Pohjoisten vähemmistöjen kielten uhanalaisuus

Paneelikeskustelu

Kielitieteen päivät 19.5.2000, Oulun yliopisto

Järjestäjä: Suomen kielitieteellinen yhdistys

Puheenjohtaja: Lea Laitinen

 

Pohjoisten vähemmistöjen kielten asemassa on viime aikoina tapahtunut paljon muutoksia. Viime vuoden lopulla Ruotsin valtiopäivät päättivät hyväksyä suomen, meänkielen ja saamen maan virallisiksi kieliksi ruotsin ohella (samalla myös romanista ja jiddishistä tuli virallisia kieliä). Norjassa ja Suomessa saame on saanut virallisen kielen aseman vuonna 1992. Suomessa tämä merkitsee käytännössä kolmen eri kielen virallistamista, nimittäin inarinsaamen, pohjoissaamen ja koltansaamen. Norjassa kveenit on hyväksytty kansalliseksi vähemmistöksi. Nämä muutokset ovat herättäneet vilkasta keskustelua näiden vähemmistökielten puhujien ja tutkijoiden keskuudessa, mutta myös valtalehdistössä. Nämä kielet ovat monessa mielessä uhanalaisia. Yhteiskunnan modernisaatio asettaa niille myös aivan uudenlaisia vaatimuksia ja tarpeita. Suomen kielitieteellisen yhdistyksen järjestämässä keskustelutilaisuudessa asiantuntijat keskustelevat näiden kielten asemaan liittyvistä kielitieteellisistä kysymyksistä. Myös yleisöä kutsutaan mukaan osallistumaan keskusteluun.

Paneelikeskustelussa pohditaan valtakieliin sulautumisen (assimilaation) ja kielen elvytyksen (revitalisaatio) välistä kilpajuoksua. Tarkoitus on keskustella ainakin seuraavista kysymyksistä: Milloin on kyse kielestä, milloin murteesta? Millaisia vaikutuksia kielen virallistamisella voi olla kielen uhanalaisuuteen? Mitä kielitieteilijät voivat tehdä, kun kieli on uhanalainen? Voiko nykyaikainen kielentutkimus auttaa tai haitata uhanalaisen kielen eloonjäämiskamppailua?

Paneelikeskustelun suunnittelusta vastaa työryhmä:




Takaisin etusivulle