Suoritusmuodot

Referaatti

Referoitaviksi sopivat parhaiten asiatekstit. Referaatilla tarkoitetaan luetun tai kuullun tekstin selostamista niin, että pohjatekstin olennainen sisältö välittyy. Referaatin vaatimuksia ovat tarkkuus, selkeys, kattavuus ja tiiviys. Pohjatekstiin on paneuduttava huolellisesti ennen kirjoittamista. Se on analysoitava siten, että siitä löytyy keskeinen idea ja sitä tukevat ajatusrakenteet. Referaatti voi olla tyypiltään puhdas ns. objektiivinen referaatti, joka kattaa pohjatekstin ilman minkäänlaisia kannanottoja. Voidaan selostaa esim. jokin artikkeli, opettajan luento tai ryhmäkeskustelun tulokset. Tämän vaihtoehto on ns. kommentoitu referaatti, jossa referoija ottaa kantaa esitettyihin näkemyksiin tai pohtii niitä. Kommentoitu referaatti on usein antoisampaa mm. seminaarien tai lukupiirien yhteydessä. Silloin on pidettävä huolta siitä, että lukija tai kuulija havaitsee, mitkä ajatukset ovat peräisin pohjatekstistä ja mitkä taas ovat referaatin laatijan ajatuksia.

Essee

Esseelle on luontaista pohtivuus: se antaa tilaa persoonallisuudelle ja subjektiiviselle äänenpainoille. Essee on puhtaimmillaan vaativa kirjallinen teksti, joka ei sinänsä pyri faktojen esittämiseen. Keskeinen on oma näkökulma, jossa kehitellään useita ajatuksia, yhdistellään niitä ja tehdään niistä omia päätelmiä. Esseen nimitystä käytetään useantyyppisistä kirjoituksista, jos ne täyttävät esseen idean: kuvaile, kehittele, pohdi, esitä omia perusteltuja näkemyksiäsi ja vertaa. Essee ei kuitenkaan ole mielipidekirjoitus tai yksittäisten tuntojen kuvaus vaan siinä pohdiskellaan ja argumentoidaan eli punnitaan ja perustellaan asia. Essee siis ei rajaudu tiedon referointiin, jossa vain toistellaan faktoja analysoimatta niitä tai tekemättä päätelmiä. Opiskelijoiden esseitä kirjoitetaan usein kurssien yhteydessä tai tenttien sijasta. Silloin ohjaajan kanssa sovitaan kirjallisuudesta sekä alustavasta otsikosta. Esseen tehtävä on tarkastella ja arvioida kirjoja jonkun näkökulman kautta ja vertailla niitä sisällöllisesti ja metodologisesti toisiinsa. Esseen keskeinen ongelma tai tehtävä on selvästi ilmaistu, ja myös lähteet merkitään.

Luentopäiväkirja

Luentopäiväkirjaa rakentuu luennoilla tehtyihin muistiinpanoihin. Siinä selostetaan luennon olennaiset kohdat sekä analysoidaan ja kommentoidaan niitä. Kommentit voivat olla kriittisiä, täydentäviä, hyväksyviä, pohdiskelevia tai tulkitsevia. Luentopäiväkirjaa kirjoittaessa voi pohtia esim. seuraavia kysymyksiä:

Jos joku luento on jäänyt väliin, sitä ei luonnollisesti voi pohtia päiväkirjassa. Syyn voi halutessaan lyhyesti mainita suluissa.

Katsaus

Katsaus eroaa referaatista siinä, että katsauksessa teksti suhteutetaan myös johonkin kontekstiin, esimerkiksi kirjoittamisajankohdan keskusteluihin tai tekstistä esitettyyn kritiikkiin. Katsauksen tekeminen tuleekin kysymykseen parhaiten silloin, kun kohteena on useita vertailtavia tekstejä.

Lähteitä: Sosiaalipolitiikan laitoksen ohje http://www.valt.helsinki.fi/sospo/kirjoitusohjeita.htm, jossa mainitaan edelleen lähteenä Dos. Maritta Törrösen ohjeet, kl 2001, Kristiina-instituuin opinto-opas sekä Irma Lonka, Kirsti Lonka, Pirjo Karvonen & Pirkko Leino (1998) Taitava kirjoittaja. Opiskelijan opas. HY, Lahden tutkimus- ja koulutuskekskus. Oppimateriaaleja 54, Helsinki: Yliopistopaino.


Päivitetty: Thursday, 18-Dec-2003 14:51:27 EET Kimmo Koskenniemi