Tietokoneavusteinen kielenoppiminen – kielenoppimisen teknologia


Leena Kuure & Peppi Taalas


1. Johdanto


Tietokoneavusteisella kielenoppimisella on pitkä historia, jos ajatellaan yksilöllisen kielenoppimisen tukemista. Tällä hetkellä kielipedagogiikassa on kuitenkin menossa mielenkiintoinen siirtymävaihe, kun sosio-kognitiiviset ja sosiokulttuuriset näkemykset oppimisesta ovat vallanneet alaa (esim. Lave & Wenger 1991, VanLier 1996, Salomon 1993). Nämä teoriat painottavat sosiaalisen vuorovaikutuksen roolia tiedon rakentamisessa ja siten myös oppimisessa (hyvä katsaus aiheeseen löytyy teoksesta Hakkarainen et al.). Kun samalla verkostopohjaisen oppimisen ja työn mahdollistava teknologia on kehittynyt, kielenoppimisen ja –opettamisen käytänteet ovat muuttumassa. Yksi merkki tästä murroksesta kielenopetuksessa on se, että multimediatuotteiden menekki näyttää vähentyneen. Samalla kuitenkin näytetään luottavan siihen, että pedagogisesti laadukkaita, eli uudet oppimisteoriat huomioonottavia, tuotteita olisi tulossa markkinoille (Laitsaari 2001). Kannattaa muistaa kuitenkin, että verkostopohjaisten oppimiskäytänteiden yleistyminen ei tarkoita sitä, että yksilöllistä oppimista tukevalla kielenoppimisen multimediamateriaalilla ei olisi tarvetta jatkossakin.


2. Materiaaleja kielten oppimiseen verkossa


Internet on täynnä erilaista materiaalia myös kielenoppimiseen, varsinkin englannin kielen osalta. Pohjoismaisen ministerineuvoston tuella toteutettiin vuonna 2001 – 2002 pohjoismaisten kielten arviointiprojekti, jossa tarkasteltiin suomen, ruotsin, norjan, tanskan ja islannin avoimesti saatavilla olevia Internet-materiaaleja ja joitakin CD-Rom –tuotteita (Ylkänen & Martin 2002). Tuloksena todettiin, että suurin osa verkossa saatavista tuotteista edustaa kielenoppimismallia, jonka mukaan oppilas tekee töitä yksin. Materiaalit kohdistuivat pääosin kielitaidon lingvistisen osa-alueen harjoittamiseen (kielioppi, sanasto). Kokonaisten tekstien tasolla toimittiin harvoin, ja silloinkin oli kyse miltei yksinomaan aukkotehtävistä. Myöskään ei oltu otettu huomioon erilaisia kielenoppijoita (esim. hypermedian tehokas hyödyntäminen oli vähäistä). Tilanne ei näytä olevan erilainen maailman valtakielen englanninkaan kohdalla. Jotkut opetusmateriaalien valmistajat ovat sanoneet olevansa valmiita kehittelemään uusien oppimisteorioiden mukaisia tuotteita, mutta näyttää siltä, että opettajat eivätkä oppijat ole valmiita sellaisia ottamaan käyttöön. On turvallisempaa hyödyntää sellaista aineistoa, joka on tuttua kuten oppikirjan mallin mukaan tehdyt lisätehtävät. Kieltenopettajat ovat kuitenkin OPM:n tuella hankkineet viime vuosina runsaasti verkkopedagogiikan lisäkoulutusta, joten yhä useampi opettaja on valmis vaikuttamaan aktiivisesti kielenoppimiseen ja –opetukseen liittyviin käytäntöihin. On menossa (oppimis)kulttuurin muutos.


3. Tietokoneavusteisesta kielenoppimisesta kohti verkostoitunutta kielityötä


Warschauer ja Healey (1998) jakavat tietokoneavusteisen kielenopetuksen (CALL) kolmikymmenvuotisen historian kolmeen päävaiheeseen. Nämä ovat 70- ja 80-lukujen behavioristinen, 80- ja 90-lukujen kommunikatiivinen ja 21. vuosisadan integratiivinen CALL, jotka kaikki pohjautuvat aikansa teknologiselle kehitysvaiheelle ja pedagogiselle ajattelulle (ks myös Warschauer 1997). Nämä vaiheet kytkeytyvät toisiinsa ja ovat ensi sijassa trendejä, jotka ovat esiintyneet eri kombinaatioina ajan kuluessa. Viimeinen näistä, meidän aikamme CALL, korostaa multimediaa ja Intenettiä ja perustuu sosiaalista vuorovaikusta korostavalle sosio-kognitiiviselle näkemykselle kielenoppimisesta. Wang ja Sun (2001) arvioivatkin, että on syntymässä etäopetuksen neljäs sukupolvi, jolle on tyypillistä interaktio, yhteisöllisyys ja verkostoitunut oppiminen.


4. Kielityön välineet osaksi kielenoppijan arkea


Kielenoppiminen onkin liikaa mielletty yksinomaan luokkahuoneessa tapahtuvaksi, kun todellisuudessa kielenoppimisen konteksti on huomattavasti laajempi. Tämän päivän koululaisille on jo arkipäivää erilaisten medioiden käyttö keskinäisessä yhteydenpidossa ja “työssä” esimerkiksi kun on suunniteltava strategioita rauhallisemmin nettipeliä varten tai vaihdettava pelatessa reaaliaikaisia puheviestejä. Nuoret käyttävät yhä useammin useita viestintäkanavia eri tarkoituksiin.


Mitä tulee Internetin loppumattoman resurssin käyttöön opetuksessa, on jo olemassa kieliteknologian keinoja hyödyntää sitä entistä paremmin. Esimerkiksi Nilsson et al. (2002) ovat kehitelleet keinoja etsiä verkosta tiettyjen parametrien pohjalta valikoiden eritasoisia tekstejä kielenopetustarkoituksiin.


Warschauer ja Healey (1998) korostavat myös kielenoppimisen tärkeyttä pitkällä aikavälillä osana muuta toimintaa. Tähän asti tietokoneita on käytetty pääosin atk-luokissa. Sen sijaan tulisi kielenopiskelijalla olla mahdollisuus hyödyntää erilaisia materiaaleja ja apuvälineitä tietokoneella tai verkossa silloin, kun se tuntuu opiskeltavan asian kannalta tarpeelliselta. Kielenopiskeluun sopivat paitsi siihen tarkoitukseen erityisesti suunnitellut ohjelmistot ja aineistot, myös mitkä tahansa “kielityön” apuvälineet. Esimerkiksi erilaiset konkordanssi-, kielentarkistus-, sanasto- ja tiedonhakuohjemistot ovat kielten ammattilaisten jokapäiväisiä työvälineitä. Yleensäkin kielenoppijalle ovat hyödyllisiä kaikki kielityön ammattilaisellekin kuuluvat työvälineet.


Koska oppilaitoksissa ollaan jo siirtymässä uusiin perusratkaisuihin opetustilojen ja laitteistojen kohdalla, arvelemme kielenoppimisenkin teknologian alalla tapahtuvan ohjelmisto- ja osaamistarpeiden kasvua. Tämä tarkoittaa sitä, että pyritään tuomaan verkot ja oppimisteknologia keskelle ihmisten normaalia toimintaympäristöä siten. Esimerkiksi entisten atk-luokkien ja kielistudioiden sijaan koulut ovat alkaneet hankkia siirrettäviä laitteistoja, jolloin entistä useammalla on mahdollisuus entistä useammin hyödyntää resursseja tarvittaessa. Suuri haaste kieliteknologeille onkin omaksua sellaisia vuorovaikutus- ja tiimityötaitoja, joita tarvitaan kun eri alojen asiantuntijat (esim kieliteknologit ja kielten opettajat) yhdessä etsivät ratkaisuja kieltenoppimisen tukemiseen uuden oppimiskulttuurin ja yhteisöllisen kielenoppimisen kannalta. Kieliteknologi voisi olla myös “pedagoginen muutosagentti”.

Lähteet:

Hakkarainen, K., Lonka, K. & Lipponen, L. 1999. Tutkiva oppiminen. Älykkään toiminnan rajat ja niiden ylittäminen. Porvoo, WSOY.

Kuure, L., Saarenkunnas, M. & Taalas, P. 2000. Verkkovälitteisen tapauskeskustelun mahdollisuuksia kielenopetuksessa ja opettajankoulutuksessa. Teoksessa Kaikkonen, P. & Kohonen, V. (toim.) Minne menet kielikasvatus. Näkökulmia kielipedagogiikkaan. 207 – 222.
[http://cc.oulu.fi/~lkuure/VIKIP_kit.pdf ]

Kuure, L., Saarenkunnas, M. & Taalas, P. 2002. Negotiating a New Culture of Doing Learning? A Study of Interaction in a Web Learning Environment with Special Focus on Teacher Approaches. Applied Language Studies. Apples 2:1, 25 – 41. [ http://www.solki.jyu.fi/apples/ ]

Laitsaari, M. 2001. Multimedian myynti laskussa. OTE 5, 40.

Lave, J. & Wenger, E. 1991. Situated Learning. Legitimate Peripheral Participation. Cambridge. Cambridge University Press.

Nilsson, K. & Borin, L. 2002. Living off the Land: The Web as a Source of Practice Texts for Learners of Less Prevalent Languages. Proceedings of LREC 2002, Third International Conference on Language Resources and Evaluation, Las Palmas: ELRA. 411-418
[ http://www.ling.uu.se/lars/pblctns/lrec2002.pdf ]

Salomon, G. 1993. Distributed Cognitions. Psychological and Educational Considerations. Cambridge. Cambridge University Press.

Van Lier, L. 1996. Interaction in the Language Curriculum. Awareness, Autonomy and Authenticity. London: Longman.

Wang, Y. & Sun, C. 2001. Internet-Based Real-Time Language Education: Towards a Fourth Generation Distance Education. CALICO Journal 18:3, 539 – 561.

Warschauer, M. 1997. Computer-Mediated Collaborative Learning: Theory and Practice. Modern Language Journal 81:3, 470 – 481.

Warschauer, M. & Healey, D. 1998. Computers and Language Learning: An Overview. Language Teaching 31, 57 –71.

Ylkänen, T. & Martin, M. (toim.) 2002. NORDIT. Kvalitetsutveckling av IT-läromaterial för nordiska språk. TemaNord 542. Nordiska Ministerrådet. Kööpenhamina.



LINKKEJÄ


DIALANG


ICT4LT


EUROCALL


Kielenoppimisen resursseja


Julkaisuja