelmoinut. Tekstien muuttamiseen muodosta toiseen olen joskus käyttänyt (f)lex-työkalua. Olen ohjelmoinut myös O2C:llä, joka on O2-oliotietokantajärjestelmän C-kieleen pohjautuva olio-ohjelmointikieli. Tietokantakieli SQL ei ole varsinainen ohjelmointikieli, mutta sitäkin olen käyttänyt, samoin kuin M4-makrokieltä. MIETTA-projektissa käytin Java-kääntäjätyökaluja Jlex (lex-tyylinen selaingeneraattori) ja CUP (YACC/Bison-tyylinen LALR-jäsenningeneraattori), 4M-projektissa puolestaan ANTLR:ää. Lisäksi seuraaviin kieliin olen joskus tutustunut tavalla tai toisella, mutta en ole välttämättä niitä käytännössä käyttänyt: Logo, 8086 assembly, Forth, Eiffel, Tcl/Tk, Maude.
Yleisesti ottaen olen kiinnostunut erilaisista ohjelmointikielistä. Periaatteessa pidän erityisesti ”kauniista” kielistä, joissa kaikki (tai ainakin lähes kaikki) tapahtuu jonkin tietyn perusperiaatteen mukaisesti ja joissa useimmiten on yksinkertainen perussyntaksi. Tällaisia kieliä ovat mm. (”puhdas”) Lisp (funktionaalinen, listojen käsittely), Prolog (logiikkaohjelmointikieli), Smalltalk (puhdas oliokieli) ja Haskell (puhtaasti funktionaalinen kieli). Käytännössä kuitenkin käytän enimmäkseen muita kieliä, mikä nyt käytännöllisimmältä tuntuu kussakin tilanteessa ja mitä osaan parhaiten. Mutta minua kiinnostaisi tutustua myös (muihin) tavalla tai toisella erikoisiin kieliin.
Ohjelmointialustana minulla oli aluksi (IBM-yhteensopiva) PC ja MS-DOS (nimenomaan reaalitilassa, kun 8088:ssa ei muita tiloja ollut), mutta 1990-luvun puolivälin tienoilta alkaen käytännössä vain Unix tai GNU/Linux. (Yhden ohjelman olen kyllä sovittanut osittain myös (Open)VMS:lle.) Tosin MIETTA-projektissa harrastin hieman ohjelmointia Windows NT -ympäristössäkin, mutta varsinaista Windows-ohjelmointia se ei ollut, kun ohjelmointikielenä oli Java. Ohjelmointikokemukseni on toistaiseksi pelkästään tekstipohjaisista ohjelmista ja ympäristöistä: ikkunointiympäristöihin en ole ohjelmoinut, lukuun ottamatta yhtä hyvin yksinkertaista Javalla tehtyä harjoitustehtävää. Unix-puolen ohjelmointityökaluista ovat tuttuja mm. Make, versionhallintajärjestelmät CVS ja RCS (jossain määrin myös uudemmat Subversion, Mercurial ja Git), debuggeri GDB, GNU Autoconf ja Automake sekä editori GNU Emacs.
Aikojen saatossa minulla on ollut monenlaisia omia ohjelmointiprojekteja (tai ainakin sellaisten ideoita ja alustavia suunnitelmia), lähinnä pieniä apuohjelmia ja pelejä. Mitään kovin suurta en kuitenkaan ole koskaan ehtinyt saada valmiiksi asti, mutta jotain pientä kuitenkin. Etenkin varhaisista ideoistani osa oli aika kunnianhimoisia taitoihini nähden. Viime aikoina aikaa ja viitseliäisyyttä ei ole juuri riittänyt edes omien ohjelmien ideoimiseen, ja ohjelmointi on lähinnä jäänyt siihen, mitä on opiskelun ja töiden takia pitänyt tehdä (mikä kyllä on ajoittain ollut hyvinkin kiinnostavaa).
Dokumentointijärjestelmistä olen viime aikoina käyttänyt lähinnä LaTeX:ia (versiota 2e). Lisäksi olen käyttänyt SGML:ää ja XML:ää ja tutustunut niihin myös töitteni puolesta. Käytin aikoinaan Qwertz-nimistä DTD:tä, MIETTA-projektissa puolestaan DocBookia. Olen käyttänyt myös XSLT-muunnoskieltä. SGML- ja XML-editorina olen käyttänyt GNU Emacsia ja PSGML-pakettia. Luonnollisesti myös HTML:n perusteet ovat tuttuja, vaikka en olekaan juuri käyttänyt HTML:n uudempia ominaisuuksia kuten CSS-tyylejä (minkä näistäkin sivuista varmasti huomaa). HTML:n tuottamiseen olen käyttänyt myös Meta-HTML- ja WML-nimisiä HTML-esikäsittelijöitä.
Olen kiinnostunut erityisesti alla mainituista tietokoneisiin, tietojenkäsittelytieteeseen ja kieliteknologiaan (tietokonelingvistiikkaan) liittyvistä asioista tai alueista. Kiinnostus ei välttämättä tarkoita sitä, että tietäisin näistä asioista erityisen paljon, mutta olisin kiinnostunut opiskelemaan lisää ajan salliessa. Monet näistä kiinnostuksen kohteista liittyvät melko suoraan nykyisiin tai aiempiin opintoihini ja töihini.