Uhanalainen inkeroinen[1]

 

Manja Lehto

Lundin yliopisto, Ruotsi / University of Lund, Sweden


Inkeriä eli inkeroista on puhuttu Inkerinmaalla eli Inkerissä. — Inkerinmaaksi kutsutaan Suomenlahden eteläpuolella sijaitsevaa, Karjalan kannakselta Narvaan ulottuvaa maa-aluetta (kartta^). Inkerin geopoliittinen asema on aiheuttanut sen, että alueen omistuksesta on taisteltu vuosisatoja. Inkeri ei ole kuitenkaan koskaan ollut itsenäinen valtio. Alueen väestörakenne on myös ollut erittäin kirjava, Inkerissä on aikojen kuluessa asunut monia eri kansoja ja heimoja, esim. juuri inkeroisia eli inkerikkoja*, mutta myös vatjalaisia, suomalaisia, virolaisia, venäläisiä ja jonkin verran myös saksalaisia. ^kartta julkaistu eri paikassa. Koska Inkeriä ja sen asukkaita koskeva termistö on melko kirjavaa, esittelen tätä termistöä ohessa:

 

Fi Inkeri, Inkerinmaa = Eng Ingria, sv Ingermanland

Fi inkeriläinen (sg); inkeriläiset (pl)= Sv ingermanlänning(ar), ingermanländare = Fi inkerinsuomalaiset (pl) — tätä nimitystä käytetään useimmiten niistä inkeriläisistä, jotka ovat lähtöisin Suomesta ja puhuvat Inkerin suomalaismurteita = Eng Ingrian Finns, Sv ingermanlandsfinnar, finnar i Ingermanland

Fi inkerikko*(sg); inkerikot* (pl) = Eng Ingrian, Sv ingrer

Fi inkeroinen (sg); inkeroiset (pl) = Eng Ingrian, sv inger/ingrie ? (sg), ingriska; ingrer (pl)

Fi inkeri = Eng Ingrian, Sv ingriska

Fi inkeroismurteet (pl) = Eng Ingrian dialects, sv ingriska dialekter

Fi inkeriläismurteet (pl) = Eng Dialects spoken in Ingria, sv dialekter som talas i Inger­manland

 

     * Huomaa, että termejä inkerikko/inkerikot ja inkeroinen/inkeroiset käytetään usein synonyymeinä, mutta esim.  Sihvo (1991:192) on esittänyt, että ainoastaan niitä inkerikkoja, jotka asuivat Hevaalla, kutsuttiin inkeroisiksi.

     Lisäksi haluan tässä kiinnittää huomiota varsinkin nimityksiin inkerinsuomalainen ja inkeroinen — inkeriläisiksi eli inkerinsuomalaisiksi kutsutaan siis yleensä kaikkia Suomesta lähtöisin olevia, suomen kielen murteita puhuvia kansanosia. Inkeri kuului Ruotsiin vuosina 1617-1721 ja juuri Ruotsin vallan aikana Inkerinmaa sai pääasiallisesti suomenkielisen väestönsä. — Inkerikot puolestaan ovat tulleet Inkeriin suomalaisia huomattavasti aikaisemmin, samoin kuin toinenkin suomalais-ugrilainen kansanryhmä, vatjalaiset. Tutkijat eivät kuitenkaan ole täysin yksimielisiä siitä, koska ja mistä inkerikot ja vatjalaiset ovat alueelle saapuneet. Esimerkiksi eestiläiset tutkijat ovat  tutkimuksissaan päätyneet siihen, että vatjalaiset ovat tulleet Inkeriin 1000-luvun alussa eli noin pari sataa vuotta ennen inkeroisia. Vatjalaiset mainitaankin historiallisissa aikakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1069, mutta inkeroiset vasta vuonna 1228 (Uino 1991:21). Yleisesti uskotaan inkeroisten tulleen Inkeriin eri suunnasta kuin vatjalaisten. Uinon (1991:31) mukaan arkeologiset kaivaukset eivät kuitenkaan vahvista kielentutkijoiden "malleja" inkeroisten alkuperästä. Hänen mukaansa nämä "mallit" on rakennettu "muinaistieteen näkö­kulmasta melko spekulatiivisten edellytysten varaan".

     Kielentutkijoidenkin mukaan inkeroisen varhaisvaiheisiin sisältyy edelleen ratkaisemattomia ongelmia (Leskinen 1990:227). Käsitykset inkeroisten Inkeriin saapu­misajasta ja lähtöpaikasta ovat eronneet huomattavasti, on jopa esitetty sitäkin, että inkeroisten heimo ja kieli olisivat kehkey­tyneet Inkerin maaperällä siellä asuunesta kantasuomalaisiin kuuluvasta karjalaisten "eteläsiivestä". Varmasti kuitenkin tiedetään se, että inkeroiset ovat käyttäneet itsestään nimitystä karjalaiset. Tämän on katsottu puoltavan käsitystä siitä, että inkeroiset olisivat siirtyneet Inkerinmaalle Muinais-Karjalasta tai jostain Olhavan suupuolella sijainneesta karjalais­keskuksesta. Yleisesti inkeroisten uskotaankin tulleen Inkerinmaalle idästä.

     Leskinen olettaa (1990: 227) inkeroisten puhuman kielimuodon erkaantuneen muinais­karjalasta. Tämän hän uskoo tapahtuneen jo ennen vuotta 1000 jKr. — Ruoppila (1955: 7) puolestaan määrittelee muinaiskarjalan siksi kielimuodoksi, jota puhuttiin Laatokan Karjalassa tuhatluvun tienoilla/molemmin puolin. — Huomattakoon, että varsinkin virolaiset tut­kijat, etenkin Laanest (1986), ovat myös korostaneet inkeroisen pitkäaikaista itsenäistä kehitystä. — Kettusen (1930:198) käsityksen mukaan inkerikkojen kielen yhtä­läisyydet suomen länsimurteiden kanssa olivat puolestaan ilmeiset. Kettunen ei kuitenkaan saanut sanottavammin kannatusta ajatukselleen inkeroisten mahdollisesta läntisestä alkuperästä. Esimerkiksi Sovijärvi (1944) oli melko kriittinen Kettusen edustamia käsityksiä kohtaan. — Myös Posti (1945: 95) ja Tunkelo (1952: 13) olivat sitä mieltä, että inkeroismurteisto on eronnut karjalasta ja suomen itämurteista — heidänkin mukaansa tämä tapahtui jo esikristillisellä ajalla. — Huolimatta tutkijoiden erilaisista käsityksistä selvää on kuitenkin se, että inkeroisten historia liittyy läheisesti karjalaisten historiaan. Täsmällisesti näiden kahden suomalais-ugrilaisen puhujaryhmän yhteistä historiaa ei kuitenkaan pystyttäne koskaan tarkasti määrit­telemään.

 

     Inkeroisten lukumäärät

 

     Inkeroisten lukumääristä on saatavilla tilastoja ainakin vuodesta 1848 lähtien (Nevalainen&Sihvo 1991: liite). Tilastojen mukaan on esimerkiksi vuonna 1917 Inkerissä asunut 20 000 inkerikkoa. Tämän jälkeen on inkeroisten määrä kovasti laskenut. Vuonna 1979 heitä laskettiin asuvan silloisessa Neuvostoliitossa enää vain 748. Huomattakoon kuitenkin, että Neuvostoliitossa on väestöä luokiteltu vaihtelevin perustein, joten moni inkeroinen on joskus saattanut tulla merkityksi venäläisenä tilastoihin. — Inkeroisten nykyisestä lukumäärästä on eri lähteissä esitetty eri arvioita, tavallisesti luvut vaihtelevat 300-800 välillä, mutta Nevalaisen ja Sihvon mukaan (1991: 410) olisi vuoden 1989 väes­tönlaskennassa löytynyt silloisesta Neuvostoliitosta jopa 2000 inkerikkoa. Sitä kuinka moni näistä 2000:sta puhuu inkeroista ei kuitenkaan tiedetä varmasti.

 

     Inkeroisten asuin- ja murrealueet

 

     Inkeroisten asuinalueet sijaitsevat Inkerin länsiosissa ja Suomenlahden rantamilla: heitä on asunut Soikkolan niemellä, Laukaanjoen suupuolella ja Kurkolan niemellä. — Esimerkiksi Mustosen karttatietojen mukaan (vuodelta 1933) inkerikkoja on asunut myös Karjalan kannaksella, Lempaalan­järven koillispuolella. Leskinen (1991:230) uskoo — mm Ruoppilaan ja Sovijärveen tukien— että inkeroisen ja Inkerin suomalaismurteisiin kuuluvien äyrämöis­murteiden hämmästyttävän suuret yhtäläisyydet johtuisivatkin siitä, että inkeroisia olisi asunut myös Karjalan kannaksella, ja nykyiset erot äyrämöismurteiden ja inkeroisen välillä olisivat syntyneet vasta kun Pähkinäsaaren rauhan raja vuonna 1323 halkaisi Kannaksen kahtia.

     Laanestin (1966) Isuri Murdetekste- kirjassa olevan karttaliitteen mukaan inkeroisia asui myös Inkerin eteläosissa, Ylä-Laukaan seuduilla. Nämä inkeroiset puhuivat jo nykyään sammunutta Oredezh*in murretta. *Huom! zh!

 

     Inkeroisen kieli vai murre?

 

     Suomalaiset kielitieteilijät ovat aina viime vuosikymmeniin saakka puhuneet inkeroismurteista. Inkeroisen karjalais­lähtöisyys tun­nustet­tiin Suomessa jo Porkan vuonna 1885 ilmestyneen Inkerin kielimuotoja käsittelevän väitöskirjan Ueber den Ingrischen Dialekt mit Berück–sichtigung der übrigen finnisch-ingermanländischen Dialekte ilmestymisen jälkeen (Nirvi 1971: V-VI). Alettiinkin puhua "Inkerin karjalais­murteesta" tai "Inkerin karjalasta".

     Antti Sovijärven Foneettis-äännehistoriallinen tutkimus Soikkolan inkeroismurteesta ilmestyi 1944. Hän käyttää tut­kimuk­sensa alkupuheessa termejä inkeroismurre ja myös inkeriläismurre, joka käsittääkseni Sovijärven mielestä on yhteisnimitys inkeroiselle ja Inkerin suomalaismurteille.

     Suomalaisia kielitutkimuksia tarkasteltaessa näyttäisikin siltä, että vasta kun karjalan kieli tai kielet laskettiin Suomessakin omiksi kielikseen, myös inkeroisesta alettiin puhua itsenäisenä kielenä. Vaikkakin kirjallisuudessa edel­leen usein käytetään termiä inkeroismurteet. — Suomenkielisen termin inkerois­murteet voi tietenkin tul­kita tarkoittavan myös inkeroisen kielen murteita.

     Inkeroismurteiden sanakirjan (1971) toimittanut R. E. Nirvi sanoo kirjan johdanto-osassa, että "kokonaisuudessaan suomen murteiden ja inkeroismurteiden erot ovat [.] huomattavat [...]. Viittaan vain inkeroismurteiston äännerakenteen erikoisuuksiin [...]. Murteiston sanastossa ilmenee voimakas venäjän kielen vaikutus. Summittaisesti arvioiden hakusanoista runsas neljännes on itäisiä lainoja. Myös vatjasta ja virosta saatu laina-aines on etäännyttänyt inkeroismurteita suomen murteista." — Tässä yhteydessä ihmetyttää, miksi ei inkeroista ole verrattu karjalaan? Vai onko näin haluttu peitetysti osoittaa, että inkeroinen on tosiaankin karjalais­peräinen kielimuoto? Leskinen on esittänyt käsityksensä inkeroisesta ja sen asemasta kielten joukossa huomattavasti selvemmin kuin monet muut suomalaiset tutkijat (1991:223-224)  Leskisen mukaan ”Inkeroisen lähisukulaisia ovat suomen itämurteet ja karjala.” Ja edelleen, että ”Inkeroisessa on kuitenkin niin monia omaleimaisia piirteitä, ettei sitä voida hevin pitää enempää suomen kielen kuin karjalankaan murteena.”

     Virolaiset tutkijat puolestaan ovat suoma­laisia aikaisemmin ja yksimielisemmin puhuneet inkerin kielestä eli 'isuri keelest' (esim. Ariste 1956; Laanest 1966) eli he ovat korostaneet Nirvin mukaan "inkeroisten vanhaa itsenäistä etnistä kokonaisuutta ja heidän kielensä etääntyneisyyttä erityisesti karjalasta." (Nirvi 1971: VI).

 

     Kielitieteellisessä kirjallisuudessa esitetty kuva inke­roi­sesta

 

     Inkeroisen puhujat on yksimielisesti jaettu murteensa suhteen neljään alaryhmään (esim. Nirvi 1971: V-XII; Laanest 1986:5; Laakso 1991:77).  Nämä murreryhmät esim. Laanestin (1966) mukaan ovat: 1) Soikkolan murreryhmä 2) Hevaan murteisto 3) Ylä-Laukaan eli Oredezhin alue ja 4) Ala-Laukaan murreryhmä. (Kartta^)

     Nirvin mukaan (1971: XI) äänne- ja muoto-opilliset kriteerit osoittavat, että Soikkolan, Hevaan ja Ylä-Laukaan ryhmien väliset eroavuudet ovat olleet määrältään vähäisiä, ja näin ollen näiden murteiden katsotaan edustavan varhaisempaa inkeroisten kielimuotoa. Ala-Laukaan murteiden on puolestaan katsottu saaneen runsaasti vaikutteita ympäristökielistään, varsinkin vatjasta ja alueen suomalaismurteista. Suurimmat erot Ala-Laukaan murteessa muihin murteisin nähden näyttäisi olevan sanastossa, mikä kertoo tiiviistä ja taajoista kontakteista naapuri­kieliin, ja on ehdotettukin, että varsinaisia "inkeroissanoja" paljastettaessa Ala-Laukaan aineksiin suhtauduttaisi varautuen (Nirvi 1971: XI). Mah­dollista on, että Ala-Laukaan murteet ovat alunperinkin eronneet muista inkeroisen murreryhmistä. Sovijärvi (1944: 184) on esittänyt sellaisen ajatuksen, että Ala-Laukaalla ei puhuttaisikaan "varsinaista inkeroismurretta".

 

     Pikku kirjassaan Isurid ja isuri keel  Laanest (1964) on kuvannut inkeroista Soikkolan murteen pohjalta. Tuon tuosta Laanest viittaa kuitenkin Hevaan murteessa oleviin erikoisuuksiin. Kielenpiirteiden käsittelyssään Laanest vertaa inkeroista useimmiten viron kieleen — mikä tietysti on luonnollista, koska kirja on tarkoitettu virolaisille lukijoille.

     Tarkasteltaessa Laanestin (1964: 17-31) esittämiä Soikkolan inkeroisen kielenpiirteitä, näyttäisi vain jotkut harvat — lähinnä foneettiset, fonologiset ja morfofonologiset — kielenpiirteet eroavan suomen murteista tai karjalasta. Selvää tietysti on, että inkeroisen sanasto eroaa edellä mainituista kielimuodoista eniten.

 

     1. -oi ja -öi säilyneet tiettyjen sanojen lopussa

esim. taloi NOM SG (fi 'talo', sv 'hus', Eng 'house'), reboi NOM SG (fi 'repo', sv 'räv' Eng 'fox')

 

     2.  -k on säilynyt tiettyjen sanojen/sanamuotojen lopussa (Huom! Laanest merkitsee

sananloppuisen k:n eestiläisen ortografian mukaisesti g:llä), esim. saeg/saek NOM SG (fi 'sade', sv 'regn', Eng 'rain'), en annag/en annak (fi 'en anna', sv 'jag ger inte', Eng 'I do not give'

 

     3.      Erikoisgeminaatio sellaisissa sanoissa kuin

esim. mattaala (fi 'matala', sv 'låg', Eng 'low'), heppoin (fi 'hepo/hepo(i)nen, 'hevonen', sv 'häst', Eng 'horse')

 

     4. Eksessiivi

         esim. kotont(a) (fi 'kotoa/kotont(a)', sv 'hemifrån', Eng 'from home')

 

     5. Sijaispidennys

esim.  SG- iness. kylääs, - elat. kylääst, - adess. kylääl, - abl. kyläält, - trans. kylääks, - ess. kylään (fi 'kylä', sv 'by', Eng 'village')

(Huom! Laanest  on merkinnyt joskus z:n ja d:n  sijasta s ja t.Huomaa, että Laanestin mukaan inkeroisen adessiivi on muotoa kylälle.)

 

     6. Verbien taivutus

          Indikatiivi, preesens

         Esim. SG  3.p. ono (fi 'on', sv 'han/hon är', Eng 'she/he is')

         PL 1.p. -mmA esim. istumma (fi 'istumme', sv 'vi sitter', Eng 'we sit')

              2.p. -ttA esim. istutta (fi 'istutte', sv 'ni sitter', Eng 'you sit')

              3.p. -VVt esim. istuut (fi 'istuvat', sv 'de sitter', Eng 'they sit')

 

          Indikatiivi, imperfekti

         PL 3.p oltii (fi 'olivat', sv 'de var', Eng 'they were')

          Konditionaali

         Esim.

         SG 1.p. kuttoisin (fi 'kutoisin', sv 'jag skulle sticka/väva', Eng 'I would knit')

 

     7. Runsaasti refleksiiviverbejä

         esim. pessiissä  (fi 'peseytyä', sv 'tvätta sig', Eng 'wash oneself')

 

     Vastaavanlainen tiivistelmä inkeroisesta suomalaisille lukijoille on Leskiseltä (1991:222-233). Leskinen on suppeasti esittänyt inkeroisesta ne piirteet, jotka hänen mukaansa ovat inkeroiselle ominaisia arkaisemeja. Tämän lisäksi Leskinen mainitsee joitakin kielenpiirteitä, jotka ovat yhteisiä inkeroiselle ja karjalalle ja lopuksi hän esittelee ne ”luonteenomaisemmat piirteet”, joilla ”ei näytä olevan vastineita enempää karjalassa kuin suomen pää­murteissakaan", ja jotka hänen mielestään todistavat inkeroisen itsenäiseksi kieleksi.

 

     Arkaismit

                       

     -   pitkät a ja ä ovat säilyneet pääpainollisessa ensitavussa

         esim. naatti, ääni (fi 'naatti', 'ääni', sv 'blast', 'ljud, röst', Eng 'blast', 'voice')

 

     -   k on säilynyt tiettyjen sanojen lopussa tai ennen vokaalia. (Huom! G on ns. mediaklusiili)

         esim. päreG (fi 'päre', sv 'pärta', Eng 'shingle')

 

     -   oi ja -öi säilyneinä tiettyjen sanojen lopussa

         esim. kukkoi, jänöi (fi 'kukko', 'jänö', sv 'tupp', 'hare, harpalt', Eng 'cock', 'rabbit'

 

     -   pitkät puolisuppeat vokaalit o, ö ja e pääpainollisessa tavussa äännetään monoftongeina, joilla on vähän muuttunut artikulointiaste [sic!]

esim. koo*loo (fi 'kuoloo', sv 'dör', Eng 'die'), *erikoismerkit puuttuvat ensimmäisien o:itten alta!

 

     -  dentaalikonsonanttien liudennus puuttuu i:n ja j:n yhteydessä esim. tuli (fi 'tuli', sv 'hon/han kom', Eng 'she/he came')

 

     -   ts on säilyttänyt affrikaatan kaltaisen luonteensa ja esiintyy eriasteisena* — esim. ots*a: ots*an (fi 'otsa:otsan', sv 'panna, pannans', Eng 'forehead',  'forehead's') * eri asteita ilmaisevat merkit ts: ien yläpuolelta puuttuvat tietokoneversiosta!

 

 

     Inkeroisen, karjalan ja suomen itämurteiden yhteisiä piirteitä:

 

     -      astevaihtelu myös seuraavissa konsonanttiyhtymissä -tk, -sk, -st

esim. itkiä: iDen (fi 'itkeä: itken', sv 'gråta', Eng 'cry'), leski: lezen (fi 'leski: lesken', sv 'änka', Eng 'widow'), kastaa: kassan (fi 'kastaa: kastan', sv 'fukta, doppa, döpa', Eng 'wet')

 

     -      persoonapronominit

         esim. miä, siä, hää(n), möö, töö höö

 

     -      kieltoverbin imperatiivi

         esim. elä(k), elkää (fi 'älä, älkää')

 

     -   lOi-monikko

         esim. tyttölöi (fi 'tyttöjä', sv 'flickor', Eng 'girls')

 

     -      possessiivisuffiksi SG3 palautuu -hen-suffiksiin

 

esim. emmoihe (sv 'sin mor', Eng 'her/his mother') vrt. karjalan veljähä (sv 'sin bror', Eng 'her/his brother')

 

 

Yhteisiä piirteitä inkeroisessa, karjalassa ja vepsässä

 

esim. ozra, kezrätä, ne*gla, itkömää (jmf. fi 'ohra', 'kehrätä', 'neula', 'itkemään'; sv 'korn', 'spinna', 'nål', INF3 ILL av 'gråta', Eng 'oats', 'spin', 'needle', INF3 ILL of 'cry'), *erikoismerkit puuttuvat!

 

 

     Inkeroisen kaikkein luonteenomaisemmat piirteet

 

     1. Konsonanttien laaja-alainen geminoituminen (vrt. myös Laanest 1964)

         - yleisgeminaatio

         - erikoisgeminaatio

 

     2. Sijaispidentymä (vrt. myös Laanest 1964)

 

     3. Tavunrajalta kadonneen konsonantin aiheuttamat sanamuodot tyyppiä laa~eel, mää~eelt

 

     4. Mediaklusiilit G, D, B ja puolisoinnillinen Z

    

     5. Vokaali i on r:n edellä muuttunut e:ksi, esim. pertti (fi 'pirtti', sv 'pörte', Eng 'living-room') och

          kerves (fi 'kirves', sv 'yxa', Eng 'axe')

 

     6. n:n sisäheitto

esim. miä (fi 'minä', sv 'jag', Eng 'I', paan fi 'panen', sv 'jag lägger/sätter', Eng 'I put') ja sanoa-verbin taivutusmuodot, esim. saoin (fi 'sanoin', sv 'jag sade', Eng 'I said')

 

     Leskisen luettelemista kuudesta inkeroisen "luonteen­omai­simmista" kielenpiirteestä on kuitenkin ainakin kolmella vastineita myös Inkerin suomalaismurteissa. Näistä yhtäläisyyk­sistä varsinkin sijaispidennys näyttäisi olevan vielä voi­missaan Inkerin suomalais­murteiden puhujilla (Lehto 1996). Näyttää siltä, että sekä inkeroisen että Inkerin suomalaismurteiden tutkimuk­sissa ovat esimerkiksi pai­not­tomien tavujen vokaalien kestoseikat proble­maattisia. Voisi olettaa, että tutkijan äidinkieli ja oma mur­re sanelee, kuinka pit­känä jokin äänne kuullaan (vrt. Lehto 1996:173). Myös kielen tai murteen puhujan yksilöllinen murre/idiolekti olisi mielestäni syytä ottaa huomioon. Samallakin puhujalla saattaa olla myös melko paljon horjuntaa eri sanamuotojen ääntämisessä. — Korpustyössäni olen kuunnellut Laanestin nauhoitteita inke­roismurteista ja verrannut niitä näistä nauhoitteista julkais­tuihin litteroituihin teksteihin (Laanest 1966). Olen havainnut jonkin verran epätarkkuuksia, varsinkin toisen tavun vokaalien pituuden merkitsemisessä. (Ks lähemmin informanttien esittelykappale.) Voisikin olla niin, että minun suomalainen korvani kuulee pitkän vokaalin sanan toisessa tavussa, mutta eestiä äidinkielenään puhuva ei sitä kuule. — Tämä tietenkin johtaa ajatuksen siihen, että yleensäkin, varsinkin hienosäädettyjen transkribointien tulokset, esimerkiksi vokaalien suppeusasteiden ja miksei myös mediaklusiilien "kuuleminen" saattavat suurissa määrin olla riippuvaisia työn suorittajasta eli esimerkiksi juuri hänen idiolektistaan ja myös äidinkielestään.

 

Foneettisia mittauksia on toki myös jonkin verran inkeroisestakin tehty, esimerkisi Sovijärvellä  on kymografisiin mittauksiin perustuvia tuloksia kirjassaan. Suhtaudun kuitenkin kriittisesti siihen tapaan, miten aineisto on kerätty. Oikeastaan vain yksi henkilö on laboratorio-oloissa luetellut inkeroisen sanoja peräkkäin. Tämä ei mielestäni anna oikeaa kuvaa koko kielen/murteiston äänne­suhteista. Suomen läntisistä kaak­kois­murteistakin on tehty jonkin verran äänteiden kvantiteettiä koskevaa tutkimusta (esim. Leskinen ja Lehtonen 1973), mutta sys­te­maat­tisesti tätä ei ole ainakaan inkeroisesta tehty.

 

 

     Aineiston valinta ja käsitelty aineisto

 

     Laanestin Isuri murdetekste (1966) osoittautui melkeinpä ainoaksi inkeroisen murteista julkaistuksi aineistoksi. Laanestin julkaisemat litteroidut tekstit pohjautuvat hänen Inkerissä tekemiinsä haastatteluihin. Laanestin äänittämiä murrenauhoja säilytetään Tallinnassa (Eesti Keele Instituudi Heliarhiiv). Koska minulla oli mahdollisuus käydä kuuntelemassa kyseisiä nauhoja Tallinnassa, katsoinkin tarkoi­tuk­sen­mukaiseksi käyttää juuri tätä aineistoa. Näin säästin aikaa ja rahaa, koska voin käyttää näitä valmiiksi litteroituja inkerois­haastatteluja. — Työskentelin Tallinnassa pariin otteeseen kaksi viikkoa ja kuuntelin kyseisiä nauhoja. Teknisenä avustajana nauhoitearkistossa minulla oli Madis Pliis. Valitet­tavasti en saanut lupaa nauhojen kopioimiseen. Litteroinneissa havaitsemistani eräistä epätarkkuuk­sista kerron enemmän tuonnempana.

 

     Lähisukukielten aineiston valitsin täydentämään Laanestin materiaalia. Kaikkiaan tämä osa korpusta on suhteellisen pieni.

 

     1. Laanest, A. 1966: Isuri murdetekste. Iz*orskie

dialektnye teksty. Isuri keel. Uurimuste seeria: 2. Tallinn. *merkki puuttuu koneestani[2]

Kaikki tekstit, paitsi ainoa Oredezhin teksti, on kirjoitettu tietokoneeseen karkeistettua transkribointia käyttäen, ja koodattu morfologisesti. Kaikissa teksteissä on koodien yhteydessä myös englanninkielinen sana perusmuodossaan. Tämän lisäksi on seuraavista teksteistä myös valmis ns. juokseva englanninkielinen käännös: 1-18, 28, 32, 37, 38, 42-44. (Loppuosan tekstit — no.18:sta eteenpäin — on valittu siten, että kaikilta informanteilta on mukana yksi edustava tekstinäyte.)

 

         Eri murrealueiden ja informanttien koodatut ja täysin käännetyt tekstit:

 

         1. Hevaan murre

              Koskoven kylä—N. Rodionov—tekstit 1—12

              Töntölän kylä—I. Kapralov—tekstit 13—14

              Hevahan kylä—P. Kapralova—tekstit 15—17

              Lentisin kylä—A. Ivanova—teksti 18

 

         2. Soikkolan murre

              Voloitsan kylä—J. Aleksandrova—teksti 28

 

         3. Ala-Laukaan murre

              Pärspään kylä—S. Leontjev—teksti 32

              Ja J. Ignatjeva—teksti 37

              Joenperän kylä—V. Vladimirova—teksti 38

              ja N. Jershova—tekstit 42—43

              Vanakylä—M. Vader—teksti 45

 

2. Virtaranta, P. 1967: Lähisukukielten lukemisto. Helsin­ki. ss. 158-165 ja samassa kirjassa Nirvi, R.E. ss. 138-150.

Nämä tekstit on kaikki koodattu morfologisesti ja myös englanninkieliset perusmuodossa olevat sanat ovat mukana. Juoksevaa englanninkielistä käännöstä näistä teksteistä ei ole tekeillä.

 

     Korpuksen koko — kaikkiaan 1517 kb

     Laanestin aineisto

     - koodatut tekstit (joissa myös englanninkielinen sana perus­muodossaan) mukana: 638 kb

     - erittäin tiiviisti kirjoitettu teksti (jossa myös haastattelijan kysymykset mukana): 164 kb

     - juokseva englanninkielinen käännös: 102 kb

 

Lähisukukielten aineisto

- koodatut tekstit (joissa myös englanninkielinen sana perus­muodossaan) mukana: 145 kb

- erittäin tiiviisti kirjoitettu teksti (jossa myös haastattelijan kysymykset mukana): 34 kb

 

Sanaluettelo koodattuna: 170 kb, sanaluettelo koodattuna ja käännettynä: 264 kb.

 

 

Aineiston käsittely

Olen kirjoittanut kaikki edellä esittelemäni inkeroistekstit tietokoneeseen. Olen karkeistanut transkriptiota huomattavasti, sillä alkupe­räisaineistossa käytetty transkriptio ei soveltunut käyttämääni tietokoneohjelmaan. Huomattakoon, että kaikki tekstit on kirjattu kolmenlaisina versioina: Alkuperäistekstit kokonaisuudes­saan siten, että haastattelijan kysymykset ja isot kirjaimet (kapitaalit) ovat paikallaan, sama ilman kapitaaleja ja kolmanneksi koodausta varten tekstit, joista haastattelijan kysymykset ja isot kirjaimet on karsittu pois.

 

Koodausta varten tekstit on käsitelty Sjur Moshagenin kehittämän ohjelman avulla siten, että tekstien sanat sijaitsevat yhdessä sarakkeessa allekkain. Tämän jälkeen olen kirjoittanut morfologiset koodit (manuaalisesti) kaikkien eri sanojen ja sanamuotojen kohdalle. Periaatteena oli se, että täsmälleen samanlainen sanamuoto koodataan käsin vain kerran. Kyseisen ohjelman avulla voidaan tietyn sanamuodon koodit lisätä tämän jälkeen automaattisesti kaikkiin täsmälleen samanlaisiin sanamuotoihin. Tämä tapahtuu ns. sanaluettelon (ordlista) ja koodinlisäys­ohjelman avulla. Kaikki erilaiset, käsin koodatut sanat tulevat siis mukaan sanaluetteloon. — Huomattakoon, että homonymiatapauk­sis­sa saman sanan perässä voi olla joskus useita vaihtoehtoisia koodeja. —Tämän jälkeen koodattava ja käännettävä teksti voidaan ohjata tämän ns. käännössanaluettelon kautta ja tekstin kaikki sanat saavat koodin ja käännöksen peräänsä. — Toinen sanaluettelo sisältää koodien lisäksi myös kyseisen sanan englanninkielisen (perusmuotoisen) sanan/sanat.

 

Tarkekirjoituksesta ja litteroinnista

Koska käyttämäni aineisto oli litteroitu suhteellisen hienoa transkriptiota käyttäen, jouduin karkeistamaan transkriptiota huomattavasti.

 

Kaikki tarkekirjoituksen erikoismerkit on jätetty pois:

 

• liudennusta ei ole merkitty (koska inkeroisessa tämä ei anna merkityseroa)

 

sh ja zh on merkitty  "suhuässän" ja "suhuzetan" sijasta

 

nk on merkitty ns. äng-äänteen sijasta

 

p, t, k on merkitty mediaklusiilien B, D, G sijasta

 

• pitkät ja puolipitkät vokaalit on merkitty pitkinä (VV)

 

ü on merkitty y:llä

 

• vokaalien ahtausastetta osoittavat merkit ja kaikki kvantiteet­timerkit on jätetty merkitsemättä; esim. konsonantit on merkitty ainoastaan joko lyhyinä (K) tai pitkinä (KK).

 

Murrenauhoitusten koekuuntelussa havaitsin eräitä epätarkkuuksia litteroinneissa. Näitä ei ole systemaattisesti korjattu, mutta jokaisen informantin kohdalla tulen mainitsemaan juuri hänen osuudessaan havaitsemistani poikkeuksista. Epätarkkuudet esiintyvät enim­mäkseen toisen tavun vokaalien kestossa ja diftongien merkitse­misessä. Koska samallakin informantilla saattaa olla horjuntaa kyseisten vokaalien ääntämisessä, en ole voinut tehdä syste­maattisia korjauksia, koska hallussani ei ole ollut kyseisiä nauhoitteita ja kaikkien nauhoitteiden tarkka kuuntelu ja tarkista­minen Tallinnassa olisi vienyt liian paljon aikaa.

 

 

INFORMANTIT—INFORMANTS

 

A. Laanest 1966: Isuri murdetekste. Tallinn.

Informantit

HEVAA

1. Nikolai Rodionov, Koskove

(67-vuotias vuonna 1963)      Tekstit 1-12, Isuri murdetekste.

 

Horjuntaa toisen tavun pitkien vokaalien litteroinnissa, mutta myös ääntämisessä! Informantilla on useimmiten aktiivin indikatiivin preesensin yksikön kolmannen persoonan muodot pitkävokaalisia, esim. tulloo, mutta toisen tavun vokaali on lyhyt useimmiten passiivissa, esim. tehtin.

 

Jotkut informantin puheessa esiintyvät diftongit on joskus litteroitu pitkinä vokaaleina, esim. pyyrä pro pyörä.

 

2. Ivan Kapralov, Töntölä

(69-vuotias 1960)          Tekstit 13-14, Isuri murdetekste.

 

Informantti ääntää enimmäkseen toisen tavun pitkät vokaalit pitkinä, mutta litteroinneissa ne on usein merkitty lyhyinä. Litteroinneissa esiintyy myös vääriä tulkintoja diftongien merkitsemisessä, samoin sanarajat ovat joskus väärissä paikoissa.

 

3. Pelageja Kapralova, Hevaha

(65-vuotias, 1963)          Tekstit 15-17, Isuri murdetekste.

 

Informantin ääntämät toisen tavun pitkät vokaalit on usein litteroitu lyhyiksi. Horjuntaa on myös diftongien merkitsemisessä.

 

4. Anna Ivanova, Lentisi

(77-vuotias, 1960)          Tekstit 18-21, Isuri murdetekste.

 

Litteroinneissa on epätarkkuuksia toisen tavun pitkien vokaalien ja joskus myös diftongien merkitsemisessä.

 

SOIKKOLA

5. Jekaterina Aleksandrova, Voloitsa

(57-vuotias, 1959)          Tekstit 22-31, Isuri murdetekste.

 

Informantti ääntää melkein systemaattisesti toisen tavun vokaalit pitkinä. Joissakin kohdin vokaalit on litteroinneissa merkitty lyhyinä.

 

ALA-LAUKAA

6. Sergei Leontjev, Pärspää (Lipovo)

(67 years old in 1962)      Texts 32-35 in Isuri murdetekste.

 

Informantin ääntämät toisen tavun pitkät vokaalit on joskus litteroitu lyhyinä. Epätarkkuuksia on myös diftongien merkitsemisessä.

 

7. Jekaterina Ignatjeva, Pärspää

(79-vuotias, 1963)          Tekstit 36-37, Isuri murdetekste.

 

Informantin ääntämät toisen tavun pitkät vokaalit on joskus litteroitu lyhyinä.

 

8. Vassilissa Vladimirova, Joenperä

(58-vuotias, 1960)          Teksti 38, Isuri murdetekste.

 

Informantti ääntää toisen tavun pitkät vokaalit melkein systemaattisesti pitkinä (nämä on myös merkitty litteroinneissa pitkinä).

 

9. Nadezha Jershova, Joenperä

(74-vuotias, 1961)          Tekstit 39-43, Isuri murdetekste.

 

Informantti ääntää toisen tavun pitkät vokaalit melkein systemaattisesti pitkinä (nämä on myös merkitty litteroinneissa pitkinä).

 

10. Mihkel Vader, Vanakylä

(42-vuotias, 1960 [1961?]     Teksti 44, Isuri murdetekste.

 

Informantti ääntää aktiivin indikatiivin preesensin ja imperfektin yksikön kolmannen persoonan muodot pitkävokaalisina, mutta litteroinneissa ne on useimmiten merkitty lyhyinä vokaaleina.

 

Lähisukukielten lukemisto

 

R. E. Nirvi & P. Virtaranta 1967: Lähisukukielten lukemisto

ss.138-150

 

Tätä aineistoa en ole kuunnellut ääninauhoilta. Olen kuitenkin karkeistanut transkribointia siten, että se on yhdenmukaista korpuksen muun aineiston kanssa.

 

Informantit

 

 SOIKKOLA

1. Eeva Ivanova, 70-vuotias (1944), syntynyt Soikkolassa, Oussimäen kylässä. (Tekstit 1-5)

 

 

2. Juho Jalo, 43-vuotias (1951), syntynyt Ruutsian kylässä Soikkolassa. (Teksti 6)

 

 

3. Mari Lehtonen noin 60-vuotias (1951). Syntynyt Säätinän kylässä Soikkolassa. (Tekstit 7-12)

 

 

4. Agaata Nikolajeva 72-vuotias (1954), syntynyt Saaroven kylässä Soikkolassa. (Tekstit 13-14)

 

Virtaranta 1967: Lähisukukielten lukemisto. ss.158-165

 

Informantit

 

LAUKAANSUU

1. Irina (Iro) Filimonoff (Bruusova), syntynyt 1904, tuli Suomeen 1943, Laukaansuusta, Kosemkinasta. (Tekstit 1-8)

 

 

Koodauksesta

Koodauksessa olen käyttänyt Pirkko Suihkosen työstämiä koodeja (tietyin poikkeuksin):

 

A       Adjective

ABE       Abessive

ABL       Ablative

ACC      Accusative

ACT       Active

ADE      Adessive

ADV      Adverb

ALL       Allative

CARD        Cardinal

COMP        Comparative

COMT        Comitative

COND        Conditional

CONJ         Conjunction

DEM      Demonstrative

ELA       Elative

ESS        Essive

ECS       Ecsessive

GEN      Genitive

ILL         Illative

IMP        Imperative

IND        Indicative

INDF      Indefinite

INE        Inessive

INF        Infinitive

INF1      Infinitive I

INF2      Infinitive II

INF3      Infinitive III

INST      Instructive

INTRJ         Interjection

N       Noun

NEG      Negative

NOM      Nominative

NUM      Numeral

ORD      Ordinal

PART         Particle

PASS          Passive

PAST          Past

PCPL          Participle

PCPL2        Participle Perfect

PERF          Perfect

PL     Plural

PL1-3         Plural 1-3

PoP        Postposition

POT       Potential

PrP         Preposition

PRES          Present

PRON         Pronoun

PTV       Partitive

PX         Possesive suffix

PXSG 1-3        Possesive suffix singular 1-3

PXPL 1-3        Possesive suffix plural 1-3

Ru     Russian

SG         Singular

SG 1-3        Singular 1-3

SUP       Superlative

+SX       Suffix or a particle that is added at the end of the word:

         (-kAAn, -hAn, -kin, -kO, -pA, -s).

TRL       Translative

V       Verb

V_CO_NEG     Negation of verb

 

/         Alternative (coding or translation)

 

/CODE/     Alternative (coding or translation)

 

        There is something unclair here, for example in coding, spelling of the word or in translation of the word.

          NB! All the Proper nouns (geographical) have marked with •.

 

••       The word is not completely written or there is for example a very uncertain                       translation or coding.

 

_       For example in: aloit     V_ACT_IND_PAST_SG2_start/begin

 

+       the words belong together, for example riisti+raasti

 

-        NB! In translations of the word there can be three kinds of marks: -, + or _ .

         For example: word+word, word-word, word_word_

 

 

Some examples of coding:

 

aloit     V_ACT_IND_PAST_SG2_start/begin

 

alotat     V_ACT_IND_PRES_SG2_start/begin

 

alotetti     V_PASS_PAST_start/begin

 

alotin     V_ACT_IND_PAST_SG1_start/begin

 

alotinkin V_ACT_IND_PAST_SG1+SX _start/begin+too

 

ammu     V_CO_NEG/V_IMP_SG2_shoot

 

ammut     V_ACT_IND_PRES_SG2_shoot

 

amppuak     V_ACT_INF1_shoot

 

ampumaan     V_ACT_INF3_ILL_shoot

 

ampunnut     V_ACT_PCPL_PERF_SG or V_ACT_PCPL2_SG_shoot

 

ampuu     V_ACT_IND_PRES_SG3_shoot

 

anna     V_CO_NEG/V_IMP_PRES_SG2_give/let

 

ajaks     N_SG_TRL/ADV/PoP_time

 

aikain     N_SG_ESS+PXSG1/N_PL_GEN/N_A_SG_NOM_time+mine/time/early

 

kaks     NUM_CARD_SG_NOM_two

 

kervee     N_PL/SG_NOM/GEN_axe

 

kesärohhoo     N_SG_ILL/PTV_summer+grass

 

rullas     V_ACT_IND_PAST_SG3/N_SG_INE_roll/wheel

 

suuremman     N_A_COMP_SG_ACC/GEN_big/great

 

siul     PRON_PERS_SG2_ADE/ALL_you

 

 

In the case of the alternative coding, the right form can easily been find with the help of the context.

 

Käytetyt aakkoset

 

 

a, e, i, o, y, ö — kaikki vokaalit esiintyvät myös pitkinä

b, d, f, g, h, j, k, l, m, n, ng, nk, p, r, s, sh, t, v, z, zh

 

 

Sanakirjat

Inkeroistekstien englanniksi kääntämisessä olen joutunut käyttämään monia eri sanakirjoja. (esim. suomi-englanti, viro-englanti, suomi-ruotsi, ruotsi-englanti, venäjä-viro, venäjä-englanti). Koska Laanestin Isuri murdeteksteissä on inkerois­tekstien eestinkieliset käännökset mukana, olen käyttänyt siis myös monia sanakirjoja, joissa viro on lähtökielenä.

 

2. Venäläiset lainasanat ja venäläisperäiset sanat

Venäläisten lainasanojen ja venäläisperäisten sanojen tulkinnassa olen tehnyt Upsalassa yhteistyötä kielentutkija Uno Schultzin kanssa. Olemme käyneet läpi koko aineiston yhdessä ja keskustelleet ja kääntäneet venäläiset sanat yhdessä. Venäläisten sanojen käännökset Uno Schultz on vielä tarkistanut yksin, joten hän on vastuussa venäläisten sanojen käännöksistä.

 

3. Virolaiset lainasanat ja virolaisperäiset sanat

Minua venäläisten sanojen tulkinnassa avustaneen Uno Schultzin äidinkieli on viro. Niinpä hän on tarkistanut kanssani myös inke­rois­tekstien virolaiset käännökset.

 

3. Englanninkielinen käännös

Olen itse kääntänyt kaikki sanaluettelon sanat englanniksi. Tor Tveite on kääntänyt ns. juoksevan englan­ninkielisen tekstin. Olen ollut mukana myös tässä käännöstyössä siten, että olemme yhdessä tarkistaneet kaikki epäselvät tapaukset. Työn aikana olemme myös havainneet eräitä virheellisiä käännöksiä sanaluettelossa. Useimmat käännösvirheet koodatussa ja käännetyssä tekstissä johtuivat kuitenkin homonymiatapauksista eli siitä että sanaluettelon sana tarkoitti eri paikoissa eri asioita.

 

Kirjallisuutta

 

Ariste, P. 1956: Isuri keelest. Emakeele Seltsi Aastaraamat 2. Tallinn.

Brailovskaja, S.M. & Rybnikova, M.A. 1933: Lukukirja inkeroisia oppikoteja vart. Kolmas oppivuus. Vennäen

kiilest käännetty. Leningrad.

Junus, V.J. 1933: Lukukirja inkeroisia oppikoteja vart. Toiseel oppivuuvveel.      Leningrad.

Jussila, R. (toim.) 1986: Inkeroismurteiden käänteissanasto. (Lexica Societatis Fenno Ucricae XVIII, 2).

Helsinki.

Kepsu, S. 1990: Inkereen nimistön ja asutuksen vaiheita. Laakso­nen, P. & Mettomäki, S.-L. (toim.)

Inkerin teillä. (Kaleva­la­seuran vuo­sikirja 69-70). Helsinki:149-166.

Kettunen, L. 1930: Suomen murteet II. Murrealueet. Helsinki.

Laakso, J. (toim.) 1991: Uralilaiset kansat. Tietoa suomen sukukielistä ja niiden puhujista. Helsinki.

Laanest, A. 1964: Isurid ja isuri keel. Tallinn.

Laanest, A. 1966: Isuri murdetekste. Tallinn.

Laanest, A. 1975: Sissejuhatus läänemere soome keeltesse. Tallinn.

Laanest, A. 1986: Isuri keele ajalooline foneetika ja morfoloogia. Tallinn.

Laanest, A. 1997: Isuri keele Hevaha murde sonastik. Tallinn.

Lehto, M. 1996: Ingrian Finnish: Dialect Preservation and Change. Uppsala.

Leskinen, H. & Lehtonen, J. 1973: Kvantiteettisuhteista läntisissä kaakkoismurteissa. Virittäjä: 315-327.

Helsinki.

Leskinen, H. 1991: Inkerin kielimuodot. Teoksessa Ne­valainen, P. & Sihvo, H. (1991): 222-233.

Nevalainen, P.& Sihvo, H. (toim.) 1991: Inkeri. Historia, kansa, kulttuuri. (SKST 547). Helsinki.

Nirvi, R. E. (toim.) 1971: Inkeroismurteiden sanakirja. Lexica societatis Fenno-ugricae      XVIII. Helsinki.

Porkka, V., 1885: Ueber den Ingrischen Dialekt mit Berück­sichtigung der übrigen finnisch-ingerman­ländischen Dialekte. Helsingfors.

Posti, L., 1945: Tutkimus inkeroismurteesta. Vir.: 91-95.

Ruoppila, V., 1955: Äyrämöismurteiden äännehistoria. (SKST 245.) Helsinki.

Ruoppila, V. 1967: Kalevala ja kansankieli. SKS. Helsinki.

Ruoppila, V., 1969: Inkerin kieliolot. Teoksessa Haltsonen, S. (toim.), Inkerin suomalaisten historia. Jyväskylä: 291‑307.

Ruoppila, V. (toim.) 1984: Itäkannaksen murresanakirja. (SKST 392). Helsinki.

Ruoppila, V. 1986: Venäläisperäistä sanastoa suomen murteissa. (Suomi 136). SKS. Helsinki.

Saloheimo, V., 1991: Inkerinmaan asutus ja väestö 1618‑1700. Teoksessa Ne­valainen, P. & Sihvo, H. (1991): 67-82.

Sihvo, P., 1991: Savakoita, äyrämöisiä, inkerikoita. Teoksessa Ne­valainen, P. & Sihvo, H. (1991): 79-196.

Sjögren, A. J., 1833: Ueber die Finnische Bevölkerung des St. Peter­burgischen Gouvernements und ueber den Ursprung des Namens In­ger­mannland. St. Peters­burg.

Sovijärvi, A. 1944: Foneettis-äännehistoriallinen tutkimus Soikkolan inkeroismurteesta. I: Suomi. Kirjoituksia isän­maallisista aiheista. (SKST 103:s OSA). Helsinki.

Tetjurev, V.A. 1933: Luunnontiito. Alkuoppia vart. III oppivuus. Ensimäin osa. Leningrad.

Tunkelo, E.A., 1952: Inkeroismurteiston asemasta. Suomen kielen ja karjalan murteita silmällä pitäen äännehistorialliselta kannalta. (Suomi 106:2.) Helsinki.

Uino, P. 1991: Inkerinmaan esihistoria. I: Ne­valainen, P. & Sihvo, H. (1991): 11-34.

von Köppen, P., 1849: Ethnographische Karte St. Peterburgischen Gouvernements. St. Petersburg.

————————————————————————————————————————

Liitteenä näyte valmiiksi koodatusta ja käännetystä korpusaineistosta

 

LIITE

 

1. Nikolai Rodionov, Koskove

(67 years old in 1963)           Text 3 in Isuri murdetekste.

 

 

*=vot_INTRJ_well

*=minä_PRON_PERS_SG1_NOM_I

*=oppihui_V_ACT_IND_PAST_SG1/SG3_learn

*=tekömään_V_ACT_INF3_ILL_do/make

*=isääst_N_SG_ELA_father

,

*=isä_N_SG_NOM_father

*=toosa_ADV_Ru_also

*=teki_V_ACT_IND_PAST_SG3_do/make

*=telekoja_N_PL_PTV_Ru_carriage

.

*=enne_ADV/PrP/PoP_before

*=tehtii_V_PASS_PAST_do/make

*=telekoi_N_PL_PTV_Ru_carriage

,

*=ei_V_NEG_SG3_no

*=jolt_V_ACT_PCPL2-SG_be

*=rauta_N_SG_NOM/PTV_iron

.

*=pääl_PoP_on

*=ei_V_NEG_SG3_no

*=jolt_V_ACT_PCPL2-SG_be

,

*=tsinnaa_N_Ru•_rim

,

*=meil_PRON_PERS_PL1_ADE/ALL_we

*=saota_V_PASS_PRES_say

*=tsina_N_Ru•_rim

*=mikä_PRON_REL_NOM_which/what

*=se_PRON_DEM_SG_NOM_it

*=attaakivajet_V_Ru_go-round

*=oovot_N_PL_NOM_wheel

 

 

i_CONJ_and

*=vot_INTRJ_well

*=ätti_N_SG_NOM_father

*=isä_N_SG_NOM_father

*=opesti_V_ACT_IND_PAST_SG3_learn

*=tekömään_V_ACT_INF3_ILL_do/make

*=pyöriä_N_PL_PTV/N_A_SG_NOM/V_ACT_INF1_wheel/roll/rotate/turn•

.

*=enne_ADV/PrP/PoP_before

*=piti_V_ACT_IND_PAST_SG3_keep/hold

*=osta_V_ACT_INF1/IMP_PRES_SG2_buy

*=a_CONJ/INTRJ_but/oh

*=osta_V_ACT_INF1/IMP_PRES_SG2_buy

*=välisten_ADV_sometimes

*=ei_V_NEG_SG3_no

*=jolt_V_ACT_PCPL2-SG_be

*=rahhaa_N_SG_PTV/ILL_money

,

*=piti_V_ACT_IND_PAST_SG3_keep/hold

*=itsest_PRON_REFL_SG_ELA_self•

*=oppihut_V_ACT_IND_PRES_SG2_learn

*=tekömään_V_ACT_INF3_ILL_do/make

.

i_CONJ_and

*=vot_INTRJ_well

*=ensin_ADV_first

*=vessiit_V_ACT_IND_PAST_SG2_cut

*=ovaan_N_SG_ACC/GEN_carriage+wheel•

,

*=sit_CONJ_then

*=vessiit_V_ACT_IND_PAST_SG2_cut

*=spiitshkat_N_PL_NOM_Ru_spoke/match

,

*=sit_CONJ_then

*=panit_V_ACT_IND_PAST_SG2_put

*=tulkin_N_SG_ACC/GEN/_V_ACT_IND_PAST_SG3_SX­_hub/nave/cylinder/come+also

,

*=teit_V_ACT_IND_PAST_SG2_do/make

*=reijät_N_PL_NOM_hole

i_CONJ_and

*=korjaist_V_ACT_IND_PAST_SG2_gather/collect

*=pyörän_N_SG_ACC/GEN_wheel

,

i_CONJ_and

*=panit_V_ACT_IND_PAST_SG2_put

*=telekan_N_SG_ACC/GEN_Ru_carriage

,

i_CONJ_and

*=pääsit_V_ACT_IND_PAST_SG2/PL3_get/be_allowed_to

i_CONJ_and

*=ajaman_V_ACT_INF3_ILL_drive

.

*=a_CONJ/INTRJ_but/oh

*=nyttel_ADV_just+now

*=ennen_ADV/PrP/PoP_before

*=tehtii_V_PASS_PAST_do/make

*=niin_ADV_so

*=ei_V_NEG_SG3_no

*=pantu_V_PASS_PCPL_PERF_put

*=tsinnaa_N_Ru•_rim

*=ensikääm_ADV_(not)_at_all

*=pääle_PoP_on

.

*=no_INTRJ_well

*=sil_PRON_DEM_SG_ADE/ALL_it

*=pyyräl_N_SG_ADE/ALL_wheel

*=kauvva_ADV_for+a+long+time

*=et_CONJ/V_NEG_SG2_you_do_that/not

*=aijaant_V_ACT_PCPL2_SG_drive

.

*=se_PRON_DEM_SG_NOM_it

*=pyyrä_N_SG_NOM_wheel

*=vällää_ADV_soon

*=rikkahtui_V_ACT_IND_PAST_SG3_get_broken

 

*=sitaa_sit_taa_ADV_then-again

*=käyttii_V_PASS_PAST_go/visit/walk/start

*=tekömän_V_ACT_INF3_ILL_do/make

,

*=tsina_N_Ru•_rim

*=pääle_PoP_on

*=veettiin_V_PASS_PAST_draw/pull

,

*=se_PRON_DEM_SG_NOM_it

*=piti_V_ACT_IND_PAST_SG3_keep/hold

*=vettää_V_ACT_IND_PRES_SG3/V_ACT_INF1_draw/pull

*=kuse_ADV_kun-se_then

*=pajaas_N_SG_INE_smithy

.

*=seppä_N_SG_NOM_smith

*=veti_V_ACT_IND_PAST_SG3_draw/pull

*=sinaan_N_SG_ACC/GEN/ILL_rim_of_carriagewheel

i_CONJ_and

*=sit_CONJ_then

*=se_PRON_DEM_SG_NOM_it

*=pöörä_N_SG_NOM_wheel

*=kesti_V_ACT_IND_PAST_SG3_last/stand

*=kymme_NUM_CARD_NOM_ten

*=vootta_N_SG_PTV/V_ACT_INF1_year/leak

,

*=ei_V_NEG_SG3_no

*=hoolint_V_ACT_PCPL2_SG_care

*=mittään_ADV_ei+mitään_nothing

,

*=paraavik_V_Ru_repare••

*=eik_V_NEG_SG3_SX_no

*=mittää_ADV_ei+mittää_nothing

.

*=sit_CONJ_then

*=oppihuttii_V_PASS_PAST_learn

*=jo_CONJ_already

*=telekaa_N_SG_NOM/PTV_Ru_carriage

*=hyvviä_N_A_PL_PTV_good

*=tekömään_V_ACT_INF3_ILL_do/make

*=mil_PRON_REL_SG_ADE_which/what

*=pääs_V_ACT_IND_PAST_SG3/PoP_get/be_allowed_to/away•

*=veetämää_V_ACT_INF3_ILL_draw/pull

*=kaikellaajaist_N_A_PL/SG_PTV_all_kinds_of

*=tavaraa_N_SG_PTV_goods/ware

.

i_CONJ_and

*=taeeht_N_SG_PTV_manure

*=veti_V_ACT_IND_PAST_SG3_draw/pull

i_CONJ_and

*=marja_N_SG_NOM/ILL/PTV_berry

*=linna_N_SG_NOM/ILL_town/castle

*=veit_V_ACT_IND_PAST_SG2_take

*=koormat_N_PL_NOM_load

*=suuret_N_A_PL_NOM_big/great

.

*=taase_ADV_again

*=piti_V_ACT_IND_PAST_SG3_keep/hold

*=kesäl_N_SG_ADE/ALL_summer

*=hersi_N_SG_NOM/PL_PTV_log/timber

*=vettää_V_ACT_IND_PRES_SG3/V_ACT_INF1_draw/pull

,

i_CONJ_and

*=häntä_N_SG_NOM/PRON_PERS_SG3_PTV_tail/_he/she/it

*=piti_V_ACT_IND_PAST_SG3_keep/hold

*=enämpp_ADV_more

*=ei_V_NEG_SG3_no

*=niin_ADV_so

i_CONJ_and

*=vällää_ADV_soon

*=rikkahtunt_V_ACT_PCPL2_SG_get_broken

 

3. (Nikolai Rodionov)

 

Well, I learnt to make them from my father. My father also made carriages. Earlier one made carriages, there was no iron on them, there was no "tsina", we call the iron rim around the wheels "tsina". And well, father taught me how to make wheels. Earlier one had to buy them, but sometimes there was no money to buy with, one had to learn how to make them oneself. And well, first one cut the wheel, then one cut the spokes. Then one made the hub, made holes and put the wheel together. And one made the carriage and could start driving. But now, earlier one did like this, one didn't put on a rim at all. Well, you didn't drive long on that wheel. That wheel soon got broken. Then one went to fix it again, one pulled a rim onto it. That had to be done in some smithy. The smith put on the rim and then the wheel lasted for ten years, one didn't need to repair it or anything. Then one learnt how to make good carriages with which one could transport all kinds of goods. And one transported manure and brought berries to town, big loads. And again in summer one had to transport timber and one had to, and it didn't get broken that fast any more.



[1] Artikkeli on kirjoitettu kaksivuotisen (1996 ja 1997) yhteispohjoismaisen hankkeen Datamaskinell dokumentasjon av utsette uralske språk loppuraportiksi (Tromssan yliopistossa) keväällä 1998.

[2] Huom! Olen saanut kirjallisen luvan tohtori Laanestilta hänen aineistonsa käyttämiseen projektiraportoinnissani ja julkaisuissa.