Esitys uuden tutkijakoulun perustamiseksi:
Kieliteknologian valtakunnallinen tutkijakoulu
(tämänmuotoinen hakemus jätettiin Hgin yliopiston kirjaamoon ma 26.3.2001)

I. Tutkijakoulun toiminta-ajatus ja toiminnan organisointi

Tutkijakoulun nimi suomeksi Kieliteknologian valtakunnallinen tutkijakoulu (KIT-tutkijakoulu), ruotsiksi "Språkteknologisk forskarskola i Finland" ja englanniksi "Graduate School of Language Technology in Finland"

I.1 Tutkijakoulun toiminta-ajatus

KIT-tutkijakoulu olisi kieliteknologian monitieteinen, valtakunnallinen tutkijakoulu, joka toimisi osana muotoutumassa olevaa pohjoismaista kieliteknologian tutkijakoulutusta. Sen pyrkimyksenä on kasvattaa uusi kieliteknologian ja sen lähiaineiden tutkijoiden ja opettajien sukupolvi, joka on entistä paremmin valmentautunut laadukkaaseen monitieteiseen tutkimukseen ja yhteistoimintaan eri tieteiden kesken ja siten turvaisi kansalliset tarpeet ja alan kehittymisen tulevaisuudessa. Osa tutkijakoulutuksen saaneista sijoittuu luonnollisesti yrityselämään vaativiin kieliteknologisiin tehtäviin.

Valtakunnallinen KIT-tutkijakoulu toisi kriittisen massan jatkokoulutettavia sekä opetus- ja ohjaajaresursseja yhteen yhdistämällä varsinaisen kieliteknologian ytimen tietämyksen tietojenkäsittelytieteisiin, insinööritieteisiin, informaationtutkimukseen, käännöstieteisiin, humanistisiin kieliaineisiin sekä kieltä, puhetta ja sen havaitsemista ynnä oppimista koskeviin tieteisiin. Tutkijakoulu toisi erilaisen tieteellisen koulutuksen omaavia jatkokoulutettavia yhteen. Ohjaajapoolilta he saisivat toisiaan täydentävien tieteenalojen tukea väitöskirjatöilleen. Jatkokoulutettavat saisivat myös tarvitsemaansa yhteisesti järjestettävää koulutusta, jota tuskin pystyttäisiin järjestämään minkään muun tutkijakoulun puitteissa. Tutkijakoulussa muodostuisi myös erityisen suotuisat olosuhteet eri tieteenalojen jatko-opiskelijoiden yhteisartikkelien kirjoittamiselle.

Suomessa tehdään laadukasta ja korkeatasoista tutkimusta kieliteknologian eri osa-alueilla, mutta nämä osa-alueet ovat toistaiseksi kapeita ja yksinäisiä piikkejä eri korkeakouluissa ja yksiköissä. Alan tutkijakoulu lisäisi kommunikaatiota tutkijaopiskelijoiden ja sitä kautta alan tutkimusryhmien välillä.

Perustelut tässä anotun kieliteknologian valtakunnallisen tutkijakoulun tarpeellisuudelle kotimaisen kieliteknologian tarpeellisuuden osalta ovat samat kuin mitä on esitetty Kieliteknologian opetuksen verkoston (eli KIT-verkoston) perusteluina olleessa OPM:n työryhmäraportissa Kieliteknologian koulutuksen laajentaminen, Nro 23:1999, joka johti KIT-verkoston perustamiseen, sekä raportissa Kieliteknologia Suomessa (Manne Miettinen, toim., CSC Raportti R02/98, ), joka osaltaan johti Tekesin kansallisen Uusi käyttäjäkeskeinen tietotekniikka (USIX) -nimisen ohjelman käynnistymiseen (http://www.espoo.com/usix/).

Haettu tutkijakoulu on erityisen tarpeellinen koska:

I.2 Tarkoitus, johon rahaa haetaan

Rahaa haetaan uuden tutkijakoulun perustamiseen, koordinointiin, tutkijaopiskelijapaikkoihin, sekä heidän opetukseensa ja muihin tarpeellisiin kuluihin.

I.3 Tutkijakoulun organisointi

Vastuullinen yliopisto on Helsingin yliopisto, joka toimisi yhteistyössä Joensuun, Jyväskylän, Oulun, Tampereen ja Turun yliopistojen, Åbo Akademin, Teknillisen korkeakoulun ja Tampereen teknillisen korkeakoulun kanssa. Tutkijakoulu toimisi toisaalta myös osana pohjoismaista Kimmo Koskenniemen johtamaa GENST-NET -verkostohanketta.

Vastuullisena johtajana toimisi prof. Kimmo Koskenniemi Helsingin yliopiston yleisen kielitieteen laitokselta.

Tutkijakoululla olisi johtoryhmä. Johtoryhmässä on kieliteknologian ja sen lähialueiden edustajia jäseninä (ja henkilökohtaisina varajäseninä) näiden yhdessä edustamine tieteenaloineen seuraavasti:

Johtoryhmän tehtävänä on:

Tutkijakoulu toimisi kahdella tasolla: (1) johtoryhmän tasolla, jossa tehdään opetusta, uusien tutkijaopiskelijoiden valintaa ym. tärkeitä resursseja koskevat päätökset sekä (2) paikallisella tasolla, jossa toteutetaan opetus ja käytännön järjestelyt. Paikallinen taso koostuisi toisaalta niistä laitoksista (laboratorioista tai muista opetusta antavista yksiköistä) ja toisaalta esim. yliopisto- tai tiedekuntakohtaisista tutkijankoulutukseen perustetuista jatko-opetuksen yksiköistä tai vastaavista.

Tutkijakoulun erityinen voimavara on sen ohjaajapooli:

Tutkijakoulun opiskelijat voivat olla joko (a) tutkijakouluun palkattuja tutkijakoulutettavia opiskelijoita tai (b) omarahoitteisia, siis ilman tutkijakoulun rahoitusta (yleensä muualta palkkansa saavia) opiskelijoita. Opiskelija kirjoittautuu siihen yliopistoon (ja oppiaineeseen/laitokseen), jossa hänen pääohjaajansa toimii.

II. Toimintasuunnitelma 2002-2005

II.1 Tutkijakoulujärjestelmälle asetettujen tavoitteiden toteuttaminen

Opetusministeriön tutkijakoulujärjestelmälle asettamat tavoitteet voisivat toteutua monilta osin:

  1. tutkijankoulutuksen laatu ja tasokkuus kohoaisi, sillä omaa teemaa tukevaa metodi- ja muuta opetusta olisi tarjolla; monitieteisissä väitöskirjoissa voisi olla päteviä sivuohjaajia,
  2. tutkijankoulutus tehostuisi ja väittelyikä alenisi, koska tutkijakoulutettavien paikkojen avulla jatko-opiskelijat saataisiin vapautetuksi jatko-opintojen ajaksi muista ansiotöistä, mikä nopeuttaisi jatko-opintoja,
  3. tutkijanura ammattimaistuisi, sillä jatkokoulutus tähtää yliopistotasoisten opettajien ja tutkijoiden pulan poistamiseen,
  4. jatkokoulutuksen suunnitelmallisuus lisääntyisi, sillä tutkijakoulu edellyttäisi tutkijakoulutettavilta selkeää opintojen suunnitelmaa ja aikataulua; ohjaajan lisäksi johtoryhmä seuraisi edistymistä,
  5. yliopistojen ja tutkimuslaitosten yhteistyö lisääntyisi, sillä koulutus järjestettäisiin monen yliopiston yhteistyönä ja sivuohjaaja olisi usein eri yliopistosta kuin pääohjaaja,
  6. tutkimustyön ohjaamisvastuu selkeytyisi, sillä pää- ja sivuohjaajista tehtäisiin selvät päätökset kuten myös tohtoripisteiden jakamisesta sekä
  7. kansainvälisen koulutus- ja tutkimusyhteistyö lisääntyisi, koska tutkijakoulu liittyisi pohjoismaiseen tutkijankoulutuksen verkostoon, jossa tutkijakoululaiset osallistuisivat pohjoismaisiin kursseihin ja voisivat saada sieltä lisäohjausta.

II.2 Opetus- ja ohjausjärjestelyt

Pääosan tutkijakoulun ensimmäisen vaiheen opetustarjonnasta hoitaisivat (1) nykyisen KIT-verkoston laitokset ja (2) pohjoismaisessa yhteisessä tutkijakoulutuksessa mukana olevat muut tutkijakoulut tai muut jatkokoulutusta antavat yksiköt.

Tutkijakoulun opetusksessa hyödynnetään tarkoituksenmukaisilla tavoilla tietoverkkoa ja muuta opetusteknologiaa.

Tutkijakoulutettavat valitaan valtakunnallisen ja avoimen haun perusteella. Hakemuksen tulee sisältää työn ohjaajan hyväksymä tutkimussuunnitelma. Valinta tapahtuu toisaalta hakijoiden osoittaman tason ja toisaalta valtakunnallisen tarpeen perusteella.

Kukin tutkijakoulutettava valitsee tutkijakoulun ohjaajapoolista yhden pääohjaajan ja (1-2) sivuohjaajaa, jollaiset voivat olla myös poolin ulkopuolelta, erityisesti pohjoismaisen tutkijakoulutusverkoston piiristä. Pohjoismainen tutkijankoulutusverkosto järjestää tutkijakoulutettaville erityisiä tilaisuuksia, joihin jatkokoulutettavat kirjoittavat artikkelin, jonka pari ohjaajaa arvioi ja antaa siitä tarvittavaa korjaavaa ja ohjaavaa palautetta.

Tutkijakouluun hyväksytty opiskelija tekee yhdessä pääohjaajansa kanssa tarkennetun opintosuunnitelman.

Jokainen opiskelija sisällyttää jatkotutkintoonsa vähintään 5 ov tutkijakoulun yhteisestä opetusohjelmasta.

II.3 Koordinaattorin tehtävät

Tässä tutkijakoulussa koordinointi olisi tärkeämpää ja keskeisempää kuin yleensä. Toisaalta jatko-opintoja tarjotaan monesta kotimaisesta ja pohjoismaisesta yliopistosta ja monien tieteenalojen puitteissa ja siten opetuksen suunnittelu ja yhteensovittaminen vaatii enemmän työtä. Toisaalta tämän kotimaisen tutkijakoulun pitäisi asettua osaksi pohjoismaista alan tutkijakoulutusta, mikä aiheuttaa lisää koordinointityötä.

Koordinaattori valmistelee ja esittelee asiat johtoryhmälle. Hän myös sovittaa eri tahoilta tarjolla olevaa opetusta yhteen (mm. päällekkäisyyksien välttämiseksi) ja tiedottaa opetuksesta tutkijakoulutettaville ja ohjaajapoolille. Yhdessä tutkijakoulun johtajan ja ohjaajapoolin kanssa hän pyrkii varmistamaan, että tutkijakoulussa on mahdollista suorittaa mielekkäitä opintokokonaisuuksia. Tutkijakoulun hallinnollisia tehtäviä hoitavat tutkijakoulun vastuullinen johtaja ja koordinaattori yhdessä.

Koordinaattorilla tulee itsellään olla tutkijankoulutus ja tehtävien edellyttämä jatkotutkinto.

II.4 Naisten tutkijanuran esteiden poistaminen

Kieliteknologian pääaineessa mies- ja naisopiskelijoiden osuudet ovat tasapainossa. KIT-verkoston odotetaan houkuttelevan piiriinsä opiskelijoita aloilta, joilla on paljon naisopiskelijoita. KIT-verkoston perustutkinto-opiskelijoista voidaan odottaa tulevan vastaavasti runsaasti naisia jatko-opiskelijoiksi.

Valtakunnallinen opetus pyritään järjestämään tietoverkkoa, opetusteknologiaa ja aikataulutusta soveltaen siten, että tarve matkustukseen tai toisella pakkakunnalla yöpymiseen minimoituisi. Yleisten etujen lisäksi tämä helpottaisi mm. pienten lasten vanhempien ja erityisesti yksinhuoltajien mahdollisuuksia osallistua tutkijakoulutukseen. Opetuksen muotoja ja teknologiaa kehitetään yhdessä perusopintoihin keskittyvän KIT-verkoston kanssa.

II.5 Kansainvälinen yhteistyö

Ruotsin kaikki yliopistot kattava Graduate Programme in Language and Computation on jo osa pohjoismaista Kimmo Koskenniemen johtamaa GENST-NET -hanketta. Ruotsin verkoston opetus on avoinna pohjoismaisen verkoston kautta nyt haettavan tutkijakoulun tohtoriopiskelijoille. Vastavuoroisesti oman koulumme opetus olisi avoinna pohjoismaisen ja ruotsalaisen verkoston opiskelijoille. Tiettävästi kaikki tämän prof. Robin Cooperin Göteborgin yliopistosta käsin johtaman Ruotsin tutkijakoulun kurssit järjestettäisiin siten, että ne edellyttävät vain vähän yhteistä paikalla oloa. Valtakunnallisuuden vuoksi Suomessa on joka tapauksessa syytä pyrkiä vastaavaan, jolloin pohjoismainenkin yhteistyö olisi vastavuoroista.

III. Resurssisuunnitelma

III.1 Haettavien tutkijaopiskelijapaikkojen määrä

Sellaisia jatko-opiskelijoita, joita varten haetun tutkijakoulun teemaan kuuluvia tutkijaopiskelijapaikkoja tarvittaisiin on tällä hetkellä kieliteknologian pääaineessa n. 3, tietojenkäsittelytieteissä n. 5-6, teknisissä tieteissä oppivien järjestelmien osalta 1-2, kieliaineissa ml. fonetiikka ja kääntäminen n. 2-3, informaationtutkimuksessa n. 2-3. Perustutkintoon tähtäävän kieliteknologian opetuksen KIT-verkoston odotetaan tuottavan nopeassa tahdissa lisää potentiaalisia jatkokoulutettavia.

Tutkijaopiskelijapaikkoja haetaan tässä vaiheessa 12 kpl. Kieliteknologian opetuksen verkosto tuottaa uusia opiskelijoita jatko-opiskelutasolle. Vuotta myöhemmin tarvittaisiin tähän tutkijakouluun 12 paikkaa lisää.

III.2 Arvio tutkijakoulun tuloista ja menoista

Koordinaattorin palkka, 12 tutkijakoulutettavan palkka eli opetusministeriöltä haettava osuus:

mk/v
koordinaattorin palkka 220.000
12 tutkijakoulutettavan palkka A18 1.760.000
yhteensä 1.980.000

Yllä mainittujen summien lisäksi tulevat yliopistojen perimät yleiskustannuslisät, joiden suuruuteen yksittäiset tutkijakoulut voivat tuskin vaikuttaa. Helsingin yliopiston perimä osuus on tätä nykyä pienimmillään 5 prosenttia.

Mikäli KIT-tutkijakoulun hakemus hyväksytään, koulu anoo erikseen määrärahoja matkakuluihin ja tiettyyn märään yhteisesti järjestettävää opetusta, yhteensä esim. noin 200.000 mk.

III.3 Arvio koulun kokopäiväisten jatko-opiskelijoiden määrästä

Tutkijakoulutettaviksi palkattujen 12 lisäksi arvioidaan perustettavaan tutkijakouluun tulevan 8 muulla rahoituksella toimivaa tohtoriopiskelijaa eli yhteinen määrä olisi keskimäärin 20.

kimmo.koskenniemi ät helsinki.fi
Päivitetty: Friday, 23-Aug-2002 14:32:30 EEST