Yliopiston etusivulle In English
Helsingin yliopisto
clt310ipr: 401092 Tekijänoikeudet - kevät 2010

Yhteystiedot

Nykykielten laitos

PL 24 (Unioninkatu 40)
00014 HELSINGIN YLIOPISTO

Puhelin +358 (09) 1911 (vaihde)
Faksi +358 (09) 191 28313

7. luento: Immateriaalioikeudet ja kääntäminen

Vaikka luennon otsikossa puhutaankin immateriaalioikeuksista yleensä, tämä luento käsittelee kuitenkin lähinnä vain tekijänoikeutta. Teollisoikeudet nimittäin harvoin aiheuttavat kääntäjälle sanottavaakaan päänvaivaa, korkeintaan joissakin yhteyksissä saattaa joutua korvaamaan ymmärrettävyyden nimissä tekstin kannalta tarkalta merkitykseltään toisarvoisen lähtökielen maassa tunnetun tavaramerkin toisella, kohdekielellä tunnetulla. Tämä koskee usein myös degeneroituneista tavaramerkeistä yleiskielistyneitä sanoja. (Joskus voi myös olla tarpeen huomioida, että yhdessä maassa degeneroitunut tavaramerkki on edelleen voimassa toisessa, esimerkiksi Yhdysvalloissa "aspirin" on mitä tahansa asetyylisalisyylihappoa, Suomessa "Aspirin®" vain Bayerin kauppaamaa.)

Teollisoikeuksissa riittää myös työsarkaa joukolle asiakirjakääntäjiä, kansainvälisiin hakemuksiin liittyvät asiakirjat nimittäin on jossain vaiheessa käännettävä kaikille relevanteille kielille. Kansainvälisten patenttihakemusten osalta käännättäminen on kokonaan hakijan vastuulla: ensimmäisessä hakuvaiheessa kieliksi riittävät suomi/ruotsi ja englanti, viimeistään kansainväliseen hakemukseen perustuvia kansallisia hakemuksia jätettäessä kaikki on kuitenkin käännettävä myös kunkin kansallisen patenttiviranomaisen viralliselle kielelle, eurooppapatentin kanssa käännökset saa jättää myös vasta 3 kk patentin myöntämisen jälkeen. EU-tavaramerkkiä taas haetaan yhdellä EU:n virallisella kielellä ja sen lisäksi yhdellä OHIM:n viidestä työkielestä, lopusta kääntämisestä vastaa virasto.

Teos käännöksessä

Kuten jo 2. luennolla kävi ilmi, tekijänoikeuden kannalta alkuperäinen teos ei käännöksessä häviä mihinkään. Tavallaan käännös on kahden teoksen yhdistelmä, alkukielinen versio on tekijänsä alkuperäinen teos, käännös taas kääntäjän jälkiperäisteos. Käännöksen yksinoikeuden alaan kuuluvaan käyttämiseen tarvitaan siis lupa molemmilta (yleensähän kyse on eri henkilöistä), pelkän alkuteoksen tekijän tai kääntäjän lupa yksin ei kumpikaan riitä. Joissakin tilanteissa alkuteos voi olla tekijänoikeudesta vapaa esimerkiksi sen suoja-ajan umpeuduttua tai sen ollessa laki tai vastaava julkinen asiakirja, tällöin tekijänoikeus käännökseen on yksin kääntäjällä. (Viranomaisten teettämät, esimerkiksi Finlexistä löytyvät lakien ja vastaavien käännökset ovat kutienkin nekin tekijänoikeudesta vapaita.) Päinvastainenkin voi tulla kyseeseen, lähinnä siinä tapauksessa, että kääntäjä on kuollut ennen alkuteoksen tekijää ja käännöksen suoja-aika siis loppunut ensin (tai jos kääntäjä vaikkapa sattuu olemaan kotoisin jostain ei-sopimusvaltiosta eikä käännös siksi ole suojan piirissä). Käännöksessä kummankin osatekijän suoja-aika lasketaan siis erikseen, koska molempien tekijöiden osuudet käännöksestä ovat erotettavissa toisistaan, eli kyseessä ei ole TekijäL 6 § mukainen yhteinen teos. Välikielen kautta käännettäessä (tehtävä käännös perustuu alkuteoksen sijasta ensisijaisesti johonkin aiempaan käännökseen jollekin toiselle kielelle) välikielisen käännöksen kääntäjän tekijänoikeus ei yleensä tartu mukaan tehtävään käännökseen joitakin harvoja poikkeustapauksia lukuunottamatta, vaan siinä ovat voimassa ainoastaan alkuperäisen tekijän ja uuden kääntäjän tekijänoikeudet.

Käännöksen taas on oltava tekijänoikeussuojaa saadakseen uusi ja omaperäinen. Kääntäjän oikeus käännökseensä ei sinänsä estä jotakuta toista kääntämästä samaa alkuteosta uudestaan. Uuden käännöksen on siis kuitenkin oltava omaperäinen, eli se on käännettävä alkuteokseen perustuen eikä jo olemassaolevaa käännöstä mukaillen. Tällainen tapaus on ollut esillä esimerkiksi tekijänoikeusneuvoston lausunnossa 2009:11 (uusi käännös oli riittävän omaperäinen eikä loukannut edellisen kääntäjän tekijänoikeutta). Omaperäisyysvaatimus pitää sisällään myös sen, ettei puhtaasti mekaaninen (ja käytännössä tietysti virheellinen) käännös ole suojattu. Tekijänoikeussuojan edellytykset käännökselle ovat muutenkin samat kuin alkuperäiselle teokselle, nyrkkisääntönä voisi sanoa, että tekijänoikeuden suojaaman teoksen laadukas käännös on myös käännöksensä osalta tekijänoikeuden piirissä, teostason alle jäävästä tekstistä taas ei juuri koskaan myöskään kääntämällä saa teosta.

Oikeus kääntämiseen

Koska käännös on myös alkuteoksen kappale, itse käännösprosessissa ensimmäisenä yksinoikeuksista tulee vastaan oikeus teoskappaleiden valmistamiseen. Käännöstä tehtäessä syntyy alkuteoksen uusi kappale (tavallaan "kopio"). Tapauksesta riippuu, mihin tämä oikeus perustuu. Kirjallisuuden osalta tekijä on yleensä kustannussopimuksella (toki korvausta vastaan) luovuttanut teoksensa käännösoikeudet kustantajalleen, joka on luovuttanut ne edelleen käännöksen tilaavalle kustantajalle, joka vuorostaan luovuttaa niitä käännössopimuksella kääntäjälle tämän työssään tarvitseman määrän. Asiatekstien käännöksissä oikeuksien luovutus saattaa olla enemmänkin hiljainen, varsinkin, jos alkuperäisen tekijä ei itse edes välttämättä miellä omaa tuotostaan teokseksi. (Monet tyypilliset käännettävät asiakirjat eivät toki edes yllä teostasoon.) Myös teoskappaleen valmistukseen oikeuttavien tekijänoikeuden rajoitusten perusteella kääntäminen on mahdollista, ennen kaikkea siis yksityiseen käyttöön saa myös tehdä käännöksiä TekijäL 12 § 1 nojalla. Ja koska heti seuraava momentti sallii myös yksityiseen käyttöön tehtyjen kappaleiden teettämisen ulkopuolisella, voi myös yksityiseen käyttöön tehdyn käännöksen käännättää ammattilaisella. Tämä siis kuitenkin koskee vain lain tarkoittamaa yksityistä käyttöä, esimerkiksi laajan lehtijutun käännättäminen yrityksen sisäiseen käyttöön vaatii toimittajan tai lehden luvan.

Käännöksen on kunnioitettava myös alkuteoksen tekijän moraalisia oikeuksia. Käännöksen on oltava laadultaan riittävän oikea eikä se muutenkaan saa sisältää teosta loukkaavia muutoksia (tässä toki vaatimukset vaihtelevat teoslajista toiseen: käyttöohjetta ei tarvitse kääntää samalla pieteetillä kuin klassikkoromaania). Esimerkiksi romaanien lyhennetyt käännökset ovat olleet tässä suhteessa ongelmallisia, tapauksessa KKO:1967-II-10 kyse oli lisäksi ns. klassikkosuojan (TekijäL 53 §) soveltamisesta. Käännökset olivat oleellisesti lyhennettyjä (jopa kuudesosaan alkuperäisestä), osa sisälsi kääntäjän omia lisäyksiä ja alkuperäistä tekstiä oli osin korvattu referaatinomaisilla katkelmilla, mikä, kun kirjoja kuitenkin myytiin alkuperäisten käännöksinä eikä mukaelmina, loukkasi "arvokkaiksi tunnettujen nuorisokirjojen" kirjallista arvoa siinä määrin, että se rikkoi tekijänoikeutta, vaikka teosten suoja-aika olikin päättynyt.

Tulkkaus

Käännöstä ei tarvitse tehdä kirjallisesti tullakseen tekijänoikeuden piiriin, vaan myös tulkin työsuoritus (ja sen tallentaminen, siirtäminen kirjalliseen muotoon jne.) voi olla tekijänoikeuden suojaama. Tässäkin oleellista on, onko tulkkauksen kohde tekijänoikeuden suojaama. Spontaani puhe ei ole suojan piirissä tulkattunakaan, valmisteltu puhe taas voi olla. (Teoriassa riittävän taiteellisesti suoritettu tulkkaus voisi olla myös esiintyvän taiteilijan lähioikeussuojan piirissä. Tällöinkin tulkkauksen kohteen on oltava teos.)

Käännössopimukset

Käännöstöistä on tietenkin monestakin syystä hyvä tehdä kirjallinen sopimus (vastaavat kohdat voivat luonnollisesti sisältyä myös esim. työsopimukseen). Yksi hyvä esimerkki tällaisesta ovat Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton yleiset sopimusehdot. Käsittelen tässä käännössopimusta vain tekijänoikeuden kannalta oleellisilta osiltaan (kääntäjän on tietenkin hyvä saada korvaus työstään ja olla joutumatta vastuuseen mistään, mutta nämä eivät kuulu tämän kurssin aiheeseen).

Tekijänoikeuksien osalta käännössopimussuhteessa liikutellaan oikeuksia kahteen suuntaan: oikeuksia alkuperäiseen tekstiin tilaajalta kääntäjälle ja oikeuksia käännökseen kääntäjältä tilaajalle. SKTL:n sopimuksessa vain jälkimmäinen on otettu tekijänoikeudet-otsikon alle, kun taas kääntäjän oikeudet alkuperäiseen on lähinnä kätketty osaksi aineiston luovuttaminen -kohtaa. Paperilta käännettäessä aineistoa ei tietenkään tarvitse käsitellä tekijänoikeuden piiriin kuuluvalla tavalla, tiedostojen kanssa toimittaessa tilanne on kuitenkin toinen. Käytännössä lienee pakko tulkita tilaajan antaneen implisiittisen luvan käännöksen tekemisen kannalta välttämättömään kopiointiin normaalin nykyaikaisen käännösliiketoiminnan vaatimassa laajuudessa ainakin siltä osalta kuin se on tilaajan oman käännöksen tekemisen kannalta välttämätöntä. Eri asia kuitenkin on, onko kääntäjällä samalla perusteella lupa myös käyttää alkuperäistä tekstiä ja sen käännöstä (johon tietenkin myös tilaajalla on oma pala oikeuttaan) esimerkiksi käännösmuistin (ks. jäljempää) rakentamiseen ja jopa levittämiseen. (Laajemmin käännösmuisteja levitettäessä törmätään toki helposti myös salassapito- ja tietosuojaongelmiin.)

Suunnassa kääntäjältä tilaajalle tilanne mielletään selvemmin tekijänoikeuksien luovutukseksi. Kääntäjän tietenkin kannattaa yleensä luovuttaa oikeuksia kerralla edelleen niin vähän kuin mihin tilaaja suostuu, tilaajan taas kannattaa samalla rahalla vaatia ja ottaa vastaan oikeuksia niin paljon kuin mahdollista. SKTL:n sopimuksessa tilaaja saa varsin rajoitetun oikeuden, eli ilman eri lupaa vain oikeuden käyttää käännöstä muuttamattomana (tai yhteisesti erikseen sovitulla tavalla tarkastettuna) tilauksen yhteydessä sovittuun tarkoitukseen. Lisäksi kääntäjän nimi on mainittava ainakin niissä tapauksissa, joissa se muutenkin yleensä on tapana (kirjallisuus, tv-ohjelmat, elokuvat).

Käännösteknologia

Käännösteknologialla tarkoitetaan nykyaikaisia useimpien (asiateksti)kääntäjien ja vieraskielisten tekstien tavallisten lukijoiden käyttämiä teknisiä apuvälineitä, tässä käsittelen sekä käännösmuisteja että konekäännöksiä. Käännösmuisti on ammattikääntäjän apuväline, se sisältää suuria määriä lähdekielistä tekstiä pätkinä (esim. virkkeittäin tai kappaleittain) vastaavaan kohdekieliseen käännökseen yhdistettynä. Käännösmuisti tuottaa uudelle tekstille vanhojen käännösten perusteella raakakäännöksen, jonka kääntäjä tarkastaa ja tarvittaessa korjaa. Nykyiset konekäännösjärjestelmät (esim. Google Translate) toimivat periaatteessa samalla tavalla, ihmisen suorittama tarkastusvaihe vain on jätetty pois. Laadukkaammissa vastaavissa (esim. Kielikoneen MOT Translation, ent. TranSmart) käytetään lisäksi tarvittaessa syntaktisia malleja ja kaksikielistä sanastoa lähtökielisen tekstin analysoimiseen, kääntämiseen ja kohdekielisen tekstin generoimiseen. (Lähinnä puhtaasti viihdearvoa tarjoavat vanhemmat yksinkertaiset järjestelmät, jotka kääntävät tekstiä täysin mekaanisesti sana (tai sanakirjan hakusana) kerrallaan.)

Käännösteknologian käyttöön liittyy useita tekijänoikeudellisia kysymyksiä, joihin myös tekijänoikeusneuvosto on ottanut erittäin varovaisesti kantaa lausunnossaan 2006:6. Suurin osa näistä kysymyksistä on yhteisiä käännösmuisti- ja konekäännösjärjestelmille, ja siksi käsittelen niitä yhdessä. Suurin ero on siinä, onko teknologia-avusteinen käännös (jatkossa "konekäännös", "käännösmuistilla" taas tarkoitan seuraavassa lähde- ja kohdekielisten tekstien tietokantaa) tekijänoikeuden suojaama. Puhtaalla konekäännöksellä ei ole tekijänoikeuden kannalta tekijää, eikä se siten voi myöskään olla tekijänoikeussuojan piirissä. Toisaalta tekijänoikeus ei katso työvälineisiin, joten ihmisen tarkastama käännösmuistikäännös on tekijänoikeussuojan piirissä siinä missä kokonaan käsin tehtykin käännös, ja raakakäännöksen tarkastaja on käännöksen tekijä. Poikkeuksellisen laajoja tekstifragmentteja sisältävää käännösmuistia konekäännöksen osana käytettäessä tilanne voi kuitenkin olla toinen, sillä tällöin käännösmuistissa olevan alkuperäisen käännöksen tekijälläkin voi olla oma oikeutensa käännökseen.

Käännösmuisti on tekniseltä toteutukseltaan tietokanta. Se on myös tekijänoikeudellisesti tietokanta, sillä toimiva käännösmuisti sisältää yhdisteltynä suuren määrän tietoja ja sen kerääminen on edellyttänyt huomattavaa panostusta. Merkittävimpiä työvaiheita ovat tekstien kerääminen ja lähtö- ja kohdekielisten fragmenttien yhdistäminen, osittain automaattisesti, osittain käsin. Käännösmuistin kokoajalla (yleensä kääntäjän työnantajalla, oikeudet työsuhteessa tehtyyn tietokantaanhan kuuluvat oletusarvoisesti työnantajalle, TekijäL 40b § 1) on siis tietokantasuoja käännösmuistiin kokonaisuutena.

Toisaalta käännösmuistin tekeminen edellyttää luonnollisesti myös teoskappaleiden valmistamista niin lähde- kuin kohdekielisistäkin teksteistä, eivätkä näiden tekijänoikeudet välttämättä katoa prosessissa mihinkään. Käännösmuistin tekeminen on siis käytännössä sallittua vain alkuperäisen tekstin ja käännöksen tekijöiden luvalla (henkilökohtaiseen tutkimuskäyttöön käännösmuistin voi toki tehdä myös yksityistä käyttöä koskevan tekijänoikeuden rajoituksen nojalla). Toteutuksesta taas riippuu, vaikuttavatko nämä oikeudet myös kokonaisen valmiin käännösmuistin levittämiseen. Näin on ainakin, jos muistista on edelleen mahdollista rekonstruoida sen sisältämät tekstit kokonaisina. Jos taas tekstit on pilkottu virkkeiksi ja näiden järjestys lopullisesti sekoitettu (eikä kyse ole tekstilajista, jossa yksittäisetkin virkkeet voisivat olla suojattuja), suoja lakkaa. Joka tapauksessa käännösmuistin käyttöön valmistauduttaessa on aina syytä sopimusteitse hankkia kaikki tähän tarvittavat oikeudet niin käännettävän tekstin kuin käännöksenkin oikeudenomistajilta (käännösten tilaajilta ja yksittäisiltä kääntäjiltä), ja käännösmuistin tekijän näkökulmasta oikeuksia kannattaa tietenkin mieluiten hamstrata itselleen niin paljon kuin mahdollista.

Näitä ongelmia ei tietenkään ole, jos käytetyt tekstit ovat lähtökohtaisesti tekijänoikeussuojan ulkopuolella. Varmaankin laajin esimerkki tällaisesta on kaiken EU-lainsäädännön (acquis communautaire) 22 kielellä (231 kieliparia) sisältävä DGT-TM eli EU-komission käännöstoimen pääosaston käännösmuisti. Tässäkin itse tekstien yhdistely olisi tietokantasuojan piirissä, mutta teknisen kehityksen edistämiseksi EU on luopunut siitä, eli tämä erittäin laaja käännösmuisti on kaikkien vapaasti käytettävissä.

Myös moraaliset oikeudet on otettava huomioon konekäännösten käytössä. Näiden merkitys (ja ennen kaikkea oikeudenomistajien mielenkiinto niistä kiinni pitämiseen) tietenkin vaihtelee voimakkaasti tekstilajista riippuen. Käännösteknologia ei vielä toistaiseksi ole kehittynyt niin pitkälle, etteikö puhdas konekäännös olisi periaatteessa lähes aina moraalisten oikeuksien loukkaus. Tässä on kuitenkin huomioitava myös käyttötarkoitus, tekstin lukijan oman ymmärtämisensä tueksi tekemä konekäännös voi olla hyväksyttävä, saman käännöksen julkaiseminen "oikeana" käännöksenä taas ei. Ja tästä tietenkin päästään mielenkiintoisiin rajatapauksiin, kuten että missä vaiheessa vaikkapa järjestelmällinen Google Translate -linkkien tarjoaminen "oikeina" käännöksinä alkaa loukata tekijänoikeuksia.

(Jatkoa seuraa aiheesta toivottavasti loppuvuodesta NIR-lehteen kirjoitettavan artikkelin muodossa.)

Hae laitoksen sivuilta:

Laitoksen etusivulle | Tiedekunnan etusivulle | Yliopiston etusivulle
Laitoksen yhteystiedot | Palaute laitokselle

Copyright © 2002-2010 Anna Ronkainen ja Helsingin yliopisto. Kaikki oikeudet pidätetään.