KIT Ctl310ipr, 2004k:
Tekijänoikeudet

2. luento: Tekijänoikeus ja lähioikeudet

Tekijänoikeuden historia

Tekijänoikeuden juuret ovat 1600-luvun Englannin kirjapainoprivilegeissä. Sieltä on peräisin myös oikeuden englanninkielinen nimi, copyright. Suomeen tekijänoikeus tuli vuoden 1829 painoasetuksella, jolla kirjailijat ja kirjojen kääntäjät saivat yksinoikeuden teoksiinsa eliniäkseen + 25 vuodeksi.

Laajemman merkityksensä ja lähemmin nykyisen muotonsa tekijänoikeus sai kuitenkin vasta lähestyttäessä vuosisadan vaihdetta. Tähän vaikutti etenkin vuodelta 1886 oleva Bernin yleissopimus, jonka ansiosta tekijänoikeuden sisältö muuttui sopimukseen liittyneissä valtioissa yhtenäisemmäksi. Samalla oikeus muuttui myös kansainväliseksi: sopimukseen liittyneiden valtioiden oli tarjottava muiden sopimusvaltioiden tekijöiden teoksille (vähintään) samat oikeudet kuin omien kansalaistenkin teoksille. Suomen osallisuus Bernin sopimuksessa on ollut voimassa vuodesta 1928.

Aivan kaikki valtiot eivät kuitenkaan halunneet liittyä Bernin sopimukseen, näistä merkittävimpinä USA ja Neuvostoliitto. Niinpä vuonna 1952 syntyi tekijänoikeuden maailmansopimus, joka tarjosi vaatimattomamman ja lyhytaikaisemman suojan muotovaatimuksia vastaan. Tähän USA liittyi alusta alkaen, ja lopulta Neuvostoliittokin vuonna 1973. Bernin sopimukseenkin USA liittyi vihdoin vuonna 1988, samoin Neuvostoliiton perilliset 1990-luvun kuluessa. Tämän vuoksi maailmansopimus onkin nykyään merkitykseltään varsin vähäinen. Osa maailman valtioista ei toki vieläkään kuulu kumpaankaan sopimukseen, esimerkkinä vaikkapa Iran ja Irak. (Bernin sopimukseen liittyneet valtiot.)

Tekijänoikeuden kohde

Tekijänoikeus suojaa kirjallisia ja taiteellisia teoksia. Kirjallisilla teoksilla tarkoitetaan kaikkia sana- tai merkkimuodossa ilmaistuja teoksia, tyyppiesimerkkinä kirja tai artikkeli, mutta esimerkiksi myös tietokoneohjelmat ja kartat luetaan kirjallisiin teoksiin. Kirjallisen teoksen ei välttämättä tarvitse olla kirjoitettu mihinkään, myös ainoastaan esitettynä olemassaoleva runo tai näytelmä on kirjallinen teos. Taiteellisia teoksia taas ovat esim. maalaukset, veistokset, valokuvat, sävellykset ja rakennukset. "Taiteellinen" ei tässä ole kvalitatiivinen vaatimus, huonokin taide on siis (ainakin tekijänoikeudellisessa mielessä) taidetta. Tekijänoikeuslain määräykset ovat osittain yhteisiä kaikille teoksille, osa taas koskee vain jotain määrättyä teoslajia.

Tekijänoikeus suojaa nimenomaan konkreettisen ilmenemismuodon saanutta teosta, ei sen taustalla olevaa ideaa tai keksintöä. Esimerkiksi West Side Story ei siis loukkaa William Shakespearen oikeutta Romeoon ja Juliaan tai Microsoft Word WordStar Corporationin (tai jonkun vielä vanhemman tekstinkäsittelyohjelman valmistajan) oikeuksia. Toisaalta tekijänoikeuden kohde ei varsinaisesti myöskään ole se fyysinen esine, jossa teos ilmenee (teoskappale), vaikka se tavallaan usein onkin erottamaton osa sitä, vaan tekijänoikeus on oma aineeton (immateriaalinen) olionsa.

Teoskynnys

Teoksellisuuden vaatimuksista käytännössä käytetään yleensä termiä "teoskynnys" (tai "teostaso"). Vain teoskynnyksen ylittävä luomus on tekijänoikeussuojaa nauttiva teos. Teoskynnyksen kannalta oleelliset teoksen kriteerit ovat omaperäisyys ja itsenäisyys. Teoksen pitää siis olla tekijänsä oman, luovan työn tulos. Itsenäisyysvaatimus tarkoittaa, ettei teos saa olla orjallinen kopio aiemmasta teoksesta. Toisaalta kaksi täysin identtistäkin teosta voivat kumpikin nauttia tekijänoikeussuojaa, mikäli voidaan osoittaa, että molemmat ovat syntyneet itsenäisesti.

Teostason vaatimus ei varsinaisesti ole määrällinen, ei (varsinkaan kirjallisen) teoksen tai luovan työn määrän suhteen. Teos ei kuitenkaan saa olla triviaali: jos on todennäköistä, että joku muukin tekisi tietynlaisesta luomuksesta hyvinkin samankaltaisen, kyseessä ei ole teos. Etenkin tämä vaatimus vaikuttaa teoksiin, joiden pääasiallinen ja varsinainen käyttötarkoitus ei liity teoksen taiteelliseen arvoon, erityisesti teollisen muotoilun ja taideteollisuuden tuotteisiin sekä arkkitehtuuriin.

Teostason vaatimukset vaihtelevatkin teoslajista toiseen. Kirjallisten teosten osalta taso ei ole kovin korkea, sen alle jäävät lähinnä vain yksinkertaiset (ja yleensä lyhyet), pääosin selostavat artikkelit, kirjeet ja vaikkapa nyyssiartikkelit. Toisaalta hyvinkin lyhyt yksittäinen runo voi olla oma teoksensa.

Muotovaatimukset

Tekijänoikeuden, sen enempää kuin jäljempänä käsiteltävien lähioikeuksien, syntyyn ei Suomessa vaadita mitään muotovaatimuksia, vaan teoskynnyksen (tai muiden vastaavien kriteereiden) ylittäminen riittää. Toisin on tilanne esim. USA:ssa, jossa maan omilta kansalaisilta vaaditaan teosten rekisteröintiä suojan saamiseksi.

Tekijänoikeuden symbolina käytetään tuttua ©-merkkiä. Se on peräisin tekijänoikeuden maailmansopimuksesta, jossa merkin käyttö yhdessä oikeudenhaltijan nimen ja ensimmäisen julkaisuvuoden kanssa (tässä nimenomaisessa järjestyksessä!) on ehtona sopimuksen mukaisen kansainvälisen tekijänoikeuden syntymiselle. Maailmansopimuksen käytännön merkityksen vähennyttyä ei tälläkään toki enää ole samaa arvoa kuin aiemmin, mutta aivan turha se ei vieläkään ole. Ensinnäkin se osoittaa, että kyseessä on ainakin tekijänsä mielestä tekijänoikeuden suojaama teos. Tällä voi joissain maissa olla jopa vaikutusta tekijänoikeuden loukkauksista maksettaviin vahingonkorvauksiin. Toiseksi siitä on käytännöllisesti nähtävissä, kenen puoleen kannattaa kääntyä lupaa kysyäkseen, mikäli haluaa käyttää teosta, sekä suojan ajallisen keston kannalta mahdollisesti relevantti ajankohta.

Jälkiperäisteokset

Teos (jälkiperäisteos) voi myös syntyä toista teosta (alkuperäisteosta) muokkaamalla tai useita yhdistelemällä. Tällaisia ovat esimerkiksi käännökset, antologiat, kokoelmat ja teoslajista toiseen muutetut teokset, kuten vaikkapa filmatisoitu näytelmä (joka samalla ääniraidallaan sisältää yleensä myös musiikkiteoksia), valokuvattu maalaus tai laulettu rakennus.

Jälkiperäisteoksen tekijällä on (lukuunottamatta teoskynnyksen alle jääviä tapauksia, kuten jonkin kirjailijan kootut teokset ilman erityisempää omaa luovaa panosta tehnyttä) tekijänoikeus omaan osaansa teoksesta. Oikeus on kuitenkin johdettu alkuperäisteoksen tekijänoikeudesta ja sen käyttäminen vaatii siis tämän oikeuden haltijan luvan.

Vapaat teokset

Lait, viranomaisen päätökset ja vastaavat ovat tekijänoikeudesta vapaita (TekijäL 9 §), näihin sisältyviä itsenäisiä teoksia lukuunottamatta. Lait ja muut viranomaistekstit ovatkin erinomainen ja tekijänoikeudelliselta kannalta ongelmaton, joskin toki tyylillisesti hiukan yksipuolinen korpustekstien lähde. Toisaalta lakitekstikin voi olla toimitettuna (kuten Suomen Laki -kirjoissa tai Finlexin ajantasaisen lainsäädännön tietokannassa) olla tekijänoikeuden tai vähintäänkin tietokantasuojan piirissä. Muista kuin kotimaisista kielistä kiinnostuneiden kannattaa lisäksi huomioida, ettei tämä sääntö päde aivan kaikkiin maihin, vaan tekijänoikeus saattaa kuulua esimerkiksi valtiolle (UK:ssa Crown copyright).

Tekijänoikeudesta vapaita ovat tietysti myös teokset, joiden suoja-aika on päättynyt, sekä teoskynnyksen alle jäävät luomukset.

(Vapaita(TM) tietokoneohjelmia käsitellään erikseen 5. luennolla.)

Tekijänoikeuden haltija

Tekijänoikeus kuuluu lähtökohtaisesti tekijälle. Tekijän on oltava ihminen. Esimerkiksi eläinten luomat maalaukset eivät siis ole tekijänoikeuden suojaamia. Useamman henkilön yhteistyönä syntyneen teoksen (yhteisteoksen) oikeudet kuuluvat heille yhteisesti, ellei kunkin tekijän oma panos ole selvästi erotettavissa (yhdistetty teos).

Myös työsuhteessa luodun teoksen tekijänoikeudet kuuluvat lähtökohtaisesti tekijälle. Tästä erikseen laissa mainittuna poikkeuksena ovat tietokoneohjelmat, joiden tekijänoikeus kuuluu työnantajalle. Myös muiden teosten osalta oletetaan yleisten työoikeudellisten periaatteiden perusteella, että työnantaja saa itselleen teoksen tarkoituksenmukaisen käytön vaatimat oikeudet (ei kuitenkaan yksinoikeutta) oikeuksien jäädessä muutoin työntekijälle. Työntekijä ei kuitenkaan saa käyttää näitä työnantajansa suhteen illojaalilla tavalla. Käytännössä järkevintä on sopia erikseen työsuhteessa syntyvien teosten oikeuksista.

Oma ongelmansa oikeuden haltijan määräytymisessä ovat tietokoneella tehdyt teokset. Tällöin tekijänoikeus kuuluu sille, jonka luovan panoksen osuus valmiissa teoksessa on suurin. Riippuu täysin tilanteesta ja ohjelman lajista, onko tämä henkilö ohjelman luoja, sen käyttäjä vai ohjelman syötteen laatija (jos eri kuin käyttäjä). Tekstinkäsittelyohjelmalla kirjoitetun kirjan tekijänoikeus taas varsin ilmeisesti sen kirjoittajalle, yhdellä tai muutamalla painalluksella syntyvän vaikkapa kuvateoksen tekijänoikeus taas kuuluu ohjelman tekijälle. (Tosin esimerkiksi fraKtaalikuvat eivät ylitä teoskynnystä eivätkä niiden oikeudet siis kuulu kenellekään, toisin kuin ohjelman, jolla ne on luotu.)

Tekijänoikeussuojan vaikutukset ja laajuus

Tekijänoikeudet jaetaan taloudellisiin ja moraalisiin oikeuksiin. Näistä taloudelliset oikeudet ovat käytännössä (yllättäen etenkin taloudellisesti) huomattavasti moraalisia oikeuksia tärkeämmät, ja yleensä tekijänoikeuksien loukkaamisessa on kyse juuri taloudellisten oikeuksien loukkaamisesta.

Seuraavassa on eri oikeudet lueteltu tarkemmin lajiteltuina. Luettelo on tyhjentävä, mitään muita oikeuksia ei tekijänoikeuteen siis sisälly.

Taloudelliset oikeudet

Taloudellisia oikeuksia ovat oikeus saattaa teos yleisön saataville ja oikeus valmistaa teoksesta kappaleita sekä kuvataiteen teoksista perittävä jälleenmyyntikorvaus. Taloudelliset oikeudet koskevat sekä teosta sellaisenaan että siitä muihin taidelajeihin tehtyjä muunnelmia.

Oikeus saattaa teos yleisön saataville käsittää oikeudet teoksen levittämiseen yleisölle, julkiseen esittämiseen ja julkiseen näyttämiseen.

Levittämisoikeudella tekijä voi kontrolloida teoksen pääsyä alunalkaen yleisön saataville. Sen turvin tekijä voi estää teoksesta luvattomasti (tai yksityiseen käyttöön) valmistettujen kappaleiden tai julkistamattoman teoksen kappaleiden leviämisen edelleen.

Julkinen esittäminen tulee kyseeseen etenkin elokuva-, musiikki- ja näytelmäteosten osalta. Kyse on nimenomaan julkisesta esittämisestä, pienehkössä perhe- tai ystäväpiirissä tai pienessä suljetussa (ja muuhun kuin teoksen/teosten julkiseen esittämiseen perustuvassa) yhteisössä tapahtuva esittäminen ei ole julkista. Sen sijaan maksun periminen esityksestä ei ole tämän kannalta oleellista. Niin ikään julkista esittämistä on usein myös esittäminen elinkeinotoiminnassa, vaikkei teosten esittäminen olisikaan toiminnalle mitenkään erityisen oleellista (kuten työpaikoilla soitettava taustamusiikki).

Tyyppiesimerkkinä julkisesta näyttämisestä on taidenäyttelyssä nähtävillä oleva taideteos. Samoin julkisena näyttämisenä voisi tulla kyseeseen myös vaikkapa tietokoneohjelman julkinen demonstrointi, mutta ihmeempää käytännön merkitystä tällä ei alalla ole. Lisäksi tietokoneohjelman demonstrointi jäänee tekijänoikeuslain muuttuessa suojan ulkopuolelle, sillä sitä ehdotetaan rajoitettavaksi koskemaan vain teoskappaleiden näyttämistä. Suoja koskee vain julkaisemattomia teoksia.

Oikeus valmistaa teoksesta kappaleita tarkoittaa siis oikeutta teoksen kopiointiin. Sekä koko teoksen että sen (pienenkin) osan toistaminen kuuluu tämän oikeuden piiriin. Erityisesti tämän oikeuden kohdalla on kuitenkin huomioitava myöhemmin lueteltavat tekijänoikeuden rajoitukset.

Moraaliset oikeudet

Tekijän moraalisiin oikeuksiin lasketaan isyys-, respekti-, luoksepääsy- ja katumisoikeudet. Myös tekijän ja teoksen nimen suoja sekä signeeraussuoja ovat sisällöltään lähellä moraalisia oikeuksia, vaikkei niitä yleensä esitetäkään niihin kuuluviksi.

Isyysoikeus tarkoittaa tekijän oikeutta saada nimensä mainituksi teoksen yhteydessä "sillä tavoin kuin hyvä tapa vaatii". Käytännössä tämä viimeinen tarkoittaa, että isyysoikeus toteutuu hyvinkin eri tavoilla erilaisten teoslajien kohdalla. Esimerkiksi tietokoneohjelmissa ei yksittäisiä tekijöitä juuri ole tapana mainita.

Respektioikeus taas tarkoittaa sitä, ettei teosta saa muuttaa tekijän arvoa ja teoksen omalaatuisuutta loukkaavalla tavalla. Mahdollisia esimerkkejä tällaisista muutoksista ovat vaikkapa romaanin lyhentely, vaatteiden päällemaalaaminen alastonmaalaukselle tai laajakangaselokuvan rajaaminen televisioruutuun sopivaksi. Toisaalta respektioikeus ei estä esim. teoksen parodiointia.

Luoksepääsyoikeus antaa kuvataiteen teoksen tekijälle oikeuden päästä toiselle luovuttamansa teoksensa luo "mikäli tästä ei aiheudu kohtuutonta haittaa" (TekijäL 52a §). Yleensä tällöin on kyse maalauksen valokuvaamisesta.

Katumisoikeus antaa tekijälle oikeuden estää julkaisemattoman teoksen julkaiseminen tai saada teoksen uusintapainoksiin muutoksia, silloin kun nämä johtuvat merkittävistä muutoksista esim. tekijän vakaumuksessa tai muissa olosuhteissa.

Toisin kuin taloudellisista oikeuksista, moraalisista oikeuksistaan voi tekijä luopua sitovasti vain, kun tästä sovitaan riittävän selvästi rajoitetulla tavalla. Moraalisista oikeuksista luopuminen esimerkiksi kokonaan ei siis sido tekijää. Moraalisten oikeuksien kestoaikaa ei myöskään ole tarkemmin määritelty, tekijän kuoltua ne siirtyvät tekijän perillisille. Ainakin respektioikeuden suoja voi erityisen merkittävien teosten kohdalla jatkua vuosisatojakin, tarvittaessa perikunnasta riippumattakin (ns. klassikkosuoja, TekijäL 53 §).

Tekijän ja teoksen nimen suoja suojaavat tunnettuja nimiä harhaanjohtavalta jäljittelyltä (TekijäL 51 §). Omaa teostaan ei siis saa julkaista käyttämällä tunnetun tekijän nimeä salanimenään, koska tämä olisi omiaan antamaan sen vaikutelman, että kyseessä on jonkin muun tekijän teos kuin mikä se todellisuudessa on. Oikeaa nimeään saa tekijä toki käyttää joka tapauksessa, vaikka se olisikin esim. Aleksis Kivi tai Tove Jansson. Vastaavasti siis myös teosten nimet nauttivat samanlaista suojaa. Kovin triviaalit nimet, jotka eivät ole omiaan yksilöimään jotain tiettyä kirjaa, jäävät suojan ulkopuolelle, kuten vaikkapa Keittokirja-niminen keittokirja.

Signeeraussuoja (TekijäL 52 §) antaa tekijälle oikeuden määrätä nimensä tai nimimerkkinsä käytöstä taideteoksen ja sen jäljennöksissä. Jäljennösten pitää lisäksi erottua selvästi alkuperäisistä.

Suoja-aika

Tekijänoikeus on (klassikkosuojaa lukuunottamatta) ajallisesti rajoitettu. Suoja-aika alkaa teoksen luomisesta ja jatkuu tekijän eliniän sekä 70 kalenterivuotta tekijän kuoleman jälkeen. (Vuoden 2004 alusta vapautuivat siis vuonna 1933 kuolleiden tekijöiden teokset.)

Yhteisteoksen suoja-aika lasketaan tekijöistä viimeksi kuolleen kuolinvuodesta (yhdistetyillä teoksilla taas kunkin tekijän osuudelle erikseen). Elokuvateosten osalta tämä tekijäjoukko on kuitenkin rajoitettu seuraaviin: pääohjaaja, käsikirjoittaja, dialogin kirjoittaja ja alkuperäismusiikin säveltäjä.

Tuntemattoman tekijän teoksen suoja-aika taas on 70 vuotta teoksen julkaisuvuodesta, julkaisemattomien teosten osalta luomisvuodesta. (Mikäli tekijän henkilöllisyys käy myöhemmin ilmi, suoja-aika lasketaan tämän jälkeen kuolinvuoden mukaan.)

Varsinaisena suoja-aikana julkaisemattoman teoksen ensijulkaisijalla on oma suojansa, jonka kesto on 25 vuotta.

Tekijänoikeuden siirtäminen

Tekijä ei itse useinkaan vastaa tekijänoikeutensa kaupallisesta hyödyntämisestä, vaan oikeudet siirretään tätä varten sopimuksella jollekin toiselle taholle, kuten kirjojen tapauksessa kustantajalle. Oikeuden luovutus voi olla esimerkiksi kestoltaan tai muulta sisällöltään tarkemmin määritelty, vaikkapa kirjan espanjankielisen käännöksen julkaisuoikeus Euroopassa viiden vuoden ajan, tai toisaalta taloudellisilla oikeuksilla jopa pysyvä ja täydellinen.

Tekijän kuoltua tekijänoikeudet, tai taloudellisista oikeuksista se, mitä niistä tekijällä itsellään siinä vaiheessa vielä on jäljellä, siirtyvät tekijän perillisille (eli käytännössä yleensä lapsille, tekijänoikeudet voi toki myös testamentata määrätylle henkilölle).

Useilla aloilla on tapana käyttää vakiosopimuksia (tai muuten vakiintuneita ehtoja) tekijänoikeuden luovutuksessa, esimerkkeinä kustannussopimukset, tietokoneohjelmien lisenssisopimukset/-ehdot ja tietotekniikka-alan IT2000-sopimusehdot. (Tietokoneohjelmiin liittyviä sopimuksia käsitellään lähemmin 5. luennolla.) Alalla käytettäviin tavallisiin sopimuksiin kannattaa joka tapauksessa tutustua, sillä ne antavat jonkinlaisen käsityksen vallitsevasta käytännöstä, joka saattaa päteä sellaisessakin sopimussuhteessa, jossa näitä ehtoja ei varsinaisesti ole otettu osaksi sopimusta. Lisäksi on syytä huomioida, että vakioehtoja ei tulkita aivan samalla tavalla kuin tavallisia, kutakin sopimusta varten erikseen sovittuja ehtoja, vaan "yllättävät" vakioehdot voidaan jättää huomiotta.

Tekijänoikeuden rajoitukset

Muiden kuin tekijänoikeuden haltijan oikeuksia tekijänoikeuden suojaamien teosten käyttöön on tapana käsitellä tekijänoikeuden rajoituksina, ne ovat siis ikään kuin poikkeuksia tavallaan muutoin kaikenkattavasta yksinoikeudesta.

Sammuminen

Tekijän oikeus teoskappaleeseen päättyy, kun kappale on tekijän suostumuksella myyty tai muuten luovutettu edelleen. Tällaisen teoskappaleen saa siis luovuttaa edelleen esim. myymällä, lahjoittamalla tai lainaamalla. Sen sijaan vuokraamisoikeutta tämä ei anna (pl. käyttötaide), ei myöskään oikeutta lainata elokuvateoksia tai tietokoneohjelmia yleisölle (siis perhe- tai ystäväpiirin ulkopuolelle).

Tekijänoikeuden sammuminen on toistaiseksi globaalia. Teoskappaleen, jonka tekijänoikeus on sammunut, saa siis myydä edelleen, olipa se kotoisin Tampereelta, Tukholmasta tai Tokiosta. Sen sijaan uusimman lakiesityksen mukaan tekijänoikeuden sammuminen muuttuisikin alueelliseksi, eli vain Euroopan talousalueella tekijän suostumuksella myytyjä teoskappaleita saisi levittää edelleen. Yksityishenkilön omaan käyttöönsä hankkiman teoskappaleen levittäminen olisi kuitenkin sallittua, joten mailmalta ostetun kirjan saa myydä jatkossakin vaikkapa divariin. (Aiempi esitys oli muotoiltu siten, ettei divari olisi kuitenkaan saanut myydä sitä edelleen.) Samoin sallittaisiin maahantuonti sellaisille teoksille, joita ei ole levitetty viiden vuoden kuluessa julkaisemisesta.

Yksityinen kopiointi

Teoskappaleiden valmistaminen (kopiointi) yksityiseen käyttöön on tietyin ehdoin vähäisessä määrin sallittua. Tällaisia kopioita saa käyttää vain yksityiseen käyttöön, ei siis esimerkiksi luovuttaa yksityisen käytön piirin ulkopuolelle. (On jossain määrin epäselvää, saako tällaisen kopion kopioida edelleen, mikäli uuttakin kopiota käytetään vain yksityisesti.) Tämä oikeus ei koske tietokoneohjelmia eikä rakennusteoksia.

Yksityinen käyttö ei tarkoita aivan henkilökohtaista käyttöä, vaan myös käyttö henkilön lähipiirissä, siis lähinnä perhepiirissä ja pienehkön lähimpien ystävien piirin puitteissa, on yksityistä käyttöä. Toisaalta konkreettinen käyttö esim. elinkeinotoiminnassa tai julkiseen esittämiseen ei ole yksityistä, vaikka yksittäistä kopiota käyttäisikin vain yksi henkilö.

Yksityinen kopiointioikeus ei riipu alkuperäisen teoskappaleen omistusoikeudesta, vaikkapa kirjastosta tai kaverilta lainatun CD-levyn saa siis kopioida siinä missä omankin. Kopioinnin voi myös antaa ulkopuolisen (vieraan) tehtäväksi, poislukien musiikki, elokuvat, käyttötaide, veistokset ja taideteosten jäljentäminen "taiteellisin menetelmin" (eli ei-koneellisesti).

Määrällisesti oikeus on rajattu "muutama[a]n kappale[ese]en". Käytännössä tämän tarkempi merkitys riippuu kopioinnin laajuudesta: äänilevyn tai monisatasivuisen kirjan kokonaisuudessaan kopioinnin kohdalla "muutama" lähestyy asymptoottisesti yhtä, kirjan yhdestä sivusta/luvusta tai levyn yhdestä raidasta "muutama" on ymmärrettävä kirjaimellisemmin (noin 3 - 6 kpl).

Tekijä ei ole millään tavoin velvollinen edesauttamaan yksityistä kopiointia, vaan voi pyrkiä hankaloittamaan tätä parhaansa mukaan. Tehokkaiden teknisten kopiosuojausten tarkoituksellinen kiertäminen tullee lähitulevaisuudessa kielletyksi (tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artikla 1 kohta), toistaiseksi se kuitenkin on sallittua. Lisäksi ainakin CD- ja DVD-levyjen kopiosuojausten tehokkuus on herättänyt runsaasti keskustelua.

Laillisen yksityisen kopioinnin tekijöille aiheuttaman taloudellisen menetyksen korvaamiseksi peritään eräistä tyhjistä tallennusvälineistä, kuten video- ja äänikaseteista ja tyhjistä CD-R-levyistä, ns. kasettimaksua (TekijäL 26a §). Maksun perii tallennusvälineiden valmistajalta tai maahantuojalta opetusministeriön hyväksymä tekijöitä edustava järjestö, tällä hetkellä Teosto ry. Lähinnä ammattikäyttöön tulevista talletusmedioista on maksettu kasettimaksu mahdollista saada palautuksena (TekijäL 26e §), tai tällainen käyttäjä voi saada Teostolta luvan ostaa nauhoja tai levyjä suoraan ilman kasettimaksua.

Tilapäinen kopiointi

Tekijän oikeus valmistaa teoksesta kappaleita pitää periaatteessa sisällään myös oikeuden hyvinkin tilapäisiin kopioihin, esimerkiksi tietokoneohjelmasta sen käyttämistä varten RAM-muistiin tehdyn kopion. Tällaiset tilapäiset kopiot eivät kuitenkaan kuulu yksinoikeuden piiriin. Edellytyksenä on, että se on välttämätön osa teoksen lailliseen käyttöön tai sen välittämiseen tietoverkossa liittyvää teknistä prosessia eikä kopioinnilla ole itsenäistä taloudellista merkitystä. (Viimeisen kohdan perusteella esimerkiksi internet-operaattoreiden proxy-palvelimet eivät olisi ainakaan tämän rajoituksen perusteella sallittuja. Ja vaikka olisivatkin, uusin muutosesitys rajaa tietokoneohjelmat ja tietokannat tilapäisen kopioinnin ulkopuolelle, mikä johtanee mielenkiintoisiin rajanvetoihin vaikkapa siitä, millainen WWW-sivu pitää laskea jo tietokoneohjelmaksi.)

Sitaattioikeus

Julkistetusta teoksesta saa ottaa lainauksia hyvän tavan mukaisesti ja tarkoituksen mukaisessa laajuudessa. Sitaattioikeuden tarkempi sisältö riippuu siis paljolti asiayhteydestä eikä kovin tarkkoja sääntöjä ole mahdollista antaa. (Esimerkiksi musiikkisitaateista puhuttaessa usein esiin tuleva "neljän tahdin sääntö" on pikemminkin folkloristiikan kuin oikeustieteen alaa. Se lienee lähtöisin Helsingin HO:n tuomiosta vuodelta 1969, jonka mukaan neljän tahdin "Rovaniemen markkinoilla" -lainaus loukkasi sen säveltäjän tekijänoikeutta.)

Joissain tapauksissa sitaattioikeus sallii teoksen lainaamisen kokonaisuudessaankin, vaikkapa maalauksesta otetun valokuvan tai kokonaisen runon käyttäminen sitä käsittelevän arvostelun tai muun artikkelin yhteydessä. Oleellista on, ettei sitaatti esiinny siteeraavassa teoksessa hallitsevassa asemassa, vaan pääasiallinen luova panos siteeraavaan teokseen tulee tämän tekijältä. Pelkistä sitaateista koostuvat teokset eivät siis sitaattioikeuden nojalla sallittuja, vaan ne ovat kokoelmateoksia, joihin tarvitaan kunkin teoksen tekijän lupa. (Poikkeuksena toki sata- tai tuhatmäärin lyhyitä sitaatteja lähes yhtä monelta tekijältä sisältävät mietelausekokoelmat ja vastaavat.)

Tietokoneohjelmia koskevat rajoitukset

(Tietokoneohjelmien ja immateriaalioikeuden suhteeseen perehdytään lähemmin 5. luennolla.)

Ohjelman käyttö ja muuttaminen

Tietokoneohjelman luvallinen käyttäjä saa valmistaa ohjelmasta sen käyttöön tarvittavat kappaleet (TekijäL 25j § 1). Ohjelmaa on myös tarpeen vaatiessa lupa korjata sen muuttamiseksi käyttötarkoitukseensa sopivaksi. Myös ohjelman virheiden (bugien) korjaaminen on oletusarvoisesti sallittua.

Varmuuskopiointi

Tietokoneohjelman luvallisella käyttäjällä on oikeus ottaa ohjelmasta tarpeellinen määrä varmuuskopioita (TekijäL 25j § 2). Varmuuskopioinnin tarpeellisuus ei riipu ohjelman käyttötarkoituksesta (vaikka kirjallisuudessa on tällaistakin esitetty, pelin varmuuskopiointitarve olisi muka pienempi kuin jollain kiljoonien eurojen ohjelmistolla, vaikka tekniset (joskaan eivät taloudelliset) riskit ovat samat) vaan sen käyttötavasta. Varmuuskopiointi on siis sallittua silloin, kun ohjelman tavalla tai toisella tallennettu kappale välttämättä sijaitsee käyttäjällä myös silloin kun ohjelmaa ei käytetä. Vastaavasti esimerkiksi WWW-sivun mukana ladattavaa sovelmaa ei ole sivun lukijan tarpeen varmuuskopioida, koska se latautuu uudelleen sivua myöhemmin katsottaessa. (Jos sivu on lukukertojen välillä poistettu, huono tsägä.)

Varmuuskopiota saa käyttää vain varmuuskopiona, siis rikkoutuneen, poistetun tai kadonneen ohjelmatiedoston tai kokonaisen tallennusmedian (esim CD- tai kiintolevyn) korvaamiseen, tai alkuperäisen tallennusmedian asemesta tämän vahingoittumisriskin vähentämiseksi. Tietokoneohjelman varmuuskopiota ei siis saa antaa toiselle käytettäväksi, eikä varmuuskopioita myöskään saa käyttää, jos alkuperäinen ohjelma on luovutettu pois.

Varmuuskopiointioikeutta rajoittava sopimusehto on mitätön (TekijäL 25j § 5).

Reverse engineering

Tietokoneohjelman reverse engineering on on sallittua ohjelman luvalliselle käyttäjälle kahdellakin eri tavalla. Ensinnäkin ohjelmaa saa käyttää normaalisti sen ideoiden ja toimintaperiaatteiden selvittämiseksi (TekijäL 25j § 3).

Toiseksi ohjelman (objekti)koodia saa kopioida ja tutkia esim. disassemblerilla, jos se on tarpeen yhteensopivuuden aikaansaamiseksi tutkittavan ohjelman ja oman ohjelman välillä, tyypillisenä esimerkkinä ohjelmien käyttämät ei-julkiset tallennusformaatit. Tätä oikeutta ei kuitenkaan ole, mikäli yhteensopivuuden aikaansaamiseen vaadittavat tiedot ovat muutenkin helposti saatavilla. Tällä tavalla saatuja tietoja ei myöskään saa käyttää muihin tarkoituksiin, esimerkiksi oman ohjelman muuttamiseksi enemmän tutkittavan ohjelman kaltaiseksi.

Myöskään näitä reverse engineering -oikeuksia ei voi rajoittaa sopimuksella (TekijäL 25j § 5, 25k § 3).

Pakko- ja sopimuslisenssi

Eräille aloille, joilla käytetään runsaasti monien eri tekijöiden teoksia, on pidetty tarkoituksenmukaisena säätää järjestely, jonka mukaan näillä aloilla toimivat tahot voivat tehdä sopimuksen tietyntyyppisten teosten käytöstä suurta osaa suomalaisista kyseisen lajin teosten tekijöistä edustavan järjestön kanssa niin, että sopimus sitoo myös tekijöitä, jotka eivät kuulu tähän järjestöön ja joita järjestö ei siis edusta. Tällaisia järjestöjä ovat Teosto (säveltäjät, sanoittajat ym.), Gramex (nauhoitusten esittäjät ja tuottajat), Kuvasto (kuvataitelijat) ja Kopiosto (lähinnä kirjallisten alojen tekijä- ja kustantajajärjestöjen kattojärjestö).

Menettelyä kutsutaan sopimuslisenssiksi. Ankarampi versio samasta aiheesta on pakkolisenssi, jossa tällaista sopimusta ei edes vaadita, ainoastaan korvauksen maksaminen teoksen käytöstä.

Pakkolisenssi on voimassa seuraavissa tapauksissa:

Sopimuslisenssi on voimassa seuraavissa tapauksissa:

Jossain määrin sopimuslisenssiä muistuttavat myös eräät muilla aloilla voimassa olevat järjestelyt, joissa luvan teoksen käyttöön voi saada joltain em. järjestöltä siinä missä itse tekijältäkin (joissain tapauksissa jopa vain ko. järjestöltä). Tällöin ne kuitenkin koskevat vain järjestön edustamia tekijöitä (järjestön jäseniä tai sen kansainvälisiä yhteistyökumppaneita). Esimerkiksi musiikkiäänitteissä, joiden kohdalla tämä varmasti on kaikkein yleisintä, onkin yleensä tämän vuoksi kätevästi niiden järjestöjen logot tai nimet, joiden piiriin tekijät kuuluvat.

Muut rajoitukset

Muut, tämän kurssin kannalta periferisemmät tekijänoikeuden rajoitukset on lueteltu seuraavassa:

Lähioikeudet

Teosten suojan eli varsinaisen tekijänoikeuden lisäksi tekijänoikeuslaissa (tarkemmin sen 5. luvussa) säädetään myös eräistä tekijänoikeuden kaltaisista oikeuksista, joita kutsutaan tekijänoikeuden lähioikeuksiksi (droits voisins, neighbouring rights). Osalla näistä oikeuksista suojan kohteena ovat kokonaan tekijänoikeuden ulkopuolelle jäävät asiat, osalla taas lähioikeussuojan lisäksi myös tekijänoikeussuoja on mahdollinen, mikäli myös teoksellisuuden vaatimukset täyttyvät. Lähioikeudet vaativat suojan kohteelta käytännössä yleensä vähemmän kuin tekijänoikeus, toisaalta vastaavasti niiden tarjoama suoja ei yleensä ole yhtä laaja kuin tekijänoikeuden suoja.

Tietokantasuoja

Kieliteknologin ja lingvistin kannalta huomionarvoisimpana lähioikeuksista on yleensä pidettävä luettelo- ja tietokantasuojaa (TekijäL 49 §). Tietokantasuojan kannalta oleellista on suojan kohteen sisältämien tietojen suuri määrä sekä tietojen koostamiseen (keräämiseen ja valintaan) käytetty työ ajallisesti, ei lopputuloksen omaperäisyys kuten tekijänoikeuden teoskynnyksen kohdalla. Tietokanta voi toki samalla olla myös teos, mikäli teoskynnyskin ylittyy. Mitään kovin tarkkaa rajaa tietokantasuojan vaatimalle työmäärälle ei ole suomalaisessa oikeuskäytännössä vielä asetettu, suuntaa-antavana rajana voitaneen pitää satoja tai tuhansia yhdisteltyjä tietoja tai kymmeniä työtunteja.

Lingvistille keskeisiä tietokantasuojan kohteita ovat tietysti sanalistat sekä ei-teoksista koostuvat tekstikorpukset. Muita esimerkkejä ovat vaikkapa urheilutulosten luettelot, puhelinluettelot ja Helsingin yliopiston julkaisema nimipäiväluettelo.

Tietokannan suoja-aika on 15 vuotta sen julkaisu- tai toissijaisesti valmistumisvuodesta (mikäli julkaisu on tapahtunut 15 vuoden sisällä tietokannan valmistumisesta). Mikäli tietokantaa ylläpidetään ja julkaistaan myöhemmin uudelleen, tietokannan muutetun version kohdalla nämä 15 vuotta lasketaan uuden version julkaisuvuodesta. Tietokannan aiempien versioiden suoja-aikaan tämä ei kuitenkaan vaikuta mitenkään, vaan niiden suoja-aika päättyy samalla tavalla kuin uutta versiota ei olisi julkaistukaan. (Käytännössä on tietenkin pystyttävä osoittamaan, kumpaa versiota on käytetty.) Myöskään aivan triviaaleilla muutoksilla ei suoja-aikaa voi pidentää, vaan muutosten on oltava oleellisia. Käytännössä on suoja-ajan suhteen huomioitava myös sitä viimeksi muuttaneen lain (250/1998) voimaantulo- ja siirtymäsäännös, jonka mukaan vuosina 1983--1997 alkaneet tietokantojen suoja-ajat jatkuvat poikkeuksellisesti aina vuoden 2012 loppuun.

Toisin kuin tekijänoikeuden pääsäännön mukaan, työsuhteessa luodun tietokannan oikeudet kuuluvat oletusarvoisesti työnantajalle.

Ääni- ja kuvatallenteiden tuottajien sekä radio- ja televisiolähetysten suoja

Puheteknologille vähintään yhtä oleellinen kuin tietokantasuoja on äänitteiden tuottajan suoja. Suoja koskee kaikkia äänitteitä yksinkertaisesta rasahduksesta konserttitaltiointiin tai Leonid Brezhnevin puoluekokouspuheisiin. Teoskynnystä vastaavaa määrällistä tai laadullista ehtoa ei äänitesuojan saamiseksi ole. Kyseessä on siis äänitteen tuottajan suoja, eli suoja kuuluu sille, kenen laskuun äänite on tehty.

Äänitteiden kaltainen suoja on olemassa myös liikkuvan kuvan (ja mahdollisesti äänen) tallenteiden tuottajille, siis käytännössä elokuva-, video- ja televisiotuottajille, sekä radio- ja televisiolähetyksen lähettäneelle yhtiölle. (Lingvistisesti tämä ei toki ole läheskään yhtä oleellinen kuin edellinen, kuriositeettina tässä kuitenkin mainittakoon Oslon yliopiston tekstilaboratoriossa Big Brother -televisiosarjasta litteroitu puhenykynorjan korpus, jossa on myös mahdollista nähdä kaikki löydetyt virkkeet kontekstissaan, siis aivan kuten ne on aikanaan nähty televisiossa.)

Näiden suoja-aika on 50 vuotta tallenteen valmistumisesta. Suoja pitää sisällään oikeuden valmistaa kappaleita tallenteesta sekä oikeuden saada korvauksia näiden julkisesta esittämisestä. Tekijänoikeudesta poiketen on huomioitava, että tuottajan ei tarvitse olla ihminen, kuten tekijän. Oikeus voi siis jo alunperin kuulua yritykselle. Samoin on huomioitava, että nämä oikeudet raukeavat alueellisesti. Euroopan talousalueen ulkopuolelta ilman tuottajan lupaa tuotujen tallenteiden jälleenmyynti ja muu levittäminen on siis kiellettyä. Tekijänoikeuden (C)-merkkiä vastaa näiden oikeuksien kohdalla (P)-merkki.

Valokuvaajan suoja

Valokuvaajalla on oikeus määrätä ottamansa valokuvan julkistamisesta ja kopioinnista. Myös tämä oikeus koskee kaikenlaisia valokuvia niiden laadusta riippumatta. Teoskynnyksen ylittävä valokuva voi samalla olla myös tekijänoikeuden suojaama. Valokuvaajana pidetään tässä yksinkertaisesti henkilöä, joka lopulta on käyttänyt kameraa kuvan ottamiseksi vaadittavalla tavalla, siis painanut laukaisinta. Suoja on käytetystä tekniikasta riippumaton, se koskee siis esimerkiksi yhtä lailla analogisella kuin digitaalisellakin kameralla otettuja kuvia. Myös elokuvan yksittäiset filmiruudut ovat tämän suojan kohteena. Valokuvien suoja-aika on 50 vuotta kuvan ottamisvuodesta.

Esittävän taiteilijan suoja

Esittävien taiteilijoiden, kuten näyttelijöiden, laulajien, soittajien ja tanssijoiden esitykset eivät saa tekijänoikeuden suojaa. Sen sijaan ne nauttivat omanlaistaan, esittävien taiteilijoiden suojaa. Tämän edellytyksenä on, että tällöin esitettävänä on tekijänoikeuslain suojaama teos (tai tietysti teos, jonka suoja-aika on kulunut umpeen).

Esittävällä taiteilijalla on yksinoikeus esityksensä tallentamiseen, tallenteiden kopioimiseen ja levittämiseen, esityksen saattamiseen yleisön saataville sekä korvauksien saamiseen esityksen tallenteiden käytöstä. Suoja koskee vain itse esitystä sellaisenaan, esimerkiksi esityksen imitointi on siis sallittua. (Muut lainkohdat toki estävät imitaation myynnin imitoitavan taiteilijan esityksenä.)

Esitysten suoja-aika on 50 vuotta esitysvuodesta. Myös tämän oikeuden raukeaminen on alueellista.

Uutissuoja

Ulkomaisen uutistoimiston tai ulkomaankirjeenvaihtajan lähettämää uutista ei muu kuin sen vastaanottaja saa julkaista sanomalehdessä tai radiossa 12 tunnin aikana sen julkaisemisesta Suomessa. Uutisen saa toki julkaista tänäkin aikana, mikäli toinen julkaisija on sen itsekin ulkomailta vastaanottanut.

Tekijänoikeuksien valvominen

Oikeuksiensa valvominen käytännössä on yleensä varsin vaikeaa yksittäiselle tekijälle. Tavallisesti myöskään poliisista ja syyttäjälaitoksesta ei ole apua, sillä yleensä vain kaikkein törkeimmät tapaukset käsitellään rikoksina, kun taas tavallisessa riita-asiassa tekijä joutuisi periaatteessa tulemaan toimeen yksin. Tämän vuoksi valvontatehtävä onkin keskittynyt järjestöille, jotka edustavat tekijöitä. Vanhimmat (ja tunnetuimmat) näistä on alunperin perustettu ensisijaisesti yksinkertaistamaan ja tehostamaan teosten käyttölupien hankintaa, mutta eräät uudemmat (esim. BSA) on perustettu nimenomaan valvontaa varten. Tämän lisäksi useimmat järjestöt harjoittavat muutakin alansa edunvalvontatoimintaa, ja niillä on myös vahva vaikutus lainsäädännön valmistelussa sekä kansallisella että EU-tasolla.

Tekijänoikeuden tulevaisuus

Tekijänoikeus on aikojen saatossa ja etenkin viime vuosikymmeninä muuttunut varsin paljon, ja lienee turhaa kuvitella sen säilyvän tismalleen nykyisellään kovinkaan kauan. Tärkeimpinä muutosvoimina ovat varmasti tietotekniikan ja tietoverkkojen kehitys, jotka esimerkiksi ovat mahdollistaneet (digitaalisessa muodossa olevan) tekijänoikeuden alaisen aineiston virheettömän kopioinnin, mutta toisaalta myös vaativat teosten kopiointia niiden käyttämiseksi. Toisaalta tekijänoikeus on samalla myös menettämässä taloudellista merkitystään joillakin aloilla. Teokset, joiden kaupallinen kustantaminen ja markkinointi ei olisi taloudellisesti kannattavaa tai edes mahdollista, voidaan internetin välityksellä helposti levittää kautta maailman. Tästä keskeisenä esimerkkinä ovat tietenkin vapaat tietokoneohjelmat, mutta myös tieteen alalla tämä lienee yleistymään päin.

Toinen muutosvoima on maailmankaupan ja tavaravirtojen globalisaatio. Rajojen muutoin madaltuessa jotkut oikeudenomistajat tuntuvat haluavan niitä takaisin tekijänoikeuden voimalla. Ja siinä missä alkuperäinen teos liikkuu helposti maasta ja maanosasta toiseen liikkuu nykyään myös laiton piraattikopiokin.

Lainsäädännön kannalta tulevaisuutta arvioitaessa on huomioon otettava myös lainsäädäntöprosessin hitaus. Vuoden 2002/03 valtiopäivillä sillensä jäänyt EY:n tietoyhteiskuntadirektiivin implementointilakiesitys on käynyt valmisteltavana uudelleen ja uuden lakiesityksen luonnos on syksyllä 2003 ollut lausuntokierroksella ja päätynee eduskuntaan kevään aikana. Monet muutoksista ovat luonteeltaan lähinnä teknisiä, lähinnä ainakin Suomessa vakiintunutta oikeuskäytäntöä lakitekstiin kirjaavia selvennyksiä tai tarkennuksia liittyen etenkin teosten käyttöön tietoverkoissa, mutta mukana on myös joitain direktiivistä seuraavia merkittäviäkin muutoksia, kuten tekijänoikeuden raukeamisen muuttuminen globaalista alueelliseksi, teknisten suojausten ja oikeuksien sähköisen hallinnoinnin (DRM) kiertämisen kielto ja kriminalisointi sekä myös muussa kuin ansiotarkoituksessa tapahtuvan luvattomien teoskappaleiden maahantuonnin kriminalisointi. Direktiiviä lienee valmisteltu jostain 1990-luvun puolivälistä alkaen, sen teksti on ensimmäisen kerran julkaistu ehdotuksena vuonna 1998 ja se hyväksyttiin vihdoin keväällä 2001. Yhteensä siis lähes kymmenen vuotta. Onkin varmasti mielenkiintoista seurata, miten ala kehittyy tulevaisuudessa ja kuinka hyvin oikeus pystyy vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin.


$Id: tekija.html,v 1.19 2007/02/01 19:52:31 oronkain Exp $
© Anna Ronkainen ja Helsingin yliopisto 2003